Olet kuin kukka meressä. Kaunis ja vapaa, mutta mennyttä. Et tule koskaan kuihtumaan, mutta et enää kasva. Haluaisin pysähtyä kohdallesi, mutta olen vain aalto. Yksi aalto muiden joukossa. Kunpa olisin meri niin voisin viedä sinut takaisin rantaan. Mutta ei minulla ole omaa tahtoa, vain mahdollisuus mennä eteenpäin. Osuin jo kohdallesi mutta en voinut pysähtyä vaikka kuinka yritin taistella. Toivon että vielä kulkisin ohitsesi ennen kuin hajoan rantakiviin. Se antaisi minulle voimaa tulla isoksi aalloksi. Niin isoksi että voisin taistella merta vastaan. Olet minun kukkani tässä meressä. Nyt jatkan kohti itää. Toivottavasti löydät aaltosi. Kiitos hetkestä.
Ei runo, ei tarina.
Varjon lapsi
7436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin kaunista,,, *huokaus* :)
laaksossa, ja se kauniisti kukoistaa.
Yksi ohikulkija on nähnyt myös sen,
eikä voi sitä unhoittaa...
varjon lapsen kirjoittamaksi.
Et taida kuitenkaan olla varjon lapsi,
paremminkin valon lapsi, niin kauniisti
osasit kokonaisuuden kuvata, kiitos.
Mutta vaahtopäitä löytyy, ainakin jos vesiloppuu.
Itämeri saastunut lähes käyttökelvottomaksi, kaloja uhkaa kuolema, happikato pohjassa, liikaa
kuulema myrkkyjä irronut laivojen pohjasta.
No et ole ainoa, aina tulee uusi aalto, joka
voin lumpeenkukan juuriltaan viedä.
Olipa herkkä sisältö, kauniisti kirjoitit.
Kiitos todella paljon kaikille kannustavista kommenteista! Jatketaan kirjoittamista ja haaveilua.
ajatusta sain kiinni, mutta jos ihmisen kasvu pysähtyy jossakin vaiheessa, tuskin on mahdollisuutta ihmissuhteisiin. Kaikki eivät ole isojen aaltojen etsijöitä. Tahdoton ihminen ei ole kiinnostava ihminen.