vinkkejä kaivataan..meillä oli kaksi narttu kissaa 7v.molemmat.Toinen kissoista jouduttiin lopettamaan maksa sairauden takia.Nyt meillä on 12 vko vanha uusi pentu joka on ollu meillä vasta 2 päivää..vanha kissamme haluaisi tutustua uuteen tulokkaaseen mutta pentu ei anna mennä lähellä, rupee sähiseen ja "muriseen"..vanha kissamme ehkä vähän pelkääkin pienempää mutta luulimme sen olevan toisin päin..toivottavasti tämä on vain ohi menevä vaihe..
Mikä avuksi vai antaako olla vaan??
Mikä avuksi vai antaako olla vaan??
Vastaukset 16
Vanhimmat
"väkisin" tutustuttaa.. ajan kanssa menee kyllä ohitse:)Tulee vielä parhaat kaverit:o)!!!
Ollut sama kokemus!!
Hei!
Kiva, että olet kiinnostunut asiasta! :) Tuossa ei tietääkseni ole vielä mitään paniikin arvoista. Kissan pentu pelkää nähtävästi suurta kissaa ja siksi sähisee. Joskus totuttaminen kestää jopa kaksi viikkoa, joten kärsivällisyyttä tarvitaan! :) Olet varmaankin jo totuttanut pennun uuteen kotiin, joten seuraava vaihe on pitää pentua sylissä ja päästää kissa huoneeseen. Sähinää kuuluu, mutta pikkuhiljaa kissat tottuvat toisiinsa. On hyvä, ettei iso kissa sähise. Anna heille aikaa.
Kun pentu ei enää pelkää, voit antaa kissan haistella sitä ja heistä tulee todennäköisesti ystäviä ajan kanssa! :)
Toivottavasti kaikki menee hyvin! :)
liian vanha. Meiltä meni 8 viikkoinen pentu myöskin vanhemman seuraksi kun toinen oli kuollut, seuraavana päivänä tuli uutisia; Pentu ja aikuinen kisu leikkivät yhdessä kuin olisivat aina leikkineet, ja pikkuinen oli kotiutunut heti.
Se on yksilöllistä kuinka nopeasti kissat toisiinsa tottuu. Jotkut heti ja jotkut kuukausine päästä...
Nyt näyttää jo paremmalta..pentu päästää vanhemman lähelleen..haistelivat toisiaan äsken..vanhempi taitaa vieläkin vähän pelätä..eiköhän se siitä..aikaahan se vie..ja kiitoksia vastauksistanne
!! =)
kyllä se siitä!!! :o)
Hyvä juttu! :)
Juuri olin laittamassa palstalle kysymystä kutakuinkin samasta aiheesta... Ollaan ajateltu hankkia 1.5v tyttökisulle seuraksi samanrotuinen tyttöpentu. Tuntuu, että kisumme kaipaa välillä kovasti lajitoveria. Sitäkin mietimme, että pitäisikö tuo lajitoveri olla sittenkään samaa rotua?? Kun eri kissarotujen luonteet voivat olla kovinkin erilaiset,miten ne sopeutuvat toisiinsa? Ja miten aikuinen kissa, tai siis puolitoistavuotinen, suhtautuu kolmikuiseen uuteen tulokkaaseen, ja päinvastoin?
Sehän riippuu valtavasti kissojen luonteesta. Loppujen lopuksi, kun kissat ovat vielä noin nuoria, niistä luulisi tulevan tuntien tai parin viikon kuluessa ystäviä. Vaatii kärsivällisyyttä.
Meidän kissamme eivät tulleet koskaan toimeen, mutta se johtui siamilaisemme aristokraattisesta luonteesta :).
En luule, että rodulla on niinkään väliä. Totta kai, eri rotuiset kissat ovat erilaisia luonteeltaan, mutta kaikki ovat kuitenkin yksilöitä. Rotu-kysymyksestä voit kysellä tarkemmin tietenkin pennun hoitajalta, mutta kaikki on mahdollista, jos vain hoitaa homman oikein. Ja tiedän itsekin monia monia tapauksia, joissa kissat ovat eri rotuisia (jopa useammin kuin samanrotuisia). Jos teet tarkkaa työtä ja olet kärsivällinen, kaikki varmasti onnistuu!
Tässä vielä etenemisohje:
1) Anna kissan pennun tutustua rauhassa kotiin, ilman toisen kissan läsnäoloa
2) Kun pentu on tutkinut kotiin, laita se syliin ja päästä vanhempi kissa samaan huoneeseen. Voit pyytää jotakuta toista "vartioimaan" tilannetta vieressä, ettei tapahtuisi mitään ei-toivottua
Aluksi jompikumpi tai molemmat kissat saattavat sähistä (pentu pelosta ja vanhempi kisu, koska tuntee olonsa uhatuksi. Pentu on aluksi ikään kuin tunkeilija). Jos ensimmäisellä kerralla ei onnistu, koita jonkin ajan kuluttua uudelleen. Tärkeintä on edetä kissojen halun mukaisesti, eikä kannata jättää pentua ja kissaa samaan huoneeseen, jos ne eivät ole vielä tulleet toimeen toistensa kanssa.
Ajan myötä kissat tottuvat toisiinsa ja todennäköisesti ystävystyvät. Se saattaa viedä parista tunnista/päivästä pariin viikkoon.
