Lukioon menossa - hermostuttaa

Onnea kun pääsit lukioon, tervetuloa meidän tiedonjanoisien lukiolaisten mukaan! Hyvä, että olet innostunut, sillä lukiossa tarvitaan motivaatiota ja sinun tekstistäsi sitä löytyy!

Pieni jännitys tekee aina hyvää kun aloittaa jotain uutta, kun jotain jännittää kunnolla tietää, että todella sitä haluaa ja se on itselle tärkeää! Lukio on jotain aivan muuta verrattuna peruskouluun, aikuisempaa ja kaikkea ja kaikkia suvaitaan, itseni mielestä.

Lukiossa yleisesti ihmisten annetaan olla mitä on, toisin poikkeuksiakin löytyy. "Olen joskin varma siitä, että olen ainut yksinäni nyhjöttävä urpo koko rakennuksessa ensimmäisenä päivänä." Niin? Entäs sitten vaikka olisit se on osa sinua, sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi sosiaaliseksi ja huippusuosituksi ellet itse sellaiseksi halua!

Tulevasta lukiostasi sinun täytyy ottaa selvää omasta näkökulmastasi, älä välitä toisten puheista vaan opi olemaan oma itsesi ja löytämään omat mielipiteet maailmasta. Omat mielipiteet vaikuttavat lukiossa enemmän kuin laumojen mielipiteet.

Lukiossa ei jekuteta, toisaalta sinun täytyy ottaa huomioon, että maailmasta löytyy erilaisia persoonia, jotkut ovat vähemmän kivoja kuin toiset! Lukio ei ole peruskoulu, voit lopettaa lukion koska haluat, olet lähempänä aikuisuutta, olet vastuussa itsestäsi!

Pelot ovat ennakkoluuloja ja ennakkoluulot voitetaan kohtaamalla ne! Ei kannata olla kusisukassa, olet sitä mitä olet, enempää sinun ei tarvitse olla. Lukiossa ei laumaeläjät pärjää, siellä tarvitaan persoonallisuutta!

Onnea lukioon! Ole oma itsesi!

Pelot eivät katoa sillä, että joku pyytää luopumaan niistä. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että hallitset suomen kielen paremmin kuin 97 prosenttia tulevista opiskelukavereistasi.

Sitä kun hetken mietit, niin keksinet muitakin vahvuuksia itsestäsi.

Et arvaakaan, kuinka paljon pohdiskelin samoja asioita kuin sinä kesällä 2003! Pelkäsin, ettei minua hyväksyttäisi; että yläaste seuraisi lukioon.
Onnekseni sain kuitenkin huomata, että "lukiolaiset ovat lähtökohtaisesti ihquja", niin kuin sananparsi menee. :) Saat itsekin luottaa siihen. Ja muistahan, että kaikilla on pelkoja ja kaikki joutuvat kohtaamaan ahdistavatkin sosiaalisen kanssakäymisen tilanteet. Ole rohkea ja heittäydy täysillä mukaan!

On kuitenkin tärkeää, ettet pyri muuttamaan itseäsi! Ole juuri sellainen kuin olet. Mm. jos et pidä rellestyksestä, ei sinun tarvitse siitä alkaa pitämäänkään.
Muuttamalla itseäsi saatat saada morjestelukavereita, mutta kaipaatko heitä enemmän kuin oikeita hengenheimolaisiasi!?
Lukiosta varmasti löydät opiskelutovereita, joilla on samat intressit kuin sinulla.

Täytyy vielä mainita uskomattoman hyvästä äidinkielentaidostasi. Sanoisin, että se on lukiossa tärkein taito. Taito kirjoittaa kielii myös taidosta viestiä muutenkin. Tulet vielä pääsemään pitkälle!

Oikein paljon onnea ja menestystä lukiourallesi ja myöhempiinkin elämänvaiheisiin sinulle toivottaa entinen pelkääjä, yksin istuskellut urpo, yliopisto-opinnot parin viikon päästä lukion tuottaman hyvän itsetunnon ja -luottamuksen turvin aloittava yo.

