Kiusataanko lapsianne/lastanne jotain tuttuanne koulussa? Sanotaanko sen olevan viatonta lasten leikkiä?
Ei, Sitä se nimenomaan ei koskaan ole! Se naamioidaan kiltiksi, jotta sitä saadaan pahemmaksi ja ajamaan lapsi jopa itsemurhan partaalle! Monen monta surullista lasta on tehnyt lopun helvetilleen, jota ei koskaan nähty!
Älkää antako sen ikinä jatkua, vaan heti mahdollisimman kova ote asiaan ja tapahtumaan, ettei kuolleita nuoria tulisi enää!
Itse olen samaan joutunut, kodittomana ja huostaanotettuna, koulukiusattuan, kunnes raja tuli vastaan.Älkää ajako lastanne ikinä tähän!
Ei, Sitä se nimenomaan ei koskaan ole! Se naamioidaan kiltiksi, jotta sitä saadaan pahemmaksi ja ajamaan lapsi jopa itsemurhan partaalle! Monen monta surullista lasta on tehnyt lopun helvetilleen, jota ei koskaan nähty!
Älkää antako sen ikinä jatkua, vaan heti mahdollisimman kova ote asiaan ja tapahtumaan, ettei kuolleita nuoria tulisi enää!
Itse olen samaan joutunut, kodittomana ja huostaanotettuna, koulukiusattuan, kunnes raja tuli vastaan.Älkää ajako lastanne ikinä tähän!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei, juuri näin kuin kirjoitit. Koulukiusaaminen on julmista julminta puuhaa! Työpaikkakiusaasessa kyseessä on aikuinen, jonka psyyke ei ole enää varsinaisessa kehitysvaiheessa. Lapsen psyyke kehittyy - ja vaurioituu - koulukiusaamisessa.
Älä koskaan ajattele, että "minun pikku murmeli-lapsoseni ei varmasti koskaan ikinä kiusaa ketään". Se voi olla juuri sinun kullannuppusi, joka kiusaa ja tuhoaa toisen elämän. Mieti sitä, että tuhottu istuu aikuisena tuskaisena terapiassa, maksaa siitä maltaita, hänen oma perheensä kärsii jne.
Puutu heti, olet sitten kiusatun vanhempi tai jos kuulet, että omaa lastasi epäillään kiusaajaksi. Ota vastuu ja kunnolla!
Ei mitään lisättävää.
Tosi tärkeä asia.
Pelkäämpä pahoin, että siskoni lapsesta on kehittymässä kovanluokan koulukiusaaja, sillä lapsen isä sattuu olemaan rikkaasta perheestä ja heillä siellä ei ole mitään kasvatusta, vaan antavat sen tehdä mitä vain, ja jos kiukuttelee niin antavat sille karkkia niin jo on lapsi tyytyväinen. Koskaan eivät sano EI kun ovat niin rahoissaan.
Olemme huomanneet jo pitkään, ettei kakaraan paljon kova kurinpitokaan meillä auta kun se vaan nauraa tai tekee tepposiaan heti sen jälkeen kun toruminen on ohi.
Luultavammin kersasta tulee kiusattu. Eräs sukulaistyttöni oli rikkaasta perheestä ja kaiken saanut. Niin oli tytöllä paikat mustelmilla kun tuli koulusta kotiin.
syy koulukiusaamiselle - isän taloudellinen asema!?
Syy koulussa kiusaamiselle on paremminkin se, että lapsi käyttäytyy erilailla kuin muu lauma tai muuten vain poikkeaa laumalle tyypillisestä käyttäytymisestä.
Tai jos laumassa pääsee syntymään asetelma, jossa jostain lapsesta tulee lauman johtaja, koska opettaja ei sitä ole, lapsijohtaja saattaa ottaa jonkin silmätikuksi ja muu lauma seuraa johtajaa.
Ammattitaitoisten korkealle koulutettujen opettajien tulisi ymmärtää lasten laumassa elämisen psykologiaa ja omaa osuuttaan sen johtamisessa.
Jos opettajalle ensimmäisenä tulee mieleen kiusaamistilanteessa, että jahas, tuon lapsen kotiolot eivät ole ok, vanhempien syy kun lapsi saa täällä koulussa pomottaa muita, ei ole opettaja tehtävänsä tasalla.