Toivottavasti kaikki selviää ja onnea totuttamiseen! :)
PS. Vastaile toki, miten kävi :)
meidän kissat on aina ollu maatiaiskissoja..rotukissoista en oikein tiedä mutta olen kuullut että hyvin kaikki rodut tulee toimeen keskenään..mun mielestä kannattaa ehdottomasti ottaa kaveri koska niillä on toisistaan seuraa..!!meidän ensimmäinen kissa oli vasta n.3 kk kun otimme toisen kaveriksi..meillä ei ollut mitään vaikeuksia..puol tuntia meni ja ne jo leikki keskenään..ovat tulleet aina tosi hienosti juttuun, nukkuivat jopa yhdessä aina tähän 7v. ikään asti..kunnes toinen sairastui ja juoduttiin lopettamaan..mä kyll suosittelen lämpimästi toisen kissan ottamista..itselläni ei ole huonoja kokemuksia..
Minkä näköiset kissasi muuten ovat? Olisi kiva tietää. Itselläni on tabby-kuvioinen, Pietarin ex-katukissa. Otimme sen meille pentuna laitokselta. Saimme pelastettua ainakin yhden hengen. :) Nyt se on jo 14-vuotias. Toinen kissani oli siamilainen. Todella ystävällinen ja mukava, uhrautuva ja aina, kun itki niin se tuli luokse lohduttamaan.
Ja molemmat siis tyttöjä. :) Olisi kiva kuulla sinun kissoistasi.
miedän vanhempi kissa on muuten musta mutta rinnassa ja tassuissa valkoista.Sekin on pelastettu huonosta kodista jossa se sai aina selkäänsä..entisen omistajan mukaan siinä on jotain rotukissaa..mut, emme tiedä mitä..pentu taas on väritykseltään aivan kopio whiskas ruokamainoksen kissasta..ihastuin heti siihen väritykseen..edsmennyt kissamme oli myös maatiaiskissa,musta valkoinen.Ihana kissa, aina sylissä!se ei oikein edes osannu maukua, piti semmoista pientä ääntä..paljon seurallisempi kuin tämä toinen..katsotaan, minkälainen pennusta tulee..
Ensinnäkin: ISO kiitos vastauksestasi! Meidän kissamme on turkkilainen angora. Todella seurallinen, älykäs, ketterä...kuten tämän rodun luonteeseen kuuluu. Sen vuoksi ajattelimme, että kun toisen kissan otamme, olisiko toisen vaikea sopeutua kovin erilaiseen kissaan. Kenties huolemme on turha, mutta haluamme varmistaa kaiken olennaisen. Turkkilaista angoraa on saatavilla kasvattajilta aina silloin tällöin, mutta yhtä helposti ja edullisesti näitä ei saa kuin maatiaiskissoja, tai kissoja esim. löytöeläinkodeista. Joka tapauksessa tahdomme valita mahdollisimman sopivan seuralaisen omalle rakkaalle kissallemme. Ehkä sellaisen löytyminen vie aikaa, mutta se ei haittaa... meillä on aikaa odottaa, toivon mukaan myös kisullamme!
Ihania kissoja! :) Meidänkin tabby ei osaa naukua, piipittää vain. :)
Hyvää jatkoa sinulle ja kisuillesi!
Hei!
Kiitos sinulle kehuista! :) Angorat ovat tosiaan todella kauniita ja ihania. Toivottavasti löydät oikean seuralaisen! Kannattaa varmaankin kysellä kasvattajilta tai jos löytöeläinkodista tai muusta sen tapaisesta haluat hankkia, niin sitten sieltä kysellä, että sopisiko tämä kissa omani kanssa. Siellä on varmasti asiantuntevaa joukkoa. Kun etenet kärsivällisesti ja rauhallisesti, askel kerralaan ja kissojen halun mukaisesti, kaiken pitäisi onnistua! :)
Eli tässä vielä lyhyesti nämä ensi askeleet:
1) Anna uuden tulokkaan tutustua taloon ilman vanhempaa kisulia
2) Laita pentu polvillesi lattialla ja päästä vanhempi kissa huoneeseen. Aluksi pentu saattaa sähistä ja vanhempi kissa on todennäköisesti utelias, mutta pikkuhiljaa ne tottuvat toisiinsa, kun ne tottuvat hajuihin ja käytöstapoihin. Tämä saattaa tosiaan viedä tunnista pariin viikkoon, mutta, kun asian tekee varovasti ja kärsivällisesti, lopputulos on palkitseva! :)
Onnea sinulle paljon, toivottavasti löydät oikean kaverin angora-kisullesi ja niistä tulee ystävät! :)
Aika tuholaisia nuo pennut ovat.. =) aamulla löysin pennun nukkumasta kukkapurkista ja äskön mullat lenteli purkista..=) hauska kyll seurata pennun tekemisiä..kunhan antaisi yöllä nukkua eikä olisi niin aktiivinen..=) tänään jopa kissat nukkuivat vierekkäin sängyllä..edistystä siis mutta kyll vanhempi silti pelkää pentua vieläkin..pentu haluais riehua mut toinen menee vaan pois..=) enpä enää muistanutkaan kuinka ihania pennut voikaa olla =)