Mistähän meille ihmisille on tullut merkillinen halu omistaa mahdollisimman paljon. Eräät puhuvat keräilyvietistä
Kertokaapa, mitä sellaista omistatte, josta ette halua luopua mistään hinnasta ?
Kertokaapa, mitä sellaista omistatte, josta ette halua luopua mistään hinnasta ?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Omistan kyllä tavaraa ja maata ja osakkeita, mutta mikään ei ole niin tärkeää, etten niistä luopuisi. Vaihataisin koko omaisuuteni siihen terveyteen , joka minulla oli viel 10 vuotta sitten.
ym tavaraa on kertynyt tähän ikään mennessä, mutta ei nyt tule mitään mieleen mistä ei voisi luopua. Ehkä asunnon menetys voisi kirvoittaa mieltä, koska siihen liittyy monia muistoja rakentamisesta lähtien, pojan syntyminen ym tapahtumia, mutta tuskinpa sekään nyt maata kaataisi, jos vanhemmiten joutuisi luopumaan ja osakkeeseen muuttamaan.
En välttämättä halua omistaa mitään, mutta yksi omaisuuden muoto on, joka on Suomessa lähes pakollinen, ja se on asunto. Vuokra-asuntoja toki jo nykyisin löytyy, mutta vuokrat ovat sitä tasoa, että velaton omistusasunto (varsinkin jos asuu niin vanhassa talossa kuin minä) on ehdottomasti edullisin asumismuoto. Asumisoikeusasuhtoihin taas on järkyttävät jonot, vaikka se olisikin taloudellisesti ja asumisturvallisuuden kannalta järkevin muoto.
Itse asiassa on ihan älytöntä, että ihminen käyttää suurimman osan elämästään maksaakseen seiniä ympärilleen, tässä ilmastossa kun on pakko jonkinlainen lämmin sisätila olla.
Keräilyviettini kohdistuu pieniin, halpoihin esineisiin, joista olen valmis luopumaan, vaikka niihin mukavia muistoja liittyykin (postikortit, tietynlaiset matkamuistot, keittokirjat yms.)
Emme rakastuneet 30-vuotta sitten rakentamamme ok-talon lastulevyihin vaan myimme pois 3-vuotta sitten. Olimme olleet pääsyllämme jo muutaman vuoden.
Keskustan kerrostaloasuntokaan ole tilanteen tullessa "hukkaamaton".
Kakkosasuntomme (keskustan asunto-osake) lahjoitimme verotussyistä lapsillemme 5-vuotta sitten.
Espanjan asunnon suhteen on kohta myöhäistä tehdä järkeviä ratkaisuja. Emme halua luopua koska kerran rannasta lähdettyä paluu on niin pirun kallista. Järki vaan ei tunne on esteenä.
Osa vaimon koruista on aikanaan hankittu sillä mielellä että tarvittaessa realisoidaan.
Rahasto-osuuksista ja osakkeista ei toimita puhuakaan. Nimenomaan ne on aikanaan hankittu näitä viimeeksi kuluneita ja toivottavasti jäljellä olevia vuosia varten.
Keräilyvietti näyttää olevan eräillä eläimilläkin
melkoinen. Niillä se jää ruokavarastojen keräämiseen ja piilottamiseen toisilta.
varmaan vieläkin selällään sitä mun yritystäni. Surkeeta oli, kullasta olis saanu 6e/gramma.
Romukullan ja platinan myyntihinta riippuu jossain määrin määrästä koska vastaanottajilla on kiinteä perusveloitus.
Itse olen myynyt kerran vajaa puoli kiloa romuplatinaa. Hinta jäi reilusti alle maailmamarkkinahinnan.
Kullan pitoisuus myös vaihtelee.
Jos jossain korussa on "käsityöarvoa" täytyy se myydä johonkin muuanne kuin romukauppiaalle.
Itse tarkoitin realisoitavilla koruilla luokiteltuja timantteja.
Luokitus PTN:n standardien mukaan.
Numerotunnus, paino, mitat, väri, puhtaus, hionta.
Ostin irtokivet erikseen joista teetätin sormuksen ( 0,61ka ), kaulakoru 1,09ka ja korvikset 0,50 + 0,49 ka.
Korujen teettättämisen kustannukset kivien hintaan nähden oli hyvin vähäinen.
