Olen perheeni ainoa lapsi lisäksi äitini on aika uskonnollinen joten en koskaa kotona kuullut paljonkaan ilkeitä puheita. Lisäksi matkustelin paljon joten en viettänyt aikaa ja nähnyt paljonkaan muita suomalaisia nuoria.
Kun koulu alkoi kesti jotain pari vuotta kunnes minua alettiin kiusaamaan (n. 3 luokalla). Koska en ollut tottunut semmoiseen käytökseen en kertonut siitä kenellekkään pidin sen omana tietonani ja ajattelin, että minussa on vikaa.
Pahinta oli 5-6 luokalla. Nykyään, kun mietin en ymmärrä miten edes uskalsin mennä kouluun. (On minulla ollut aina edes vähän kavereita koulussa)
Päätin etten jää tämmöiseen kohteluun joten menin eri yläasteelle mikä ei ollut lähikoulumme. Samaan aikaan aloitin terapiassa käynnin. Ja nykyään olen käynyt terapiassa 3 vuotta. Se on auttanut minua henkisesti. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja minulla menee hyvin. Lisäksi tulin uskoon ja nykyään seurustelen aivan ihanan pojan kanssa joka on myös uskovainen. En olisi voinut ikinä uskoa, että minä luokan hiljaisin seurustelisin joskus.
Jos joku tuntee samoin älä missään nimessä jää sivuun sinun on itse saatava itsesi pois siitä tilanteesta jos muu ei auta vaihda koulua ja kavereita. Aina on hyviä ihmisiä. Ei kannata surra jos ei ole vielä poika- tai tyttöystävää. Jokaisella on jossain se oma "oikea". Kyllä se vastaan tulee.
Kun koulu alkoi kesti jotain pari vuotta kunnes minua alettiin kiusaamaan (n. 3 luokalla). Koska en ollut tottunut semmoiseen käytökseen en kertonut siitä kenellekkään pidin sen omana tietonani ja ajattelin, että minussa on vikaa.
Pahinta oli 5-6 luokalla. Nykyään, kun mietin en ymmärrä miten edes uskalsin mennä kouluun. (On minulla ollut aina edes vähän kavereita koulussa)
Päätin etten jää tämmöiseen kohteluun joten menin eri yläasteelle mikä ei ollut lähikoulumme. Samaan aikaan aloitin terapiassa käynnin. Ja nykyään olen käynyt terapiassa 3 vuotta. Se on auttanut minua henkisesti. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja minulla menee hyvin. Lisäksi tulin uskoon ja nykyään seurustelen aivan ihanan pojan kanssa joka on myös uskovainen. En olisi voinut ikinä uskoa, että minä luokan hiljaisin seurustelisin joskus.
Jos joku tuntee samoin älä missään nimessä jää sivuun sinun on itse saatava itsesi pois siitä tilanteesta jos muu ei auta vaihda koulua ja kavereita. Aina on hyviä ihmisiä. Ei kannata surra jos ei ole vielä poika- tai tyttöystävää. Jokaisella on jossain se oma "oikea". Kyllä se vastaan tulee.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.