*Teksti pohjautuu paljoltikin Fallout-tietokonepelisarjaa. Pelejä pelanneet saattavat löytää yhteyksiä pelin ja tarinan välillä. Tarina on näin ollen pelkästään sci-fi-tarina, joka ei ole minkäänlaisessa yhteydessä oikeiden tapahtumien tai ihmisten kanssa. - UTL*
Copyright UTL©
Joutomaan kuuma tuuli puhalsi täydellä voimallaan. Sen nopeus saattoi joskus olla monia satoja kilometrejä tunnissa, sillä aavikoituneella maalla ei ollut mitään mikä olisi estänyt tuulta liikkumasta eteenpäin.
Waren, Veljeskunnan soturi, nojaili sädekivääriinsä ja tuijotti aavikkoa kallion suojista. Hän odotti ja oli valmis odottamaan vielä pitkään. Hänellä ei ollut kiire mihinkään.
Waren oli kolmissa kymmenissä oleva pitkä mies. Hänen harmaat silmänsä olivat tottuneet ikuisesti porottavaan aurinkoon. Hänen vaalea ihonsa oli raskaan metallipanssarin peittämä, panssarin joka sai kaikki älylliset vapisemaan, sillä sen rintapielessä komeili Veljeskunnan merkki. Merkki, jossa miekka makasi kahden rattaan päällä.
Waren kääntyi ja harppoi reippain ja pitkin askelin luolaan, jonka perällä oli Holvi.
Holvi oli hylätty kauan aikaa sitten ja sen olivat ryöstäneet Joutomaan monet erilaiset jengit. Mutta Waren ei välittänyt siitä, että Holvi oli äällisin puolin ryöstetty, sillä hän etsi sitä mitä monet muutkin Veljeskunnan jäsenet olivat etsineet ja etsivät edelleen.
Holvit olivat joskus kauan sitten ihmisten koteja, silloin kun ihmiskunnan kohtalo sinetöitiin ydinsodalla. Ihmisten poistuttua Holveista sinne jäi paljon sellaista mitä ei voitu viedä mukanaan. Yksi sellainen oli Järjestelmäkartta.
Järjestelmäkartta. Veljeskunnan jokainen jäsen värähtäisi sen kuullessa. Järjestelmäkartta piti sisällään kaikkien entisaikojen kaupunkien sijainnit, kaikkien sotilasvarastojen tai muiden sijoituksien ja Holvien sijainnit. Se olisi korvaamaton aarre.
Oli yleisessä tiedossa, että kaikissa Holveissa oli sellainen. Aina kuitenkin holvien tietokannat olivat vahingoittuneita joko vahingossa tai tarkoituksella ja Järjestelmäkarttaa ei koskaan ollut löydetty.
Waren oli tullut tutkimaan tätä holvia. Hänen oli ollut määrä tehdä tutkimukset erään Veljeskunnan tutkijaryhmän kanssa, mutta nämä eivät olleet saapuneet. Waren ei ollut huolissaan, mutta ryhmän aikataulusta jääminen ihmetytti häntä. Hän tuhahtaen hääti ajatukset pois ja jatkoi matkaansa luolan perällä olevan Holvin panssarivahvisteisen oven luokse.
Oven luona oli Waren leiri. Siellä oli suuri arsenaali aseita ja monenlaisia teknologisesti kehittyneitä laitteita, joista jengit kuten Orjuuttajat maksaisivat omaisuuksia.
Waren katseli ovea, joka oli puoliksi auki. Ilmeisesti Holvi-ihmiset olivat joutuneet poistumaan Holvistaan muuten kuin turvallisuusprotokollaa noudattaen. Waren oli aiemmin havainnut steriilissä odotusaulassa olevan konsolin olevan tuhoutunut. Muutamia ylimääräisiä johtoja oli johdettu siihen ja sen oli ylikuormittunut. Hätäprotokolla oli avannut ovet.
Waren laski sädekiväärinsä nojaamaan seinää oven vieressä ja otti maasta yhden plasmakivääreistään ja tarkasti sen. Se oli täysin ladattu. Waren kaivoi turvalukituista pakkauksistaan lippaita kivääriinsä. Hän siirsi panssarinsa taskuihin muutamia räjähdyskranaatteja ja pari parannuspiikkiä. Hän työnsi sädekiväärinsä yhteen koteloon ja lukitsi sen turvakoodeilla. Hän teki samoin kaikille kuuden laatikolle. Lopuksi hän viritti kauko-ohjaimella laatikoiden ansat ja lähti tutkimaan Holvia.
Holvin odotusaulassa ei ollut mikään muuttunut. Muutamia tumman harmaita mutanttirottia vilisti valkoisen huoneen poikki suojaan Veljeskunnan soturin aseilta ja raskailta panssarikengiltä, jotka pystyivät murskaamaan koiran kokoisen rotan yhdellä askeleella.
