Olen huomannut tässä ollessani sinkku jo kolme vuotta, että minua ei kiinnosta miehet juurikaan seksimielessä. Toki kyseessä on moraalitasonikin, etten haluakaan harrastaa seksiä ihan tuosta noin vain. Enpä juuri koskaan ole halunnut koskea mieheen, vaikka olen seurustelua kokeillutkin. Naisiin olen senkin puoleen.
Ehkä tämä on johtunut osaksi kokemattomuudesta ja näin pois päin. Bi-seksuaalisuuteni koen jokseenkin epävarmaksi siinä määrin, että en juurikaan tiedä mitä haluan. Mutta tällaistahan tämä sinkkuusaika on. Tavallaan haluan olla sinkku ja olen tyytyväinen tähänkin. Koskaan en ole biseksuaalisuuttani piilotellut, joten se on harvinaisen selvä asia kaikille.
Mutta jotenkin tuntuu, että olisin valmis seksiin naisen kanssa ihan tuosta noin vain. Lisäksi en voi kuvitella elämääni tulevaisuudessa miehen kanssa. Mieluiten haluaisin elämänkumppanikseni naisen niinikään platoniseen rakkaussuhteeseen. Tosin mieltäni kalvaa tämä lapsikysymys, mutta en pidä sitä niinkään probleemana, enkä välttämättä lapsia haluakaan.
Mitenkäs teillä muilla bisseillä on nämä aatokset?
-n21-
Ehkä tämä on johtunut osaksi kokemattomuudesta ja näin pois päin. Bi-seksuaalisuuteni koen jokseenkin epävarmaksi siinä määrin, että en juurikaan tiedä mitä haluan. Mutta tällaistahan tämä sinkkuusaika on. Tavallaan haluan olla sinkku ja olen tyytyväinen tähänkin. Koskaan en ole biseksuaalisuuttani piilotellut, joten se on harvinaisen selvä asia kaikille.
Mutta jotenkin tuntuu, että olisin valmis seksiin naisen kanssa ihan tuosta noin vain. Lisäksi en voi kuvitella elämääni tulevaisuudessa miehen kanssa. Mieluiten haluaisin elämänkumppanikseni naisen niinikään platoniseen rakkaussuhteeseen. Tosin mieltäni kalvaa tämä lapsikysymys, mutta en pidä sitä niinkään probleemana, enkä välttämättä lapsia haluakaan.
Mitenkäs teillä muilla bisseillä on nämä aatokset?
-n21-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onpa tuttu tunne ja ajatukset, mutta käänteisenä. Olen ollut pitkään jo naimisissa ja mennyt tähän suhteeseen vain peittääkseni koko jutun, mutta se ei ole suinkaan mitään muuttanut sisälläni. Ahdistaa ja joskus tuntuu että ei voi elää. Päivä kerrallaan on kuitenkin menty ja näin kait se meneekin kun vain jaksaa. Neuvoisin pysymään sinkkuna. Uskoisin että niin on kuitenkin helpompaa ja pidä läheisiä ystäviä, ne on tärkeitä.
OLEKKIN TURHAUTTAVAA JA TUKAHDUTTAVAA OLLA SUHTEESSA KUN EI JOTENKIN KEHTAA TAI EI USKALLA ( OMASSA KEISSISSÄ)KERTOA SEXUAALISUUDESTAAN..?
miksiköhän se on niiiin hävettävää ja miksiköhän itsestä ei löysy "munaa" sen vertaa että sen asian voisi reilusti ilmoittaa..
En ole koskaan tavannut tai törmännyt bi- miestäkään joka kertoisi siitä avoimesti että haluaisi myös rakastella miehen kanssa..Sinkkunakaan ei ole kiva olla ellei ole erakkotyyppiä tai viihdy sinkun roolissa..(mikähän se muuten on, noh)..Voi kun ihminen voisi joskus olla vaan onnellinen oman itsesnä kanssa..t.nyt vasta silmät avoinna oleva bi-nainen
Hei!
Jotenkin tämä kirjoitus puhutteli. Tuli muistoja ensirakkaudesta, siis miehestä, tai no, nuoresta miehestä. Olin aika kovastikin ihastunut ja petyin koska mies ei halunnut jatkaa suhdettamme (olen siis nainen). Tiedän hänen olevan nykyisin naimisissa ja isä usealle lapselle.
Jälkikäteen on mietityttänyt jotkin omituiset tilanteet seksuaalisissa kontakteissamme. Nimittäin, hän ei koskaan saanut havaittavaa siemensyösyä. Kuulin myöhemmin, että hänellä olisi ollut joitain poika-poika kokeiluja nuoruudessaan. Ajattelin, että ei tulisi minulle yllätyksenä, jos hän paljastuisi biksi tai homoksi.
Jos näin olisi, toivoisin hänelle rohkeutta toteuttaa itseään sellaisena kuin on. Toivoisin, että hän löytäisi sen toisen puolen itsestään ja ettei hänen elämänsä tuntuisi ahdistavalta, ulkoa normitetun elämän suorittamiselta.
Tätä toivon kaikille niille joilla on samankaltaisia ajatuksia.
Miehen paljastuminen bi/ homoksi tässä yhteiskunnassa ei ole läheskään niin hyväksyttävää kuin naisen. Jos miehet kävelee käsikädessä tai halailevat, sitä heti paheksutaan ja homotellaan mutta naisten vastaava käytös hyväksytään lähes poikkeuksetta. Jokaisella oma asema työelämässä on myös usein se rajoittava tekijä. Tässä suhteessa ollaan kyllä menty parempaan suuntaan kaikilta osin, mutta kyllä kestää aikansa että saa jokainen olla oma itsensä. Tämän päivän nuorilla on tilanne jo aivan toinen kuin 20-30 v sitten
ei todellakaan siltä tunnu. Ehkä toisilla on helpompaa mutta itse olen saanut julkisia herjauksia ja piilosyrjintää, mikä ahdistaa erittäin paljon.
Ihmisiltä, joilta sitä vähiten odottaisi ja toisinpäin hyväksyntää niiltä, joilta sitä vähiten odottaisi.