Rakkaus. Ihmisen keksimä mieliala. Itse ajattelin kauan aikaa ettei rakkaus ole mikään erikoinen asia. Tuskin se on edes oikea tunne, jonka huomaa. Itse olen perheen ainut lapsi ja vanhempani ovat kasvattaneet minut niin hyvin kuin pystyivät. Sain rakkautta. Mutta vain vanhemmiltani. Kaipasin sitä yhtä henkilöä jolle voisin jakaa kaiken oman päivän tapahtumista. En ennen lukioon menoa edes puhunut tytöille. Lukiossa muutamia kertoja "heittänyt" läppää ja auttanut tehtävissä, en enempää.
En uskonut että löydän omaa rakasta, tästä koulusta, tästä paikkakunnalta. Pidin siis mielen positiivisena "ehkä jatko-opiskelupaikalla". En enää edes etsinyt sitä omaa.
Ja PAM törmään tyttöön. Tyttö tiputtaa tavaransa ja autan häntä keräämään ne, pyydän anteeksi. En tunne tätä tyttöä, tämä ei ole minun ikäinen. Hän oli vuotta vanhempi. Kaunis. Siro. Ne silmät, ne silmät porautuivat minuun. Kuuma aalto läpäisee minut ja sanat valuvat suuhuni. "Haluaisitko lähteä kaakaolle?"(oli talvi) Odotin kärsimättömänä vastausta, jokainen sekuntti tuntui ikuisuudelta, jännitin. Hymyn takaa kuuluu ääni "joo vaikka". Sydän pomppaa kurkkuun ja pyydän puhelinnumeroa.
Sovittuamme ajan jolloin tavataan, tapasimme. Puhuimme, puhuimme kauan. Puhuimme kahvilan sulkemiseen asti. Pidin tästä tytöstä. Eleistä päätellen tyttö tykkäsi myös minusta. Puhuttuamme asioista, naurettuamme vitseille ja tarinoille lähdimme eri teille.
Tyttö otti kuitenkin yhteyttä, yllätyin positiivisesti. Sama tunne alkoi kasvaa, minkä jo tunsin tavatessani yllättäen tämän tytön. Sovimme uudet treffit ja näimme toisemme.
Tästä alkoi nyt jo vuoden kestänyt suhde, eikä loppua näy.
Se iski minuun, iski nopeasti, ovelasti ja lujaa. Tämä tunne minkä tunnen on maailman paras. Mutta myös vaarallinen. Mitä jos rakkaus loppuu?
En uskonut että löydän omaa rakasta, tästä koulusta, tästä paikkakunnalta. Pidin siis mielen positiivisena "ehkä jatko-opiskelupaikalla". En enää edes etsinyt sitä omaa.
Ja PAM törmään tyttöön. Tyttö tiputtaa tavaransa ja autan häntä keräämään ne, pyydän anteeksi. En tunne tätä tyttöä, tämä ei ole minun ikäinen. Hän oli vuotta vanhempi. Kaunis. Siro. Ne silmät, ne silmät porautuivat minuun. Kuuma aalto läpäisee minut ja sanat valuvat suuhuni. "Haluaisitko lähteä kaakaolle?"(oli talvi) Odotin kärsimättömänä vastausta, jokainen sekuntti tuntui ikuisuudelta, jännitin. Hymyn takaa kuuluu ääni "joo vaikka". Sydän pomppaa kurkkuun ja pyydän puhelinnumeroa.
Sovittuamme ajan jolloin tavataan, tapasimme. Puhuimme, puhuimme kauan. Puhuimme kahvilan sulkemiseen asti. Pidin tästä tytöstä. Eleistä päätellen tyttö tykkäsi myös minusta. Puhuttuamme asioista, naurettuamme vitseille ja tarinoille lähdimme eri teille.
Tyttö otti kuitenkin yhteyttä, yllätyin positiivisesti. Sama tunne alkoi kasvaa, minkä jo tunsin tavatessani yllättäen tämän tytön. Sovimme uudet treffit ja näimme toisemme.
Tästä alkoi nyt jo vuoden kestänyt suhde, eikä loppua näy.
Se iski minuun, iski nopeasti, ovelasti ja lujaa. Tämä tunne minkä tunnen on maailman paras. Mutta myös vaarallinen. Mitä jos rakkaus loppuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysyit, mitä jos rakkaus loppuu?
Se vasta iskee ja lujaa, se lyö..
Mulla se kesti kolme kuukautta..saanut kuitenkin elää melkein 90 päivää, maailman kilteimmän ja mukavimman pojan kanssa.
Näin mun pitää se ajatella, en muuten jaksais..
Siitä on kahdeksan kuukautta, vieläkin herään öisin omaan itkuuni.
Itse mä sen mokasin, se on hyvä, ei voi syyttää ketään.
Aina voi tietysti toivoo..
Pakko vaan on elää, onhan noita lääkkeitä, ei niin paljon tarvitse kärsii.
Ja joskus jo katselee muitakin, ihminen sopeutuu kuitenkin ja alkaa uudelleeen elämään...kai..
rakkaus ja rakastuminen ovat kaksi eri asiaa. rakastuminen tulee yleensä suhteen alussa, se on ikään kuin miljoonakertainen ihastus :D ja rakastaminen taas on tasaista ja yleensä pysyvää. ei enää näe toista vaaleanpunaisten lasien läpi.
meidän suhteessa ainakin omalta osalta tuo rakastuminen loppui varmaan siinä vuoden paikkeilla, miehellä ehkä aikaisemminkin... olihan silloin pieni kriisi, mutta rakastimme ja rakastamme kuitenkin toisiamme :)
joskushan rakastuminen saattaa kadota kokonaan ilman että tilalle tulee rakastamista :P
tuosta on jossain tieteen kuvalehdessä tutkimus.
Käsittääkseni rakastuminenkin voi pysyä. Ei ehkä ihan samalla tyylillä mitä ennen, mutta sillee että edelleen sama tyyppi saa tyyliin jalat alta joissain tilanteissa yms. Ainaski meikäläisen äiti kerto että isä saa edelleen sen sydämen sykkimään miljoonaa pelkän katseen ansiosta. Ja ei, äiti ei oo mikään teini enää, yli viidenkymmenen.
Mutta kaippa se jossain vaiheessa laimenee ja sekoittuu siihen rakastamiseen. Vaikka kyllähän sitä jossain vaiheessa varmaan kuvittelee vihaavansa tyyppiä ennemmin ku mitään "kauniita" tunteita :P Itse en päässy vielä kokemaan nuista mitää, mutta eri ihmisten kertoman mukaan, asiat voi mennä eri tavalla ja tunteet samoten.
Jos olet onnellinen suhteessasi ja olet varma, että myös tyttöystäväsi on, ei sinulla ole huolta suhteen loppumisesta.
Mutta jos kuitenkin suhde joskus loppuu, niin ehkä
1) sinä olet suhteen lopettaja, jolloin loppu on ehkä vain helpotus
2) kasvatte vain erilleen, jolloin loppu ei ole tuskallinen
3) tyttö saattaa jättää sinut, mutta se, mikä ei tapa, vahvistaa.
Kaikesta selviää, joskin hitaasti. Kuitenkaan sinulla ei ole syytä pelätä rakkautenne loppua. Nauti nyt yhteisestä ajastanne päivä kerrallaan. :)
Se iskee kuin Mike Tyson :)