Olen niin masentunut etten koskaan saa taloushallintoni lopputyötä valmiiksi.
Minun piti valmistautua jo viime keväänä, mutta en vain saa aikaiseksi aloittaa. Kysymys ei ole laiskuudesta vaan siitä että olen niin pihalla etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen suorittanut jo yo-kokeet joten lopputyö enään puuttuu ( kaksoistutkinto).
Opettajakin soitteli koulusta keväällä että oletko tehnyt sen jo. Sanoin vaan että ei se ole vielä ihan valmis vaikka en ole edes alottanutkaan, koska en tiedä miten.
Kaikki muut ryhmäläiseni tekivät pareittain ja saivat ajallaan valmiiksi.
En voi mennä kouluun kysymään apua sillä opettaja luulee että olen saanut jo jotain aikaiseksi.
Tarkalleen en edes tietä mitä pitäisi tehdä.
En siis koskaan tule valmistumaan sieltä. surullista, eikö?
Minun piti valmistautua jo viime keväänä, mutta en vain saa aikaiseksi aloittaa. Kysymys ei ole laiskuudesta vaan siitä että olen niin pihalla etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen suorittanut jo yo-kokeet joten lopputyö enään puuttuu ( kaksoistutkinto).
Opettajakin soitteli koulusta keväällä että oletko tehnyt sen jo. Sanoin vaan että ei se ole vielä ihan valmis vaikka en ole edes alottanutkaan, koska en tiedä miten.
Kaikki muut ryhmäläiseni tekivät pareittain ja saivat ajallaan valmiiksi.
En voi mennä kouluun kysymään apua sillä opettaja luulee että olen saanut jo jotain aikaiseksi.
Tarkalleen en edes tietä mitä pitäisi tehdä.
En siis koskaan tule valmistumaan sieltä. surullista, eikö?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko sitten niin masentunut, että et voi hankkia muutamaa lopputyötä malliksi ja kysyä jo lopputyönsä tehneiltä, kuinka he ovat asiassa menetelleet? Ja mitä se sinua haittaa, vaikka opettajasi luulisi tilanteestasi vaikka mitä. Voit siitä huolimatta käydä häneltä ohjeita ja neuvoja.
Jos kuitenkin sinua kovin vaivaavat nuo opettajalle esittämäsi valkoiset valheet, niin laadi muiden opiskelijoiden töiden ja kokemusten pohjalta lopputyön sisällöstä ja aikataulusta jonkinlainen suunnitelma, jonka esität opettajalle hänet tavatessasi.
Itse olet itsesi tuohon tilanteeseen ajanut, jolloin ainoa keino on itse myös selvittää asia. Samalla opit, kuinka ongelmia käytännön elämässä ratkotaan. Kokemuksesta takaan, ettei nykyinen tilanteesi jää elämäsi ainoaksi ongelmaksi. Ei ongelmista pääse irti niitä karkuun juoksemalla, sillä ongelmat ovat aina nopeampia.
Moi,
Olen periaatteessa edellisen neuvonantajan kanssa samaa mieltä: älä juokse ongelmaa pakoon vaan sitä vastaan ja taklaa se. Viesti vaan sattui olemaan tylyhkö tyyliltään, mutta älä välitä tai masennu siitä sen enempää.
Sillä ei ole todella merkitystä, mitä opettajasi ajattelee sinun tehneen. Jos ajattelet toisen tuntemuksia ja niiden aiheuttamaa häpeää, keskityt epäolennaiseen - haluat saada työn valmiiksi, et miellyttää opettajaa. Ja sivumennen sanoen opettajakin haluaa, että saat sen valmiiksi, ei sitä että miellytät häntä erityisesti.
Rehellisestä ja avoimesta avun pyytämisestä tulee erittäin harvoin mitään huonoa. Totea tilanteesi ja yritä parhaasi korjataksesi sen. Ja muista aina: toiminta on pelon pahin vihollinen. Kun ryhdyt tekemään työtä ja lakkaat tietoisesti tai tietämättäsi välttelemästä sitä, mieli parantuu ja huomaat pystyväsi siihen. Pystyt siihen.
Olen itse yli kolmekymppinen opiskelija, joka on kärsinyt koulusta saakka vaikeiden asioiden välttämisen aiheuttamista komplikaatioista niin opiskelussa kuin muussakin elämässä. Nyt alan vihdoin päästä asiassa niskan päälle, tekemällä aktiivisesti huolta aiheuttaville asioille ajoissa jotakin. Ihminen on fiksumpi kuin mitä pelkää olevansa.
Kaikkea hyvää.
Mun piti valmistua jo viime jouluksi, kaikki kaverini valmistuivat silloin. En ole vieläkään aloittanut opinnäytetyötäni, tosin nyt olen saanut aiheen itselleni toimeksiantajalta, joten valoa näkyy...Jos ensi jouluksi...
Ei se maailmaa kaada jos oppari hieman viivästyy, nykymaailmassa vaan pitäisi tehdä kaikki nopeasti, täydellisesti, olla menestyvä yms...jos et ole kaikkea tätä niin tuntee itsensä luuseriksi. Anna piut paut opettajasi mielipiteillesi, mitä se sille kuuluu jos et ole tehnyt mitään, oma on elämäsi. Itsekin laitoin opettajalleni tänään mailia vuoden tauon jälkeen, ajatelkoot mitä ajattelee, eiköhän ne opettajatkin ole nähneet vaikka minkälaisia opiskelijoita, tuskin olet pahimmasta päästä.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa, itse ainakin huomasin, että mitä enemmän tuskailin opparia ja tekemättömiä asioita, niin sitä vaikeampi oli aloittaa...