Kokonaishinnat myös, verrattuina valmiisiin koruihin, olivat edullisia. Esimerkiksi sormus noin 50% liikkeessä olevasta vastaavasta valmiista.
Realisointitarvetta ei ole näköpiirissä mutta se mahdollisuus kohtuullisin ehdoin on olemassa, ainakin aikanaan lapsillamme.
ja kiinteän omaisuuden suhteen olen valmis luopumaan (vaikka kaikesta) ja luovunkin esim lasten koulutuksen edistämiseksi ja omistuskin on jonkinverran siihen sidoksissa.
Sellainen 'vaiva' mulla on, että haluan omistaa edes jonkin aikaa kaikkea mahdollista, mutta sellaista 'omistamisen/tavaran/kiinteistön kiertoa' paljolti se on ollutkin.
Olen erikoisen huono ottamaan lainaan tavaroita ja sensellaista ja siksi mieluumin hankin omaksi ja hukkaan pois, kun lakkaan tarvitsemasta.
Huomasin äskettäin etten voikaan kirjoittaa tu7hansia viestejä kirjoittamallani Ajomies-nikillä.
Sen kun joku oli saanut itselleen.
Taitaa olla sama kun aikanaan rekkasi Ajosmies-x harhautusmielessä kai.
Minäkin kerään nikkejä, mutta yritän käyttää niitä keskusteluissa ja uskon usein ettei ole suurta väliä onko rekisteröity vai ei.
Käytän nyt tuota Ajomiesx keskusteluissa - toivottavasti en joudu vaihtamaan.
Aiemmin käytin tutkiskelija-nikkiä, mutta senkin joku rekisteröi, mutta keskusteluissa ei ole näkynyt.
..tulee mieleen en tiedä heti sitä mistä hinnasta luopuisin nykyisestä mutta uuden kuitenkin hankkisin.
Ja kyllä täällä meidän asuinseuduilla auto on välttämätön jos meinaa jossain liikkua no onhan mulla mopo ja vaimolla skootteri.
Mitenkähän kotona aviossa ollen,
voisinko ajatella omistavani vaimon ja lapseni?
Samat mietteet minulla. "Vanhoilla päivillämme" saatiin aikaseksi vielä uusvanha puutalo, josta en halua lähteä kuin jalat edellä. Skootteri se on minullakin, kiva huristella kauppaan, kirjastoon, marjametsään .Marjastamaan , ei siis metsään.
Kysytkö tosissasi?? ET voi sanoa niin, ihmistä EI VOI omistaa!!
Jos ajattelet heitä omaisuutena, et halua päästää irti kun lapsi haluaa itsenäistyä. Pahin tilanne on, jos vaimo haluaa erota tai lähteä toisen matkaan. Erosta syytetään helposti "kolmatta osapuolta", vaikka tosiasia on, että se lähtee, joka on lähteäkseen. Ei ketään väkisin vietellä.
Jossain päin maailmaa tosin tuntuvat vaimo ja lapset olevan miehelle enemmän omaisuutta kuin ihmisiä, mutta Suomessa onneksi näin ajattelevat miehet ovat harvinaisia.
Vai ovatko?
Taidat olla tynnyrissä kasvanut tyttö.
Mitenkäs kymmenes käsky kuuluukaan?
"Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa."
Kuuntelehan naisten jutustelua korvat avoimina niin huomaat heihänj kenties ninunkin puhuvan "minun lapsistani". Usein naiset puhuvat exästään kovin halveksivaan sävyyn vaikka juuri tuo omistaminen on useimmiten naisten "tauteja".
Raamatun aikaan ja siellä päin maailmaa, mistä se on "kotoisin", olikin ehkä ymmärrettävää, että puhutaan ihmisistä omaisuutena. Tämän päivän maailmassa en hyväksy sitä missään tapauksessa.
Genetiivimuotoa voidaan käyttää muulloinkin kuin omistamismielessä. "Meidän perhe" tai "minun mieheni" EI tarkoita, että perhe tai puoliso olisi omaisuutta. Kyllä minä voin puhua vaikkapa veljestäni ajattelematta hetkeäkään, että omistaisin hänet. Genetiivi voi ilmaista myös kuuluvuutta johonkin yhteisöön. "Meidän firma" sanotaan, vaikkei omistettaisi yhtään osaketta.
Vastasin siis tosissani, mutta näkökulmani oli enemmänkin ihmisoikeudellinen kuin teologinen.