Waren kävi vielä kerran ensimmäisen kerroksen läpi. Odotusaula oli tyhjä ja hissiaula samoin. Lääkintähuoneessa oli ryöstäjien jäljiltä vielä muutamia tietokoneita. Ne olivat kuolleita koneita ja niitä ei herättäisi edes kirjurimestari Dall, nainen joka korjasi laitteen kuin laitteen oikeilla välineillä.
Waren käveli hissinaulaan ja kävi sen läpi vielä kerran. Hän tunsi Holvien perusrakenteen sen verran hyvin, että tiesi mitä huoneessa olisi pitänyt olla. Seinillä olleet monitorit olivat kadonneet ja kaksi täysin käyttökelpoista seinäpaneelitietokonetta oli viety siinä ohessa. Pitkä Veljeskunnan soturi tuhahti halveksivasti ja käveli hissin luokse.
Hissikori oli pudonnut monia satoja metriä alempana oleviin kerroksiin, mutta hätätikkaat olivat edelleen tukevasti kiinni seinässä. Ilman hetkenkään pelkoa tai epäluuloa, Waren heilautti plasmakiväärin selkäänsä ja ponnahti tikkaisiin. Hän aloitti vaivalloisen laskeutumisen kohti pohjakerroksen kahta Holvi tasoa.
Toinen Holvin taso sisälsi pelkästään asuintiloja ja muita vähäpätöisiä osastoja. Ei mitään mikä kiinnosti Warenia. Hän jatkoi laskeutumista 3.-tasolle, jossa oli päätietokonevalvomo, asevarasto, päätietokone sekä Valvojan komentotuoli, ainut Veljeskunnan koskaan löytämä laite mistä he eivät tajunneet yhtikäs mitään.
Waren pääsi 3.-tasolle ampumalla hissikorin katoon reiän plasmapistoolillaan ja hiukan venyttämällä metallin pois tieltään. Hän teki viimeisen aukon suurennuksen pujahtamalla voimalla reiästä läpi yllään suuri panssarinsa. Metalli ulvoi tuskasta sen taipuessa, mutta Waren ei välittänyt.
3.-tason aula oli melko hyvässä kunnossa. Se oli kaikista auloista tyhjin. Siellä ei alunperinkään ollut penkkejä saati monitoreja seinillä. Kolme ovea sen sijaan oli.
Yksi johti suureen Holvinpääfoorumin, johon Holvi-ihmiset kokoontuivat kuulemaan kaikille tarkoitettuja asioita.
Toisen oven takana oli asevarasto lukkoineen ja pitkine automaattitykkitorneineen joiden gatling-konekiväärit ampuivat varmasti ja tarkasti sata plasmapanosta sekunnissa. Waren oli kokenut soturi, mutta niiden panosten eteen hän ei tahtonut.
Keskellä oleva ovi johti sinne minne Waren tahtoikin päästä. Valvojan komentotuoli ei häntä sinänsä kiinnostanut, mutta siihen linkitetty päätietokone kyllä.
Waren käveli keskimmäisen oven luokse. Sen kiiltävään metallipintaan oli maalattu muutamia merkkejä. Keskellä ovea oli numero 21 suurilla valkoisilla numeroilla ja sen alla teksti valkoisilla kirjaimilla Only for Senior Technician, vain vanhemmille teknikoille. Oven taakse menivät myös monet muut, mutta Valvoja ei poistunut sieltä kuin erittäin harvoin. Hänen velvollisuutensa oli pysyä paikoillaan.
Waren katseli ovea mietteliäästi. Hän tiesi oven aukeavan numerokoodilla, jonka pystyi kiertämään, mutta oliko ovi ansoitettu. Se ei näyttänyt.
Waren veti erään panssarinsa kotelosta työkalukäärön. Hän katsoi näppäimistöä paikoillaan pitävän ruuvin tyypin ja otti vastaavan ruuvimeisselin kääröstä. Sitten hän alkoi tyynesti avaamaan ruuveja. Hän vihelteli hiljaa.
Ruuvit aukenivat ja lopulta kaikki neljä olivat irti. Waren veti näppäimistön syrjään. Hän etsi kaksi johtoa ja leikkasi ne irti kiinnityskohdistaan. Sitten hän kytki ne ristiin ja paino näppäimistön Enter-näppäintä. Ovi liukui auki.
Waren astui suuren toimistotilaan, joka ei ollut kokenut samanlaista ryöstelyä johtuen turvaovesta. Huoneessa oli tietokoneita moneen lähtöön. Oli Vesisirun valvontakoneita, ilmastointia ja ilmanpudistusta valvovia koneita ja pari turvajärjestelmien valvontakonetta. Kaikki olivat kiinni.