Mene kouluun rohkein mielin. Etsi ystäviä, yritä voittaa antisosiaalisuutesi. Lukioosi tulee varmasti ihmisiä, joita et tunne, ja heidän joukostaan sinulla on mahdollisuus löytää hyviä ystäviä. Ja ehkä sinun ei itse tarvitse aloittaa keskustelua uuden ihmisen kanssa, he saattavat hyvinkin tulla luoksesi juttelemaan. Uusien lukiolaisten joukossa on varmasti sinulle myös kohtalotovereita.
Ja, kuten täällä on kirjoitettu, tekstisi on todella hyvin, hienolla suomella kirjoitettu! Saat olla taidostasi ylpeä!

Ja sitten siitä jekutuksesta. Lukoin ykkösille järjestetään Nahkiaiset(kakkosten toimesta), mutta niihin ei ole pakko osallistua. Ryhmäbohjaajasi kertoo Nahkiaisista sitten enemmän, kun se on ajankohtaista.

Aloita lukiosi iloisin mielin, ole rohkeasti oma itsesi ja tutustu uusiin ihmisiin. Olen varma,että yksin et jää, löydät varmasti ystäviä!

Hei! Itse menin kans kusi sukassa lukioon. On vaan hyvä asia, että olet valinnut koulun, jossa et tunne ketään! Näin sulla on hyvä tilaisuus alottaa ns. puhtaalta pöydältä urakkasi. Käyn itse isoa luokatonta lukiota ja olen huomannut, että se on mun paikka. Ketään ei mollata edes selän takana tai ilmeillä. Nokkimisjärjestystä luokkiin ei pääse syntymään ku ryhmät vaihtuvat jatkuvasti, samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Lukiossa on ainakin meillä meno onneksi jotain ihan muuta kun yläasteella. Rohkeesti vaan rupattelemaan uusille ihmisille. Siel on moni muukin yksinäinen pallo hukassa :D ja jos lukiossa alkaa yksinäisyys kiusata niin vaihda koulua tai iltapuolelle...

Ajattelin minäkin vastata sinulle, kun oma esikoiseni aloittaa lukion tänä syksynä.(Siksipä huvikseni katsoin tätä palstaa).
Mieleeni tulivat omat yläaste/lukiomuistoni.

Yläasteella olin koulukiusattu herkkyyteni ja siitä johtuvan? punastelutaipumukseni vuoksi. Kiusaaminen oli erittäin ilkeämielistä v...lua ja huutelua, ei mitään herttaista pientä kiusoittelua.Haukkumista riitti myös ulkonäössäni yms. Kiusaaminen aiheutti osaltaan sen, että olin alisuoriutuja, joka hädintuskin pääsi lukioon.

Lukioaika tuntuikin sitten taivaalta yläastehelvetin jälkeen. Typerimmät tyypit eivät tulleet sinne ja osa myötäilijöistä oli vanhetessaan viisastunut. Kiusaaminen loppui kuin seinään. Se ei edes ole mitenkään coolia enää lukiovaiheessa, kun kaikki mieltävät jo itsensä niin fiksuiksi ja aikuisiksi. Korotin reippaasti keskiarvoani ja koko lukiosessio on jäänyt mieleeni varsin mukavana ajanjaksona. Kirjoitusten jännittäminen ei ollut mitään kiusaamisen uhrina olon ja pelon rinnalla!

Uskon, että sinulla kaikki menee hyvin. On luonnollista, että itseluottamuksesi on saanut arpia vanhoista kokemuksista. Tiedän myös, että monia muitakin lukion aloittavia jännittää. Oma tyttäreni stressaa puolestaan sen vuoksi, että hänellä on keskivaikea lukihäiriö ja opiskelu ei siten ole hänelle kovinkaan helppoa. Kyllä sinä pärjäät - luota siihen! Sinulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olet. Onnea matkaan!