Ilmeisesti se on vielä nykyisinkin niin, että sokeat näkeviä taluttavat.Etsi joutessasi uusi Raamatunkäännöksesi esille.
Ei se ole mistään "päätteestä" kiinni vaan suurelle osalle maailman ihmisiä vielä tänäkin päivänä täyttä todellisuutta.
Uutisissa kerrotaan "ihmiskaupasata", mutta ei sinullakaan taida olla käsitystä mitä se todellisuudessa on.
Sitä tapahtuu Suomessakin eikä niihin lain koura ylety.
Olen keskustellut parisuhde- ja avioliittoasioista niistä tietävien kanssa aivan näinä päivinäkin - todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.
- Naisilla on ollut Suomessa äänioikeus sata vuotta, mutta... Ennen sanottiin, että orjallakin oli parempi asema kuin köyhällä.
Tuskin se on olellisesti muuttunut.
Toki Jaakko Ilkan kerrotaan Kaarlo Kramsun runon mukaan sanoneen:
- Paremp´orjan elämää
on kuolo hirsipuussa...
Isästä ei aina voi olla varma, mutta äidistä voi aina olla varma. Mikään ei ole niin varma kuin epävarma.
Kumman huonosti ovat Salomon viisaat tuomiotkin tulleet luetuiksi.
Kaksi naista riiteli lapsesta kumpikin väittäen olevansa sen oikea äiti...
Suomeenkin tuodaan tuhansia lapsia ulkomailtakin
- harvoin lapsi tietää oikeasta äidistään...
Minulla ei ole Raamatusta uutta eikä vanhaa käännöstä, koska en kuulu kirkkoon.
Oletko siis sitä mieltä, että koska ihmiskauppaa on, se pitää hyväksyä? Minun lähtökohtani oli ihmisoikeudet, eli siis se, että ihminen ei ole kauppatavaraa, ei omistettavissa, myytävissä eikä ostettavissa. Tämä oli periaatteellinen kannanotto, ei todellisuuden kieltämistä.
Totta kai tiedän, että maailma on ruma ja epäoikeudenmukainen eivätkä ihmisten enemmistön ihmisoikeudet toteudu. Sitä ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä, eikä pidäkään hyväksyä.
Ihmiskaupasta puhutaan kyllästymiseen saakka, mutta todellisuudessa vaietaan.
Nämä palstat osoittavat, että täällä vaietaan monista asioista, jota kuuluvat kaikille ihmisille. Tutustu kansaiväliseen YK:n Ihmisoikeuksien julistukseen, jonka kaikki sivistysvaltiot ovat hyväksyneet noudatettavaksi
- Ruotsi ja Suomi mukana. Eniro eli suomi24.fi valvojat eivät tunnut sitä noudattavan.
Täälätä poistetaan viestit, joissa huomautetaan sanan- ja ilmaisunvapauden kuuluvan kaikille ihmisille.
Suomen lakikaan ei tunne ennakkkosensuuria.
Tavaroista on tietokone se josta en ainakaan haluaisi luopua. Asiat hoituvat koneelta käsin, ei tarvitse enää juosta minkäänlaisissa virastoissa ja saa olla tärkeän tuntuisena täällä palstoilla esittämässä mielipiteitään:)
ja "järvestämme", kesämökistä, autosta, vielä kun saisi sen moottoripyörän :/
Kaikesta tästä en haluaisi luopua, en sano mistään hinnasta - kaikelle löytyy kyllä hinta.
materialisti ja vaikutat sivistymättömältä. Ainakin minusta. - Eihän sattunna pahasti? Huumoriha se siusta on kukkinna ennennii...
ja päiväkirjat ovat korvaamattomia, vaan kukapa niitä suurella rahalla havittelisikaan
koski..*autssss*, kirves sattu..
olet kade Pirrelle, hän on palstan mukavin, kuningatar suorastaan.
peliin, eikä silloin kysytä haluaisitko luopua.
Kolme vuotta sitten seisoin kotini savuavilla raunioilla ylläni vain vanhat verkkarit.
Nyt kun olen joutunut luopumaan kahdesta veljestäni seitsemän kuukauden sisällä, en halua luopua toivosta, uskon että vieläkin elämä kantaa ja nämä kokemukset jossain vaiheessa rikastuttavat elämääni.