Waren käveli nopeasti turvajärjestelmiä valvovien koneiden luokse. Pelkällä katsomisella hän näki, että ne olivat edelleen toiminnassa, vaikkakin niitä ei mitenkään enää saanut auki. Ne oli lukittu Valvojan henkilökohtaisella koodilla, jota ei voinut kumota muuta kuin Holvien ylikomentaja, henkilö jota ensimmäiset Holvi-ihmiset kutsuivat presidentiksi. Waren pudisti päätään ja huokaisi turhautuneena. Hän ei pääsisi asevarastoon mitenkään.
Waren jatkoi matkaansa seuraavaan huoneeseen. Siellä oli itse keskustietokone. Se oli edelleen toiminnassa. Waren veti yhden nurkassa lojuvan tuolin koneen luokse ja istahti sen ääreen. Hän näpytteli näppäimistölle komennon. Reboot information system ilmestyi näytölle, aivan kuten Waren oli tahtonutkin. Hän painoi Enter-näppäintä. Unknown command kone ilmoitti viattomasti hetken raksutuksen jälkeen.
- Kuinka niin? Waren kivahti koneelleen ja näpytteli uudestaan. Sama ilmoitus.
Waren jatkoi. Hän kokeili tusinaa erilaista komentoa, mutta mikään ei auttanut. Hän nojasi taaksepäin ja mietti kuumeisesti. Hän ei pääsisi mitenkään eteenpäin ellei hän saisi joko tietokantaa auki tai saisi seuraava ovea auki, joka johti Valvovan yksityiseen komentokeskukseen. Sieltä hän kyllä saisi tietonsa, jos ne olivat enää olemassa. Mutta Waren tiesi oven pysyvän kiinni ellei hän saisi uudelleen käynnistettyä järjestelmää tai osaa siitä.
Waren katseli ympärilleen. Keskustietokonehuone oli tyhjä. Siellä ei lojunut mitään ylimääräistä ja näytti kuin se olisi siivottu vasta tunti sitten. Vain Waren harmaat tomuiset jalanjäljet pilasivat siistin vaikutelman.
Waren kumartui näppäimistön ylle ja kokeili viimeistä valttiaan. Reboot command console, hän kirjoitti käskynsä ja odotti jo kieltävää vastausta. Kone kuitenkin pimeni hetkeksi. Hitaasti ruutuun syttyi kuva ja näytöllä luki Welcome to Vault 21COMNET. Waren virnisti ja syötti itsensä sisään.
Hän etsi oikeat komennot ja haki kaipaamansa tiedot esiin. Järjestelmäkartta oli taasen kadonnut. Hän pudisti päätään ja oli jo aikeissa lähteä takaisin, kun kone äkisti raksutti. 1 potential file found… Do you wish to download?
Waren näppäili kiihkeästi komentoja ja sai sitten esiin sen minkä tahtoi. Aluksi kuvaan ilmestyi pelkkä pitkä litania binäärikoodia, mutta sitten. Vault 21 United States of America system map, luki näytöllä. Insert PIP-boy to dock for download.
Waren veti innosta puhkuen panssarinsa suojista yhden PIP-boy yksikön muistin esiin ja työnsi sen tietokoneen siirtoasemaan. Kone alkoi siirtämään dataa ja pian se olikin valmis. Waren veti muistin ulos asemasta. Hän sulki nopeasti tiedoston ja avasi komentopaneelin. Hän näppäili komennon ja syötti salasanan. Hän vahvisti sen ja kone raksutti. Password confirmed. Sen jälkeen koneen tiedostot aukenivat vain, sillä salasanalla.
Waren työnsi PIP-boyn muistin panssarinsa suojiin ja lähti nopeasti ulos keskuksesta. Hän piti plasmakivääriään käsissään varmuuden vuoksi. Hän harppoi hissiaulaan ja käveli hissikoriin. Hän nousi ketterästi sen katolle ja lähti kiipeämään tikkaita ylös.
Hän pääsi kiireellä ylimmäiseen kerrokseen. Hän astui hissiaulaan ja jäi tuijottamaan eteensä. Kaksi pari verenpunaisia silmiä tuijotti häntä syvistä silmäkuopista, jotka sijaitsivat syvällä silmienomistajan suurissa ja rumissa kasvoissa.
Kuolemankouria.
Kuolemankourat, suuret hiukan oranssin väriset säteilyn aiheuttamat mutaatiot, huusivat kummatkin nälkäisesti. Toinen kalisutti kouriaan ja mulkoili Warenia. Kuolemankoura oli yksi aavikon pelätyimmistä otuksista. Se pystyi kourillaan murskaamaan suuren ihmismutaation selkärangan yhdellä puristuksella. Mutta tyhmiä ne eivät olleet, eivät todellakaan. Nekin tunsivat Veljeskunnan merkit ja koittivat vältellä lähes yhtä pelottavia tappajia. Mutta tilanteen sattuessa Kuolemankoura ei pelännyt hyökätä Veljeskunnan jäsenenkään kimppuun. Se hyökkäsi suuren ylivoiman edessäkin. Se ei pelännyt.
