Ahdistaako

silloin ahdistaa, jos ei ole paljon tuttuja yliopistolla. Siinä on ikäänkuin kaiken ulkopuolella, kun ei ole kontakteja yhteiskuntaan (työelämään), jos siihen on tottunut. Vuosi on onneksi lyhyt aika ja jos sinulla on mahdollista palata töihin sen jälkeen, niin mitäs huolta siinä?

Etpä taida ainoa olla..Loman jälkeen varsinkin ahistaa alottaa opiskelu ja olen vielä tuolla "nuorten" puolella.En mitenkään jaksais kuunella itsekästä kitinää mentaliteetilla MULLE KAIKKI JA HETI esim. en voi tehdä vuorotyötä kun yh..Hah, ja sitten ollaankin koulun ohessa vuorotyössä!!Missä se mukula silloin on, jos ei kerta muutamaa iltaa ja yhtä yötä voi tehdä HARJOITTELUSSA neljän viikon aikana!! Itselänikin on lapsia ja pieniä ja mies ei voi olla niitä aina hoitamassa, joten tiedän kyllä mistä puhun.

Haloo nuoret..ei elämä todellakaan pyöri vain teidän ympärillä. Vanhemmat opiskelijat eivät ole nynnyjä vaan teitä fiksumpia kun eivät viitsi mekkaloida ja pitää aina omaa puoltaan..tietävät, että elämä ei ole aina oikeudenmukaista ja reilua. Ja heillä on omakin elämä eikä tarvitse joukolla olla jotain mieltä.Onneksi opiskelut on vähitellen helpottumassa ja pääsee näistä tulevaisuuden toivoista eroon!!