50D mukana tuli PictureProject ja netistä tuli ladattua RawShooter. Samoin käytössä on Corel X joka auttavasti lukee NEF:ä mutta oudoilla väreillä...
Siis noilla on tullut pelattua mutta hiukan aloittelevana kuvanpeukaloijana hiukan hämäräksi on itselle jäänyt se RAW-formaatin käytön lopullinen hyöty? RawShooter mainitsee ettei peukalointi aiheuta lopullisia muutoksia alkuperäiseen tiedostoon mikä tietysti on etu mutta on saavutettavissa kyllä muutenkin. Siispä asiaan perehtyneet, ovatkos raw-softani jotenkin puolivillaisia vai missä piilevät paljon rummutetun raw-käsitelyn suurimmat edut kun yritys-erehdys-periaattella liikkeellä oleva ei nyt aivan ihme eroja löydä?
Siis noilla on tullut pelattua mutta hiukan aloittelevana kuvanpeukaloijana hiukan hämäräksi on itselle jäänyt se RAW-formaatin käytön lopullinen hyöty? RawShooter mainitsee ettei peukalointi aiheuta lopullisia muutoksia alkuperäiseen tiedostoon mikä tietysti on etu mutta on saavutettavissa kyllä muutenkin. Siispä asiaan perehtyneet, ovatkos raw-softani jotenkin puolivillaisia vai missä piilevät paljon rummutetun raw-käsitelyn suurimmat edut kun yritys-erehdys-periaattella liikkeellä oleva ei nyt aivan ihme eroja löydä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
RAW:n edut kuvankäsittelyssä tulee kenties parhaiten esiin, kun kuvausolosuhteet eivät ole optimaaliset; sekavalo, keinovalo, kamera alivalottaa jne.
JPEG on aika jäykkä valotuksen korjailun suhteen; RAW:lla pystyy pari aukko korjaamaan alivalotusta aika helposti, jos ISO arvo on jotain 400 tai alle. Valkotasapainon säätäminen on tosi helppoa.. histogrammin vääntäminen myöskin.
RAW on pakkaamaton, JPEG on pakattu kuvaformaatti. JPEG:ssä tulee kuva-arvet esiin paljon helpoimmin, kun ruvetaan kuvaa urakalla korjaamaan, RAW antaa paljon enemmän anteeksi.
Ota kuva JPEG asetuksella ja toinen kuva RAW asetuksella, vertaa kuvien kokoa, edellinen voi olla ehkä 2Mt ja RAW 8Mt. Siis kuvassa on käsiteltävää infoa huomattavasti enemmän tallella. Jos et eroa havaitse lopputuloksessa, niin harjoittelemaan vain
RAW:n tämänhetkinen(tiedostomuoto kehittyy) hyöty on se, että se on hyvin vähän pakattu - siis se ei ole pakkaamaton niinkuin, jotkut sanovat ja siksi pieneen tilaan saadaan suuri informaation määrä esim. verratuna aiemmin paljon käytettyyn tiff-formaattin(jonka haitta oli suuri tiedostokoko).
Ja RAW:a yleisesti kuvataan diginegatiiviksi - mitä se ei ole, mutta on siinä hiukan perääkin.
RAW:ssa verrattuna muihin digikuva-formaatteihin on paras varjoalueiden ja huippuvalo-alueiden toistokyky(tosin huomioiden digikuvauksen tekniikan tämän hetkiset rajoitukset).
Yleisesti vinkkinä kun alat tekemään kuvia tms. niin aina käsiteltävä RAW(tms) kannattaa jättää "masteriksi" ja arkistoida se. Eli kannattaa siksi kopioida file ja sitten alkaa käsittelemään kopiota eli ei suoraan alkuperäistiedoston käsittelyä.
Mitä tulee tiedostomuotojen erojen havaitsemiseen näytöltä niin niitä ei välttämättä kovin helposti näe, jos ei tiedä miten toimia. Ja osin sekin riippuu myös monitorista/paneelista/kalibriointi jne.