Waren veti hitaasti plasmakiväärinsä selästään pois. Hän päästi hiljaa varmistimen ja sääti voimakkuuden täysille. Tällöin hänelle jäi kolmenkymmenen ammuksen latauksesta jäljelle neljä. Tarkoilla laukauksilla Kuolemankoura kuoli yhdestäkin laukauksesta, mutta yleensä kaksi tarvittiin.
Kuolemankourat tuijottivat Waren melkeinpä kiinnostuneesti, mutta Waren ei tahtonut niitä kahta oliota lähelleenkään. Otukset pääsisivät ehkä kolmella harppauksella hänen luokseen ja voisivat repiä hänet palasiksi. Mutta Waren olisi puolestaan yhdellä harppauksella hissikuilussa ja matkalla alas.
Toinen Kuolemankourista, suurempi naaras jolla oli toisessa kourassaan pitkä arpi, ärjähti vihaisesti toverilleen vain hiukan pienemmälle naaraalle. Tämä vastasi lähes yhtä vihaisesti. Molemmat olivat raivoissaan. Waren epäili suuremman olevan matriarkka jossain Kuolonkoura-klaanissa ja pienemmän taas olevan haastava naaras. Ne olivat tulleet kilpailemaan klaaninpäällikkyydestä tänne, missä ei pitänyt olla ketään. Siksi ne olivat raivoissaan.
Nopeasti Waren teki ratkaisunsa. Kivääri kohosi ja plasma-ammus porautui suuremman naaraan päähän. Se ulvahti kerran ja kaatui sitten sätkimään maahan. Toinen naaras näytti hetkeksi lamaantuvan ja Waren ehti tähdätä paremmin. Nopea ja tarkka laukaus. Viimeinen naaras kaatui maahan reikä rinnassaan.
Waren asteli seinän vierustalle ja kiersi kaksi ruumista kaukaa. Päästyään ovesta ulos, hän veti esiin plasmakranaatin. Hän viskasi sen hissiaulaan ja suojautui nurkan taakse. Kuului sähähdys kranaatin räjähtäessä ja Waren tiesi Kuolonkourien ruumiiden muuttuneen pelkäksi tomuksi.
Hän poistui Holvista ehkä turhan varomattomasti. Tuskin hän ennätti astua ulos suuresta ovesta, kun kaksi kappaletta suura kouria tarrasi häneen. Waren näki vain silmät hämärässä ja tunsi sitten kuinka panssari antoi periksi ja murtui. Koura tunkeutui hänen selästään läpi suoraan sydämeen. Waren värähti kerran ja veltostui sitten.
Suuri naaras Kuolonkoura viskasi ruumiin välinpitämättömästi Waren omien tarvikkeiden päälle. Laatikot lensivät sinne tänne Warenin painosta.
Matriarkka Qertuis ärjyi nähdessään kaksi seuraajistaan kuolleena. Mielessään se vannoin kostavansa kaikille Veljeskunnan jäsenille näiden kahden arvokkaan Kuolemankouran kuoleman.
*Kommentit ovat tervetulleita.*
-Sota ei muutu- Elämän yksi harvoista tosiasioista
Copyright UTL©
Joutomaan kuuma tuuli puhalsi täydellä voimallaan. Sen nopeus saattoi joskus olla monia satoja kilometrejä tunnissa, sillä aavikoituneella maalla ei ollut mitään mikä olisi estänyt tuulta liikkumasta eteenpäin.
Waren, Veljeskunnan soturi, nojaili sädekivääriinsä ja tuijotti aavikkoa kallion suojista. Hän odotti ja oli valmis odottamaan vielä pitkään. Hänellä ei ollut kiire mihinkään.
Waren oli kolmissa kymmenissä oleva pitkä mies. Hänen harmaat silmänsä olivat tottuneet ikuisesti porottavaan aurinkoon. Hänen vaalea ihonsa oli raskaan metallipanssarin peittämä, panssarin joka sai kaikki älylliset vapisemaan, sillä sen rintapielessä komeili Veljeskunnan merkki. Merkki, jossa miekka makasi kahden rattaan päällä.
Waren kääntyi ja harppoi reippain ja pitkin askelin luolaan, jonka perällä oli Holvi.
Holvi oli hylätty kauan aikaa sitten ja sen olivat ryöstäneet Joutomaan monet erilaiset jengit. Mutta Waren ei välittänyt siitä, että Holvi oli äällisin puolin ryöstetty, sillä hän etsi sitä mitä monet muutkin Veljeskunnan jäsenet olivat etsineet ja etsivät edelleen.
