Elämme uusperhettä, kaksi lasta asuvat vakituisesti luonamme, minun 10 ja 7 vuotiaat lapset. Avomieheni poika asuu joka toinen viikko meillä ja kaikki on mennyt loistavasti. Olemme jo jonkun aikaa keskustelleet vielä pienokaisen tekemisestä, mutta asia ei ole niin yksselitteinen. Haluaisin nauttia hänen seurastaan ja tehdä hänen kanssaan kaikkea kivaa mitä ei ennen ole ollut mahdollista tehdä, nyt lapset ovat jo niin isoja että sitä kahdenkeskistäkin aikaa jo hieman jää, nauttia siitä ns. aikuisen rakkaudesta. Kuinka suhde muuttuu jos vielä teemme yhteisen lapsen, saako minun lapseni enää samaa huomiota mitä he ovat nyt avomieheltäni saaneet? Toisaalta haluaisin todella paljon synnyttää pienen ihmisalun missä on minua ja häntä...meidän jatkumo. Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomiin, enhän tästä enää nuorru:). Aika onkin tässä suurin viholliseni, jos olisi vielä muutama vuosi aikaa...Onko vastaavia kokemuksia, kuuntelen mielelläni. Vaikka loppukädessä itse päätös on tehtävä.
Vieläkö vauva?
Ei liian vanha äidiksi(38)
131353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Isellä 19,16 ja 10vuotiaat lapset.Nykyisen miehen kanssa ollut yksissä 8vuotta ja meillä yhteinen 4kuukautinen tyttö.Olen itse 39v,olemme onnellisia kaikki uudesta tulokkaasta ja on todella ihailtavaa seurata kuinka sisarukset ovat haltioissaan pikkusiskosta.
Teillä on monta yhteistä vuotta takana, me olemme olleet vasta vuoden verran yhdessä, joten siksikin haluaisin viettää aikaa enemmän hänen kanssaan. Se kahdenkeskinen aika sitten vaan jää joksikin aikaa pois. Vaikeaa, tuntuu että pää hajoaa kun miettii tätä, aivan liikaa:)
tyytyväisinä, voisin kertoa, että olemme todella kiitollisia itsellemme siitä ettemme tehneet yhteistä lasta muutama vuosi sitten, liittomme alussa. Meilläkin ikäkysymys ajoi meidät nopeisiin ratkaisuihin, mutta päädyimme kasvattamaan jo olemassa olevat lapset aikuisiksi ja nauttimaan sen jälkeen kahdenkeskisestä ajasta ja vapaudesta, mennä ja tulla miten tykkäämme. Emmekä ole katuneet kertaakaan! :) t.N46 M50
Mutta eikö tule koskaan ajatusta että olisi ihanaa jos olisi jotain "yhteistä", sitoisi enemmän yhteen. Toki voi yhteenkuuluvuutta tuntea ilman yhteistä lastakin, mutta entä kun toisesta aika jättää, ei jää toisesta mitään "konkreettista" yhteistä jäljelle...ehkä ajattelen liiankin syvällisesti tätä asiaa:). Kai se lähentelee toi neljänkympin kriisi ja huomaa että pian on se lapsenteko ikä sitten ohi.
joku vastasi jo...
Vastaan, että ei! Ei todellakaan ole tullut tuollaiset mieleen kuin kirjoitit... "Toki voi yhteenkuuluvuutta tuntea ilman yhteistä lastakin, mutta entä kun toisesta aika jättää, ei jää toisesta mitään "konkreettista" yhteistä jäljelle..."
Me olemme alusta lähtien hyvin voimakkaasti sitoutuneet kaikintavoin toisiimme. Se on sitä kuuluisaa "sielujen kumppanuutta" meillä. :)
Ihmiset ovat niin erilaisia ja erilailla ajatellaan asioista... minun mielestäni niin onkin hyvä. Kerroin vaan meidän kantamme asiaan.
edellisen miehesi kanssa kun on kaksi lasta sieltä?
ei lapsi paranna suhdetta ehei, etkö jo oppinut?
jos ei kestäkään niin kestätkö sinä kolmen lapsen kanssa joista yksi on pikkuinen?
jos jaksat, anna mennä. kyllä suomeen veronmaksajia mahtuu, minen tee enää yhtään!
kahden äiti
Suhteenne on vasta alkuhuuma- asteella jos se on vain vuoden kestänyt. Rakkaus tulee vasta sen jälkeen jos on tullakseen. Ette edes tunne vielä toisianne.
Nopeasta toiminnasta päätellen tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen uusperheesi. Ehdit vielä toisen ja kolmannenkin perustaa ja joka kumppanille oma jatkumo.
Elämä on monilla etenevä kierre. Osaatko oman kierteesi katkaista vaan toistatko samaa loputtomiin?
Haluaako mies todella oikein vaatimalla lasta vaan onko tämä "jatkumo" vain oma päähänpinttymäsi? Onko 10 ja 7 vuotiaat lapset muka isoja? Ne joutuukin jo varmaan nopeesti itsenäistyyn ja lähteen pian kotoo pois uusien jatkumoiden tieltä?