Siul ko on nii paljo noit alamaisii, ko hyö hetsillää käyp sinnuu puolustammaa, jos joku vähäkää tölväsee, nii älä siekää kuule viitsihe syyttää "sivistymättömäks" toisii ihmisii täll palstall: Kunnon Kuningatar ei semmosii alennu, usotsie!
Mut mitä mie nyt Pirree kadehtimmaa kävisin? Häähä on hää - ja mie oon mie! Siin on kaso sie vissi ero...Mie ko en tarvihe muijen miellyttämist - mie vaa oon. Mut voin mie vääntää murteel, seko tuntuu hurahtannee tään PirreKuningattare asseeks oikee. Hyvvää jatkoo vaa siullekii! Toivotteellee se Paskiaine - mikä hää sit lienöökää...?
en ole alamainen, vaan olen Pirren kanssa keskustellut esim. perhe- ja luontoarvoista. Hän on muut huomioon ottava, sanavalmis ja hurmaava persoona.Kyllä kateus on kammottavaa. Terveisin Pirren sielunsisko.
Toivotaan, että päivä paistaa myös sinun risukasaasi.
, mutta on kummallista kuinka joskus onnettomuudet ja vastoinkäymiset kasaantuvat yhdelle ihmisille, sattumaa kai se on mutta surullista.
Tässä ketjussa kysyttiin mistä hinnasta haluaisit luopua tietyistä "hyödykkeistä" - jokainen kai jopa kaikesta materiasta, jos sillä tempulla saisi menetetyn terveytensä takaisin.
töklöä nuo kuningatar jutut - en mie välitä moisista :/
Kiitos vaan terveisitä, kyllä on paistanut - ainakin tuo aurinko tänä kesänä :)
tää siun ylistämäis immeine Pirre minnuu haukku toisel palstal, ko minnuu jurppi semmone asja, ko miun konneel pääs ilkiä immeine ja sotk kaik tykkänää! Pirre ko sano sit minnuu "sivistymättömäks" ni miehä annoin takas. Et tämmösii asjoit. Nuku sie vaa hyvä mielel ja pie Pirreis, en mie välitä mist työ haastelette! Hyvvää yötä!
voiha älömölö, heitä jo se konees jorpakkoo, ko et ossoo siit sen vertoo huolt pittee, ettei sinne kaike maailman virukset ja immeiset piäse tunkeutummaa. Oikkee osote sun valivali selityksilles on hourula!
...Kalle Isokallion joku vuosi sitten ilmestynyt hupiromaani Paljasjalkainen taivaanvaltias. Siinä sitä on omistamisessa - sen ihanuudessa ja kamaluudessa - ihmettelemistä.
Juttu on kutakuinkin sellainen, että ykskaks Soneran kuivakka vanhapoika insinöörimies huomaa omistavansa merkittävän siivun Suomen ilmatilasta. Sai sen vahingossa tietämättään isoisältään perintönä. Ja kuinka ollakaan juuri siinä samassa ilmatilassa kulkee joka päivä muun muassa miljoonat kännykkäsignaalit ja muut langattoman viestinnän ilmiöt. Eikä kukaan ole kysynyt ilmatilan omistajalta tähän lupaa.
Isokallion kerronta on sujuvaa ja herkullista. Omistamiseen syntyy lukijalle huomaamatta aivan uusi näkökulma. Suosittelen.
sinänsä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä itselläni on. Haluan säilyttää ne koska ne ovat tarpeellisia tai pidän niistä.
Yksi niistä on asunto. Asunnon haluan omistaa, kun se on oma, siitä voi vapaasti tehdä sellaisen, että se miellyttää, että sen tuntee kodikseen.
Keräilymielessä omistan paljon elokuvia, koska pidän HYVISTÄ elokuvista.
Ja se mitä "omistan" ja josta en haluaisi luopua mistään hinnasta (vaikka niin on jo meinannut käydäkkin), on tietysti se oma rakas vaimo.
Voittajat muistetaan.
Jokainen haluaa olla kilpailussa voittaja.
Omistaa sen pienen hetken kun saa kavuta voittajakorokkeelle vastaanottamaan kultaisen mitalin ja kuulemaan "Maamme-laulua".
Näin ainakin suomalainen.
Loordikin muistetaan aina ensimmäisenä suomalaisena Euroviisuvoittajana.....