Holvit olivat joskus kauan sitten ihmisten koteja, silloin kun ihmiskunnan kohtalo sinetöitiin ydinsodalla. Ihmisten poistuttua Holveista sinne jäi paljon sellaista mitä ei voitu viedä mukanaan. Yksi sellainen oli Järjestelmäkartta.
Järjestelmäkartta. Veljeskunnan jokainen jäsen värähtäisi sen kuullessa. Järjestelmäkartta piti sisällään kaikkien entisaikojen kaupunkien sijainnit, kaikkien sotilasvarastojen tai muiden sijoituksien ja Holvien sijainnit. Se olisi korvaamaton aarre.
Oli yleisessä tiedossa, että kaikissa Holveissa oli sellainen. Aina kuitenkin holvien tietokannat olivat vahingoittuneita joko vahingossa tai tarkoituksella ja Järjestelmäkarttaa ei koskaan ollut löydetty.
Waren oli tullut tutkimaan tätä holvia. Hänen oli ollut määrä tehdä tutkimukset erään Veljeskunnan tutkijaryhmän kanssa, mutta nämä eivät olleet saapuneet. Waren ei ollut huolissaan, mutta ryhmän aikataulusta jääminen ihmetytti häntä. Hän tuhahtaen hääti ajatukset pois ja jatkoi matkaansa luolan perällä olevan Holvin panssarivahvisteisen oven luokse.
Oven luona oli Waren leiri. Siellä oli suuri arsenaali aseita ja monenlaisia teknologisesti kehittyneitä laitteita, joista jengit kuten Orjuuttajat maksaisivat omaisuuksia.
Waren katseli ovea, joka oli puoliksi auki. Ilmeisesti Holvi-ihmiset olivat joutuneet poistumaan Holvistaan muuten kuin turvallisuusprotokollaa noudattaen. Waren oli aiemmin havainnut steriilissä odotusaulassa olevan konsolin olevan tuhoutunut. Muutamia ylimääräisiä johtoja oli johdettu siihen ja sen oli ylikuormittunut. Hätäprotokolla oli avannut ovet.
Waren laski sädekiväärinsä nojaamaan seinää oven vieressä ja otti maasta yhden plasmakivääreistään ja tarkasti sen. Se oli täysin ladattu. Waren kaivoi turvalukituista pakkauksistaan lippaita kivääriinsä. Hän siirsi panssarinsa taskuihin muutamia räjähdyskranaatteja ja pari parannuspiikkiä. Hän työnsi sädekiväärinsä yhteen koteloon ja lukitsi sen turvakoodeilla. Hän teki samoin kaikille kuuden laatikolle. Lopuksi hän viritti kauko-ohjaimella laatikoiden ansat ja lähti tutkimaan Holvia.
Holvin odotusaulassa ei ollut mikään muuttunut. Muutamia tumman harmaita mutanttirottia vilisti valkoisen huoneen poikki suojaan Veljeskunnan soturin aseilta ja raskailta panssarikengiltä, jotka pystyivät murskaamaan koiran kokoisen rotan yhdellä askeleella.
Waren kävi vielä kerran ensimmäisen kerroksen läpi. Odotusaula oli tyhjä ja hissiaula samoin. Lääkintähuoneessa oli ryöstäjien jäljiltä vielä muutamia tietokoneita. Ne olivat kuolleita koneita ja niitä ei herättäisi edes kirjurimestari Dall, nainen joka korjasi laitteen kuin laitteen oikeilla välineillä.
Waren käveli hissinaulaan ja kävi sen läpi vielä kerran. Hän tunsi Holvien perusrakenteen sen verran hyvin, että tiesi mitä huoneessa olisi pitänyt olla. Seinillä olleet monitorit olivat kadonneet ja kaksi täysin käyttökelpoista seinäpaneelitietokonetta oli viety siinä ohessa. Pitkä Veljeskunnan soturi tuhahti halveksivasti ja käveli hissin luokse.
Hissikori oli pudonnut monia satoja metriä alempana oleviin kerroksiin, mutta hätätikkaat olivat edelleen tukevasti kiinni seinässä. Ilman hetkenkään pelkoa tai epäluuloa, Waren heilautti plasmakiväärin selkäänsä ja ponnahti tikkaisiin. Hän aloitti vaivalloisen laskeutumisen kohti pohjakerroksen kahta Holvi tasoa.
Toinen Holvin taso sisälsi pelkästään asuintiloja ja muita vähäpätöisiä osastoja. Ei mitään mikä kiinnosti Warenia. Hän jatkoi laskeutumista 3.-tasolle, jossa oli päätietokonevalvomo, asevarasto, päätietokone sekä Valvojan komentotuoli, ainut Veljeskunnan koskaan löytämä laite mistä he eivät tajunneet yhtikäs mitään.
