Menetin rakkaan ystäväni viime viikolla sisäiseen veren vuotoon.On niin vaikeaa kestää.. Niin vaikeni ääni tassujen,sammui liekki suuren sydämen.Jätti surun,suuren,valtavan,sisintäni kalvavan. On poissa katse tummien silmien,ja haukku-sitä kuule en.Vaan jokainen kaunis muisto,hetki täynnä elämää,kun näitä muistelen,en koskaan yksin jää.
Miksi?
Surun murtama.
5270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
osaa. :(
Voi otan osaa.
http://rainbowsbridge.com/RB_Poems/rb_finnish.htm
otan osaa suruusi
Rakkaan karvakaverin menetys on todella vaikeaa. Irti ei tahtoisi päästää. Suru ja ikävä kestää loputtomalta tuntuvan ajan.
Mutta muista,että rakkaallasi on kaikki hyvin. Hän on uutena tähtenä iltataivaalla. Hän on poissa, mutta kuitenkin niin lähellä... Hän on aina sydemessäsi. Ikävä helpottaa aikanaan ja jaksat taas hymyillen muistella ystävääsi, sen temppuja ja yhteisiä hetkiänne.
Jaksamista ja iso hali sinulle.
ystävän menettäminen on aina raskasta, myös koiraystävän.
Yritä kestää päivä kerrallaan. Suru helpottaa vähitellen.