Lukio on hyvin pitkälti yksin opiskelua (Riippuu tietenkin aika paljon koulusta), muutamissa kurseissa on ryhmätöitä sun muita. Opiskelemaan sinne on kuitenkin tultu. Jos olet tottunut olemaan yksin, niin lukio ei tuota ongelmia. Jos olet kavereista riippuvainen, etkä saa kavereita, voipi tulla kurjaa.

Nahkiaisista, mokukasteesta tms; ainakin meillä nahkiaiset olivat suht kesy tapahtuma, tottakai aina liikkuu rajuja hujuja, niin meilläkin, mutta tosi asiassa kakkoset olivat keksineet "päämme menoksi" vain hieman lapsellisia ja huvittavia leikkejä ja lauluja. Pahin osio oli silmät kiinni eräänlaisen käytävän läpi kulkeminen, kun kakkoset pitivät kummitusääniä ympärillä, mutta eipä se kovin traumaattinen kokemus ollut :D Ja tavallaanhan tällainen kokemus kohotti ryhmähenkeäkin ja teki meistä tiiviimmän ryhmän. Tosin lukiossa opintoryhmä on pakostakin irtonaisempi kokonaisuus; joka kurssilla on oikeastaan uusi opiskelijaryhmä, ja kurssilla on opiskelijoita monesta eri opintoryhmästä, jopa eri ns. luokka-asteilta. Vaihtuvuus on suurta.

Kuulostat sellaiselta tyypiltä, jollaisia lukiosta kyllä löytyy. Useinhan amikseen menevät räväkämmät tapaukset, ns. pahikset, kovikset ja kiusaajat. Veikkaisin, että Sinunkin kiusaajistasi suurin osa jatkaa ammatilliseen koulutukseen eikä kanssasi samaan lukioon.
Lukiosta kyllä löytyy hiljaisia hissukoita ja vähän syrjäänvetäytyvämpiä persoonia (mitenkään heitä siis väheksymättä), eli luulen, että voisit hyvinkin löytää kaltaistasi seuraa.
Yritä vaan rohkaista mielesi ja mennä juttelemaan jollekulle - ensimmäisinä päivinä talossa on taatusti monta Sinun kaltaistasi, joiden ympärillä ei pörrää valtavaa ystäväpiiriä. Kun valitset istumapaikkaa, älä menekään ypöyksin taaimmaiseen nurkkaan vaan kysy joltakin yksin istuvalta, josko vieressä oleva paikka olisi vapaa. Jos ei ole, älä lannistu tai ihmettele, kysy vaan seuraavalta. Varsinkin jos lukiosi on iso, ei siellä jokaista muisteta kuitenkaan, ja on turha pelätä nolaavansa itsensä tms. yrittämällä hieroa tuttavuutta. Älä mene ruokailussakaan yksin istumaan, vaan hankkiudu jonkun seuraan.

Yritä luoda pieniä keskusteluja: ruokajonossa ruokaa ottaessa voit kommentoida päivän ateriaa, luokassa voit pyytää edessä istuvalta kumia lainaksi, samalla kurssilla opiskelijoilta voit kysellä koepäivää - tee vaikka tikusta asiaa ja kysy läksysivuja tai juttele jotain puutaheinää. Jos saat puhuttua jollekin, edes muutaman sanan, ja hän vastaa eikä suuremmin torju sinua, puhu hänelle huomennakin - ehkä pari sanaa enemmän. Hymyile ja moikkaa kun näet hänet käytävällä. Mene hänen peräänsä ruokajonossa, kysäise ohimennen jotain kouluaiheista, jollet muuta keksi, ja ruokaa otettuasi kysäise mahtuisiko kenties heidän pöytäänsä.

Jos lukiosi on iso ja vähänkin kauempana yläasteestasi, muista, etteivät he tiedä mitään sinusta tai sinun maineestasi. Sinulla on kaikki valta aloittaa tyhjältä pöydältä ja saada paljon ystäviä. Sinä päätät millaista lukioajastasi tulee, se on yksin Sinun käsissäsi.

Kunhan vain rohkaistut ihan pikkiriikkisen! :)