Waren pääsi 3.-tasolle ampumalla hissikorin katoon reiän plasmapistoolillaan ja hiukan venyttämällä metallin pois tieltään. Hän teki viimeisen aukon suurennuksen pujahtamalla voimalla reiästä läpi yllään suuri panssarinsa. Metalli ulvoi tuskasta sen taipuessa, mutta Waren ei välittänyt.
3.-tason aula oli melko hyvässä kunnossa. Se oli kaikista auloista tyhjin. Siellä ei alunperinkään ollut penkkejä saati monitoreja seinillä. Kolme ovea sen sijaan oli.
Yksi johti suureen Holvinpääfoorumin, johon Holvi-ihmiset kokoontuivat kuulemaan kaikille tarkoitettuja asioita.
Toisen oven takana oli asevarasto lukkoineen ja pitkine automaattitykkitorneineen joiden gatling-konekiväärit ampuivat varmasti ja tarkasti sata plasmapanosta sekunnissa. Waren oli kokenut soturi, mutta niiden panosten eteen hän ei tahtonut.
Keskellä oleva ovi johti sinne minne Waren tahtoikin päästä. Valvojan komentotuoli ei häntä sinänsä kiinnostanut, mutta siihen linkitetty päätietokone kyllä.
Waren käveli keskimmäisen oven luokse. Sen kiiltävään metallipintaan oli maalattu muutamia merkkejä. Keskellä ovea oli numero 21 suurilla valkoisilla numeroilla ja sen alla teksti valkoisilla kirjaimilla Only for Senior Technician, vain vanhemmille teknikoille. Oven taakse menivät myös monet muut, mutta Valvoja ei poistunut sieltä kuin erittäin harvoin. Hänen velvollisuutensa oli pysyä paikoillaan.
Waren katseli ovea mietteliäästi. Hän tiesi oven aukeavan numerokoodilla, jonka pystyi kiertämään, mutta oliko ovi ansoitettu. Se ei näyttänyt.
Waren veti erään panssarinsa kotelosta työkalukäärön. Hän katsoi näppäimistöä paikoillaan pitävän ruuvin tyypin ja otti vastaavan ruuvimeisselin kääröstä. Sitten hän alkoi tyynesti avaamaan ruuveja. Hän vihelteli hiljaa.
Ruuvit aukenivat ja lopulta kaikki neljä olivat irti. Waren veti näppäimistön syrjään. Hän etsi kaksi johtoa ja leikkasi ne irti kiinnityskohdistaan. Sitten hän kytki ne ristiin ja paino näppäimistön Enter-näppäintä. Ovi liukui auki.
Waren astui suuren toimistotilaan, joka ei ollut kokenut samanlaista ryöstelyä johtuen turvaovesta. Huoneessa oli tietokoneita moneen lähtöön. Oli Vesisirun valvontakoneita, ilmastointia ja ilmanpudistusta valvovia koneita ja pari turvajärjestelmien valvontakonetta. Kaikki olivat kiinni.
Waren käveli nopeasti turvajärjestelmiä valvovien koneiden luokse. Pelkällä katsomisella hän näki, että ne olivat edelleen toiminnassa, vaikkakin niitä ei mitenkään enää saanut auki. Ne oli lukittu Valvojan henkilökohtaisella koodilla, jota ei voinut kumota muuta kuin Holvien ylikomentaja, henkilö jota ensimmäiset Holvi-ihmiset kutsuivat presidentiksi. Waren pudisti päätään ja huokaisi turhautuneena. Hän ei pääsisi asevarastoon mitenkään.
Waren jatkoi matkaansa seuraavaan huoneeseen. Siellä oli itse keskustietokone. Se oli edelleen toiminnassa. Waren veti yhden nurkassa lojuvan tuolin koneen luokse ja istahti sen ääreen. Hän näpytteli näppäimistölle komennon. Reboot information system ilmestyi näytölle, aivan kuten Waren oli tahtonutkin. Hän painoi Enter-näppäintä. Unknown command kone ilmoitti viattomasti hetken raksutuksen jälkeen.
- Kuinka niin? Waren kivahti koneelleen ja näpytteli uudestaan. Sama ilmoitus.
Waren jatkoi. Hän kokeili tusinaa erilaista komentoa, mutta mikään ei auttanut. Hän nojasi taaksepäin ja mietti kuumeisesti. Hän ei pääsisi mitenkään eteenpäin ellei hän saisi joko tietokantaa auki tai saisi seuraava ovea auki, joka johti Valvovan yksityiseen komentokeskukseen. Sieltä hän kyllä saisi tietonsa, jos ne olivat enää olemassa. Mutta Waren tiesi oven pysyvän kiinni ellei hän saisi uudelleen käynnistettyä järjestelmää tai osaa siitä.
