Olen aikaisemmin ollut luonnonvalopuristi, mutta nyt on alkanut kiinnostaa salaman käyttö luontokuvauksessa. Onko jollain hyviä kokemuksia tai linkkejä? En tarkoita kameran oman salaman käyttöä, vaan ulkoisen salaman (ehkä sateenvarjoheijastimen kanssa) käyttöä kohteen "muotoiluun". Strobist-tyyli (strobist.blogspot.com/) kiinnostaa erityisesti, mutta siellä on hyvin vähän esimerkkejä luontoaiheista.
t. Miika S (http://flickr.com/photos/MiikaS)
t. Miika S (http://flickr.com/photos/MiikaS)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse asiassa oma mielikuvitus on rajana.
Tuollainen kuvaus menee väkisinkin studiokuvaukseksi luonnossa ja pitää olla "sähköinsinööri" laitteiden kehittelemisessä.
Ongelmaksi muodostuu, että tuollaiseen kuvaukseen ei ole valmiita laitteita tai maksaa liikaa. Siispä käytännössä joudutaan turvautumaan vanhoihin romuihin.
Kun salamoita ripustetaan useille eritahoille on valotuksen määrittäminen hankalaa ilman koekuvaa tai salamamittaria.
Myöskään salama ei saa heijastua suoraan linssiin.
Yksi esimerkki omista kokeiluista.
Rengassalama vanhasta pikkusalamasta.
-Otetaan 5-10 mm paksu kirkas pleksilevy.
-porataan siihen linssin mentävä reikä.
-Poistetaan ylimääräinen levy reiän ympäriltä niin, että jäljelle jää reikäleipää muistuttava kappale, jossa yksi sivu on jätetty vähän paksummaksi ja suoraksi.
-Levyn toinen puoli hiotaan mataksi toisen puolen jäädessä kiiltäväksi.
-Paksumpaan kohtaan upotetaan jostakin salamasta otettu välähdysputki, joka suojataan, vaikka kiiltävällä alumiini pellillä.
-Välähdysputki kiinnitetätään paksulla sopivan mittaisella välijohdolla salaman elektroniikkaan, samalla tavalla, kuin se oli aiemmin.
-Levyn kiiltävä puoli ja reunat peitetään alumiiniteipillä tai peilaavalla maalilla.
Mattapinta jätetään avoimeksi.
Sitten vain hökötys kiinni objeky´tiiviin ja makrokuvaamaan.
Antaa pehmeän, välähdysputken puolelta hieman voimakkaamman valon, joka himmenee toista reunaa kohti.
Huom. Välähdysputken kaikki valo pitää ohjata pleksin kautta, muuten ei toimi.
Valotuksen määritys vaatii muutaman testikuvan, mutta laaditun taulukon mukaan se toimii idioottivarmasti.
Samalla tavalla voi tehdä salamalevyn.
Suurempia kohteita voi kuvata itse tehdyillä studiosalamilla ja orjilla, mutta luulen, että useimmat osaa tuon homman luonnostaan.
Menetelmät riippuu kuvattavista aiheista.
Tunnen erään pöllöspesialistin.
Hänen jäätelöpakkauksiin sullomansa tee se itse varustuksensa on vaikuttava.
Laukaisu suoritetaan laluauton radiolla.
En tidä oliko tämä luovaa, mutta jos käyttää valmiita esimerkkejä liikaa tulee vain kopistiksi.
Kiitoksia vastauksesta. Tarkennan alkuperäistä kysymystä vielä, eli tarkoitin nimenomaan studiovalaistuksen tapaisia tekniikoita. Välineet kyllä on olemassa, ja ne on hyvin kuvattu täällä:
http://strobist.blogspot.com/2006/03/lighting-101.html
Olen enemmän kiinnostunut tuosta luovasta puolesta. Eli mihin kohteisiin ja miten kyseisen laista setuppia voisi käyttää.
Tekniikat ei kuitenkaan ole "patentoituja".
Yleensä julkaistut tekniikat on sellaisia, että niillä ei mitään erityistä saavuteta.
Et muuten kertonut millaisia kohteet olisivat.
Kiinteitä, liikkuvia vai vain asetelmia luonnossa.
Itse olen eläinkuvaaja, enkä ymmärrä asetelmista mitään.
Olen kuitenkin käyttänyt salamaa (salamia) jonkin verran eläinkuvaukseen, kuten supi, mäyrä ja metsäkauris, sekä yöperhoset.
Kaikki nuo on sellaisia, että "taiteellisuus" on täyttä sattumaa.
Eläimen tulosuunta kun on yleensä arvaamaton, samoin sillä hetkellä vallitseva valaistus, jolloin ennalta asetetut salamat antaa arvaamattoman tuloksen.
Käytännössä linkistä löytyvät kuvat on salamalla vallitsevia:
http://www.naturephotographers.net/articles0703/jm0703-1.html
http://www.outbackphoto.com/the_bag/brad_fillflash/essay.html