Pitkästä aikaa sen avasin,
kirjan johon nnuoruuteni tallensin,
luin tarinaa tuskasta,
vaikea uskoa, että itsestäni,
itkin sen vuoksi mitä olen kokenut,
itkin koska todellakin olen sen kaiken kokenut
ja yksin hiljaa kestänyt.
On niin kipeää huomata,
että työntää menneisyyden pois,
unohtaa eläneensä ne vuodet,
vain katkeruus,
kipeänä piikkinä lihassa,
muistot painajais unissa
ja viha niitä kohtaan,
jotka toista vahingoittaa niinkuin minua vahingoitettiin,
lyötiin kasvoihin.
Heikkona huoneen nurkassa,
vapisevana myttynä lattialla,
sitä kutsuin silloin rakkaudeksi...
_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_
Voiko kukaan aavistaa,
kun sydämessä tuntuu että rakastaa,
että se rakkaus tekee elämästä helvetin.
Niin jumissa,
niin katkera,
surullinen kun ei osaa aloittaa alusta,
vaan elää samaa rakkautta,
joka on hautautunut katkeruuden alle,
joka ei koskaan voi tehdä onnelliseksi,
hiljaa minä kuihdun pois,
sinä painat tyynyä naamaani vain olemalla olemassa.
Voisitko kadota,
että minä pääsisin eteenpäin,
saisin kasvaa omaksi itsekseni,
unohtaa vihan ja katkeruuden,
unohtaa tämän ruman rakkauden,
unohtaa sinut ja koko menneisyyden.
Katkeran kylmän sydämeni saisit muistoksi,
voisit puristaa siitä viimeisen voiman
ja vihata minua öisin ja ikävöidä päivisin,
voisit miettiä miksi minä jäädyin kosketuksestasi,
miksi sydämestäni tuli kylmä,
kuka teki minulle niin?
Ehkä sinä joskus ymmärtäisit,
että se olit sinä,
vihaisitko silloin itseäsi vai jaksaisitko jatkaa.
Kalterit silmieni edessä,
rakkauteni kylmä vankila,
elämäni suljettu huone,
avaimet ovat sinulla,
katoa.......!
kirjan johon nnuoruuteni tallensin,
luin tarinaa tuskasta,
vaikea uskoa, että itsestäni,
itkin sen vuoksi mitä olen kokenut,
itkin koska todellakin olen sen kaiken kokenut
ja yksin hiljaa kestänyt.
On niin kipeää huomata,
että työntää menneisyyden pois,
unohtaa eläneensä ne vuodet,
vain katkeruus,
kipeänä piikkinä lihassa,
muistot painajais unissa
ja viha niitä kohtaan,
jotka toista vahingoittaa niinkuin minua vahingoitettiin,
lyötiin kasvoihin.
Heikkona huoneen nurkassa,
vapisevana myttynä lattialla,
sitä kutsuin silloin rakkaudeksi...
_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_
Voiko kukaan aavistaa,
kun sydämessä tuntuu että rakastaa,
että se rakkaus tekee elämästä helvetin.
Niin jumissa,
niin katkera,
surullinen kun ei osaa aloittaa alusta,
vaan elää samaa rakkautta,
joka on hautautunut katkeruuden alle,
joka ei koskaan voi tehdä onnelliseksi,
hiljaa minä kuihdun pois,
sinä painat tyynyä naamaani vain olemalla olemassa.
Voisitko kadota,
että minä pääsisin eteenpäin,
saisin kasvaa omaksi itsekseni,
unohtaa vihan ja katkeruuden,
unohtaa tämän ruman rakkauden,
unohtaa sinut ja koko menneisyyden.
Katkeran kylmän sydämeni saisit muistoksi,
voisit puristaa siitä viimeisen voiman
ja vihata minua öisin ja ikävöidä päivisin,
voisit miettiä miksi minä jäädyin kosketuksestasi,
miksi sydämestäni tuli kylmä,
kuka teki minulle niin?
Ehkä sinä joskus ymmärtäisit,
että se olit sinä,
vihaisitko silloin itseäsi vai jaksaisitko jatkaa.
Kalterit silmieni edessä,
rakkauteni kylmä vankila,
elämäni suljettu huone,
avaimet ovat sinulla,
katoa.......!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkauden varjopuolet tulevat esiin dramaattisissa runoissasi. Kyllä on hyvää kerrontaa ja nautin joka rivistä, jonka luin, vaikka aika synkää on. Toistoa on joissain tapauksissa vähän liikaa ja itsestäänselvyydet voisi jättää pois. Mutta mikäpä siinä.
---
Arvosana: 7
Rakkauden varjopuolet tulevat esiin dramaattisissa runoissasi. Kyllä on hyvää kerrontaa ja nautin joka rivistä, jonka luin, vaikka aika synkää on. Toistoa on joissain tapauksissa vähän liikaa ja itsestäänselvyydet voisi jättää pois. Mutta mikäpä siinä.
---
Arvosana: 7