Waren katseli ympärilleen. Keskustietokonehuone oli tyhjä. Siellä ei lojunut mitään ylimääräistä ja näytti kuin se olisi siivottu vasta tunti sitten. Vain Waren harmaat tomuiset jalanjäljet pilasivat siistin vaikutelman.
Waren kumartui näppäimistön ylle ja kokeili viimeistä valttiaan. Reboot command console, hän kirjoitti käskynsä ja odotti jo kieltävää vastausta. Kone kuitenkin pimeni hetkeksi. Hitaasti ruutuun syttyi kuva ja näytöllä luki Welcome to Vault 21COMNET. Waren virnisti ja syötti itsensä sisään.
Hän etsi oikeat komennot ja haki kaipaamansa tiedot esiin. Järjestelmäkartta oli taasen kadonnut. Hän pudisti päätään ja oli jo aikeissa lähteä takaisin, kun kone äkisti raksutti. 1 potential file found… Do you wish to download?
Waren näppäili kiihkeästi komentoja ja sai sitten esiin sen minkä tahtoi. Aluksi kuvaan ilmestyi pelkkä pitkä litania binäärikoodia, mutta sitten. Vault 21 United States of America system map, luki näytöllä. Insert PIP-boy to dock for download.
Waren veti innosta puhkuen panssarinsa suojista yhden PIP-boy yksikön muistin esiin ja työnsi sen tietokoneen siirtoasemaan. Kone alkoi siirtämään dataa ja pian se olikin valmis. Waren veti muistin ulos asemasta. Hän sulki nopeasti tiedoston ja avasi komentopaneelin. Hän näppäili komennon ja syötti salasanan. Hän vahvisti sen ja kone raksutti. Password confirmed. Sen jälkeen koneen tiedostot aukenivat vain, sillä salasanalla.
Waren työnsi PIP-boyn muistin panssarinsa suojiin ja lähti nopeasti ulos keskuksesta. Hän piti plasmakivääriään käsissään varmuuden vuoksi. Hän harppoi hissiaulaan ja käveli hissikoriin. Hän nousi ketterästi sen katolle ja lähti kiipeämään tikkaita ylös.
Hän pääsi kiireellä ylimmäiseen kerrokseen. Hän astui hissiaulaan ja jäi tuijottamaan eteensä. Kaksi pari verenpunaisia silmiä tuijotti häntä syvistä silmäkuopista, jotka sijaitsivat syvällä silmienomistajan suurissa ja rumissa kasvoissa.
Kuolemankouria.
Kuolemankourat, suuret hiukan oranssin väriset säteilyn aiheuttamat mutaatiot, huusivat kummatkin nälkäisesti. Toinen kalisutti kouriaan ja mulkoili Warenia. Kuolemankoura oli yksi aavikon pelätyimmistä otuksista. Se pystyi kourillaan murskaamaan suuren ihmismutaation selkärangan yhdellä puristuksella. Mutta tyhmiä ne eivät olleet, eivät todellakaan. Nekin tunsivat Veljeskunnan merkit ja koittivat vältellä lähes yhtä pelottavia tappajia. Mutta tilanteen sattuessa Kuolemankoura ei pelännyt hyökätä Veljeskunnan jäsenenkään kimppuun. Se hyökkäsi suuren ylivoiman edessäkin. Se ei pelännyt.
Waren veti hitaasti plasmakiväärinsä selästään pois. Hän päästi hiljaa varmistimen ja sääti voimakkuuden täysille. Tällöin hänelle jäi kolmenkymmenen ammuksen latauksesta jäljelle neljä. Tarkoilla laukauksilla Kuolemankoura kuoli yhdestäkin laukauksesta, mutta yleensä kaksi tarvittiin.
Kuolemankourat tuijottivat Waren melkeinpä kiinnostuneesti, mutta Waren ei tahtonut niitä kahta oliota lähelleenkään. Otukset pääsisivät ehkä kolmella harppauksella hänen luokseen ja voisivat repiä hänet palasiksi. Mutta Waren olisi puolestaan yhdellä harppauksella hissikuilussa ja matkalla alas.
Toinen Kuolemankourista, suurempi naaras jolla oli toisessa kourassaan pitkä arpi, ärjähti vihaisesti toverilleen vain hiukan pienemmälle naaraalle. Tämä vastasi lähes yhtä vihaisesti. Molemmat olivat raivoissaan. Waren epäili suuremman olevan matriarkka jossain Kuolonkoura-klaanissa ja pienemmän taas olevan haastava naaras. Ne olivat tulleet kilpailemaan klaaninpäällikkyydestä tänne, missä ei pitänyt olla ketään. Siksi ne olivat raivoissaan.