Miten suhde voi paremmaksi muuttua lapsenteon myötä, huonommaksi se menee aivan varmasti. Mutta tokihan se kestää karikot kun jo jopa vuosi on tunnettu, vai mitä?
..ensimmäinen uusperheeni ja tietysti toivon että viimeinen. Olin neljä vuotta yksin eron jälkeen, mikään kiire minulla ei ollut uutta perhettä perustaa. Ja toiseksi, en ole sanonut että 7 ja 10 vuotiaat ovat isoja, ei suinkaan. Enkä myöskään ole sanonut että suhde muuttuisi paremmaksi vauvan tulon myötä, mutta vaikea näitä asioita on kirjoittaa varsinkaan kun ei tunne kyseisiä ihmisiä. Pyysin saada erilaisia kokemuksia ja kohtaloita kyseiseltä saralta, en arvostelua.
Kauniita elokuun päiviä kaikille:)
Minä olen miesystäväni kanssa ollut hieman yli vuoden. Meille vauvan tulo on yllätys, olen siis raskaana. Minulle on sanottu, etten voi saada lapsia. Ajattelin itsekin ennen tätä tietoa, etten halua enää lapsia tehdä, molemmilla kun niitä jo on ennestään. Nyt mieleni on muuttunut ja odotamme molemmat tätä lasta innolla.
Tilanteet muuttuvat, eikä välttämättä huonompaan suuntaan.
Tästä yhdessäolo-ajasta. Mielestäni vuosi ei kuitenkaan ole lyhyt aika yhdessä. Riippuu niin ihmisistä ja heidän luonteistaan ja miten kykenee sitoutumaan toiseen ihmiseen.
Ihana lukea myös tällaisia viestejä:). Kiitos! Asiat eivät todellakaan ole aina niin yksselitteisiä, niin monelta kantilta asioita on katsottava. Ihanaa vauvanodotusaikaa teille:)
Oletko kovinkaan kypsä ihminen jos et arvostelua kestä? Luulen että noin kypsymättömällä kariutuu heti lapsenteon jälkeen jokainen suhde. Ilman lasta ihminen ei kykene tunteen mitään toista kohtaan. Tuskin muutenkaan. Lapsenteolla koitetaan saada väkinäinen yhteenkuuluvaisuuden tunne aikaiseksi.
Oletko koskaan yrittänyt saada yhteyttä johonkin ihmiseen ilman mitään kepulikonsteja? Ilman mitään hyväksikäyttöö? Olisiko vaikee rakastaa jotain ilman mitään lapsenteko aikeita ja muita vaatimuksia?
Olisiko aika jo rakastaa jotain ilman mitään vaatimuksia? Olisiko aika jo tutustua itseenkin välittämättä muista? Tutustu itseesikin välillä, äläkä aina perustele niitä perheitä! Laita perheenperustamiset jo syrjään sillä sinullahan on jo sellainen.
Kylläpä tuli tekstiä. Kovaa arvostelua taas yhtään asiaa/ihmistä tuntematta. Tekstisi kirjoitusvirheellisyys paljastaa paljon sinun sivystystasostasi/älykkyydestäsi, joten en ottaisi ap:na kovin vakavasti.
Ap:lle. Kyllä vuoden yhdessäolon jälkeen AIKUINEN jo tietää paljon toisesta. Toista on nuoret, jotka vielä joutuvat itseäänkin etsimään.
Vauva on varmasti yhdistävä ja ihana asia jos molemmat todella pitävät lapsista ja niiden kanssa puuhailusta. Jos teillä molemmilla on tunne, että vauva olisi tervetullut, mikä ettei. En usko, että pikkuinen tuo mitään yllätyksiä teille kummallekaan enää- olettehan kokeneet jo vauva-ajan "autuudetkin". Vauva voi olla helppo tai vaativa, mutta sitähän ei kukaan koskaan etukäteen tiedä. Mutta sen tiedän, että lapsirakas ihminen nauttii vauvasta ja osaa ottaa enemmän irti koko vauva-ajasta vanhempana ihmisenä. En tarkoita mitään mummoikää kuitenkaan, jolloin ei tietenkään enää edes jaksa.
Yhteisestä ajasta. Kyllä vauva verottaa ja vaatii yhteisestä ajasta pois. Mutta aika menee nopeaan ja yhteisiä asioita voi tehdä sitten kun vauva vähän varttuu. Toisekseen, on aivan ihanaa ottaa mukaan oma pikkuinen, josta todellakin myös isommat lapsetkin nauttivat. Elämäntapanne vaikuttaa paljon siihen, miten paljon vauva ns. häiritsee elämäänne. Jos haluatte käydä paljon kapakoissa, se todennäköisesti ei sovi niin hyvin. Mutta jos nautitte perhe-elämästä paljon, se sopii.
Onnea yhteiselle taipaleellenne -teette mitä hyvänsä! Äläkä välitä negatiivisista ja tuomitsesvista ihmisistä. Näille palstoille kun on oikeutettu kirjoittamaan ihan kuka hyvänsä. Itse asiassa moni purkaa omia aggressioitaan täällä toisia sättimällä.
..ihanasta viestistä:)