Tällä hetkellä CRT-näyttö on selvästi parempi kuvankäsittelytyössä kuin LCD-näyttö - tai ainakin hintasuhde on selvästi CRT-näyttöjen puolella.
Eli kunnollisen kuvankäsittely työhön sopivan LCD-näytön hinnat alkoivat vielä toukokuussa 1000€ ja vastaavan CRT-näytön saa alle n. 400€
Itse ostin puolisen vuotta sitten Eizon S-1910:n (19" LCD) hintaan 600 euroa ja voin sanoa, että se sopii hyvin kuvankäsittelyyn. Aina ammattitasoon asti. Mallissa on mm. laaja väriavaruus, suuret katselukulmat (tärkeää siksi että tummat sävyt ei muutu sillein "hohtaviksi" jos asentoaan muuttaa vähänkin) ja 10 bittinen gamma-korjaus.
Siihen kun vielä lisätään, että suorat viivat on todellakin suoria eikä kalanmaljan pinnalla kaareutuvia kaaria, niin voidaan ihan hyvin sanoa, että LCD:t pärjää nykyään CRT-näytöille.
Hmmm tuota ei Tietoasema myynyt keväällä tai myyjä ei ainakaan maininnut...vaikuttaa hyvältä. Mutta tuo pitää itse nähdä!
Mielestäni LCD-näytön ongelmat ovatkin väritoisto ja äärialueiden toisto(huippuvalo,varjo). Kuvavirheiden tasolla(geometria) LCD on ylivoimainen - tosin omasta mielestäni väri ja äärialueiden -toisto ominaisuus on mielestäni tärkeämpi kuin kuvan geometria ja perusteena on, että ne tulevat lopulliseen printtiin, mutta kuvan geometria ei.
RAW:ssa on 12-14 bittiä/väri. Siinä riittää hieman muokattavaa, jos on jotain pielessä.Jpg:ssä on vain 8 bittiä/väri, eli vain 24 bittiä kokonaisuudessaan.
Windowsin kehumaa 32 bittiä kuvassa ole koskaan. Se on fyysisesti (Binäärisesti) mahdotonta.
Riippuu ohjelmasta, miten hyvin ja helposti pystyt RAW:n hyödyntämään.
Rawshooterin pitäisi kyllä toimia.
Jos kuvaus on tehty oikein ei "ihme eroja" jpg kuvista löydä onko se sitten kameran tekemä tai RAW:sta muokattu. D50 on siitä kuuluisa.
Pro mallit on usein "raakempia".
Minä kuitenkin saan toisella kameralla aivan eri sävyisiä kuvia RAW:sta kuin kameran tekemästä jpeg:stä. Paljon täyteläisempiä.
"Windowsin kehumaa 32 bittiä kuvassa ole koskaan. Se on fyysisesti (Binäärisesti) mahdotonta."
On varsin helppo keksiä miten saataisiin 32 bittinen kuva. Harmaasävykuvassa voisi olla hyvinkin 2^32 sävyä tai kuva, jossa punaisessa ja sinisessä olisi 8, mutta vihreässä kanavassa oli 16 bittiä... Erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja on äärettömän monta (ainakin melkein).
Moi
Itsellä D70 ja kuvaan yksinomaan RAW -kuvia. Ero JPG:hen on selvä ja voin vielä vaikuttaa lopputulokseen itse. RAW -kuvat tai parhaat niistä muunnan jpg kuvaksi ja arkistoin RAW kuvat. Itse en ole tyytyväinen Nikon (D70) tuottamaan jpg kuvaan. D50 on todennäköisesti parempi.
Lataa Nikon:n sivulta Nikon view, joka on ilmainen.
http://support.nikontech.com/cgi-bin/nikonusa.cfg/php/enduser/std_alp.php?p_prods=42,44&p_pv=2.44&p_cats=185&p_cv=1.185
Huomattavasti parempi, kuin picture project.