Nopeasti Waren teki ratkaisunsa. Kivääri kohosi ja plasma-ammus porautui suuremman naaraan päähän. Se ulvahti kerran ja kaatui sitten sätkimään maahan. Toinen naaras näytti hetkeksi lamaantuvan ja Waren ehti tähdätä paremmin. Nopea ja tarkka laukaus. Viimeinen naaras kaatui maahan reikä rinnassaan.
Waren asteli seinän vierustalle ja kiersi kaksi ruumista kaukaa. Päästyään ovesta ulos, hän veti esiin plasmakranaatin. Hän viskasi sen hissiaulaan ja suojautui nurkan taakse. Kuului sähähdys kranaatin räjähtäessä ja Waren tiesi Kuolonkourien ruumiiden muuttuneen pelkäksi tomuksi.
Hän poistui Holvista ehkä turhan varomattomasti. Tuskin hän ennätti astua ulos suuresta ovesta, kun kaksi kappaletta suura kouria tarrasi häneen. Waren näki vain silmät hämärässä ja tunsi sitten kuinka panssari antoi periksi ja murtui. Koura tunkeutui hänen selästään läpi suoraan sydämeen. Waren värähti kerran ja veltostui sitten.
Suuri naaras Kuolonkoura viskasi ruumiin välinpitämättömästi Waren omien tarvikkeiden päälle. Laatikot lensivät sinne tänne Warenin painosta.
Matriarkka Qertuis ärjyi nähdessään kaksi seuraajistaan kuolleena. Mielessään se vannoin kostavansa kaikille Veljeskunnan jäsenille näiden kahden arvokkaan Kuolemankouran kuoleman.
*Kommentit ovat tervetulleita.*
-Sota ei muutu- Elämän yksi harvoista tosiasioista
Vastaukset 2
Vanhimmat
Arvosanaksi annan tästä hyvän asteikolla heikko-tyydyttävä-hyvä-erittäin hyvä-kiitettävä. Miinusta tuli kieliopillisista virheistä, kuten "alkaa tekemään", sekä aikamuotovirheistä. Yksi asia, jota ei voi päästää sormien läpi sen toistumisen vuoksi oli päähenkilön nimen käyttön liittyvä käsittämätön virheellisyys. Syntyi mielikuva, ettei kirjoittaja tunne Suomen kielen sijamuotoja, koska monissa kohdin nimeä Waren ei ollut taivutettu ollenkaan. Samanlaista kieltä käyttävät suomea puhuvat ulkomaalaiset ystäväni ajoittain. Vaikka tekstistä paistoi läpi 3D-räiskintöjen ajatusmaailma eikä tarina ollut mitenkään erityisen mutkikas, oli kirjoittajan otteessa silti jotain positiivista. Teksti meni eteenpäin kohtalaisen hyvin, mutta eniten häiritsi hiomattomuus. Ehkä, jos selvät virheet karsisi, tämän tyylisiä pikkutarinoita olisi mukava lueskella sillointällöin. Jos haluat, voin listata tekstin virheet, mutta luulen että löydät ne itsekin paneutumalla asiaan.
"Teksti pohjautuu paljoltikin Fallout-tietokonepelisarjaa. Pelejä pelanneet saattavat löytää yhteyksiä pelin ja tarinan välillä."
No älä ihmeessä. Tuohan oli suoraan Falloutista. Eikä siis mikään paha asia, saahan peleistä kirjoittaa. Varsinkin Falloutin kaltaisista.
Mutta joo, kuten tuossa jo edellä kommentoitiin, -päähenkilön nimeä ei oltu ollenkaan taivutettu. Eli oppina: sanasta/nimestä "Waren" genetiivi; Warenin, partitiivi; Warenia.. jne. Ei vain Waren, Waren, Waren... Saa sitä taivuttaa vaikkei nyt ihan suomalainen nimi olekaan. Lisäksi kielellisiä kompurointeja löytyi sieltä sun täältä, kuten myös puuduttavia tyypillisyyksiä, mutta tarina itsessään oli sinänsä mukiinmenevä.
Noista vähän turhan suoranaisista Fallout-termien "suomennoksista" iski eniten silmään tämä 'Kuolemankoura' (deathclaw). Hmm.. ehkä Kuolonkoura... Kalmankynsi..? Vaikka eivät nuokaan nyt mitään mestarikeksintöjä ole. (Wasteland - Joutomaa, oli sen sijaan ihan kelpo käännös, vaikka onkin käännetty samoin erään kirjan nimenä.) Parasta olisi miettiä jokin suomalainen, iskevän kuvaava ja sopiva nimi, eikä antaa sen häiritä vaikkei se täysin vastaisikaan 'alkuperäistä'. Yritän vain sanoa, että tällaisissa esim. pelin tarinaan pohjautuvissa kirjoituksissa pitäisi ottaa jonkun verran omia vapauksia, eikä antaa pohjakertomuksen kahlita.