Olen samaa mieltä muun kanssa, mutta opettajaa koskeva tekstisi oli kyllä ihan yhtä kaukaa kuin syytät edellistä kirjoittajaa.
Meitä opettajiakin on toki moneksi, mutta täällä kyllä tapaa paljon näitä äärilaidassa eläviä vanhempia.
Pakko nyt oli vähän älähtää, kun on koulut alkamassa ja tärkeästä asiasta puhutaan. Jos opettaja TIETÄÄ kiusaamisesta, hän varmasti puuttuu siihen. Hänellä on velvollisuus puuttua siihen. Toisaalta, opettajalla saattaa olla enemmän tietoa tilanteesta kuin kotijoukoilla, että kannattaa joskus kuunnella myös opettajan versiota asioista.
Ja lopuksi, arvoisat kollegat, tsemppiä alkavalle vuodelle! Puututaanhan KAIKKEEN vähänkään epäilyttävään tilanteeseen!
Koulukiusaamiseen pitää puuttua, eikä sitä pidä salailla.
Mutta varokaa myös ylilyöntejä. Riita tai tappelu kahden koululaisen välillä ei ole koulukiusaamista.
On tässä keskustelua tosiaan. Mutta itseäni kun aikoinaan kiusattiin koulussa, ei auttanut mikään! Kerroin ensin vanhemmille, jotka kertoivat opettajalle. Opettaja teki kyllä kaikkensa, yritti kovasti.. Mutta ei se auttanut. Hänen pitämät puhuttelut ja rangaistukset saivat kiusaajat entistä aggressiivisemmiksi ja usein tulin kotiin verta valuen ja vaatteet repaleina.
En tiedä mikä olisi auttanut, mutta näin kyllä että opettaja, rehtori, kuraattori ja muut tekivät kaikkensa! Olen heille kiitollinen kun yrittivät, mutta ei se mitään auta, vaikka kertoisi koko maailmalle. Kun kerran joutuu silmätikuksi niin ei pääse koskaan irti kiusattuna olemisesta. Itsellänikin se loppui vasta kun valmistuin ammattiin, kesti yhteensä 12 vuotta.
Eikä kukaan voinut mitään tehdä.
taitaa olla monesti vaikeampaa huomioida kuin poikien "rajut" yhteenotot. tyttöjen kiusaaminen on ainakin mielestäni enemmän "henkistä" esim. jätetään kaveri pois piiristä ja leikeistä.
Kiusaamisen selvittäminen ja siihen puuttuminen koulussa on vaikeaa. Osa tapauksista on selviä ja helpohkoja: opettaja näkee tai kuulee tai kiusaaminen on muuten tarpeeksi konkreettista. Mutta sitten ... vanhempi soittaa onnettomana, kun joku on katsonut hänen lastaan oudosti. Tai joku oli tuonut (oliko??) kouluun jotain arvokasta (ei olisi saanut tuoda) ja joku on ehkä ottanut sen, koska sitä ei löydy - ottajan täytyy olla joku tietty oppilas, koska on huhuttu tällä olevan huonoja taipumuksia. Tai jonkun naamalla on käynyt tuskainen ilme, kun on joutunut samaan ryhmään jonkun toisen kanssa (joka taas ei opettajankaan kokemuksen mukaan tee mitään ryhmänsä eteen)- selvää hyljeksintää siis. Tai tai mitä vaan, päivästä toiseen. Varsinkin tyttöjen yhteiselämä voi olla hyvin monimutkaista. Monesti kuitenkaan "kiusaaja" ei ymmärrä kiusaavansa, koska se mikä yhdestä on normaalia käyttäytymistä onkin toisen mielestä loukkaavaa. Kehoittaisinkin teitä rakkaat vanhemmat kysymään lapseltanne, mitä ihan oikeasti on tapahtunut, ennen kuin hyökkäätte opettajan tai kiusaajan kimppuun. Ja todella - opettakaa lapsenne myös sietämään hieman ironiaa ja sosiaalisia vastoinkäymisiä, niin elämä on helpompaa. Kaikesta ei kannata loukkaantua, pumpulissa on vaikea elää. Lapsijoukossa opetellaan ja hiotaan näitä yhdessä olemisen taitoja, eikä vanhempien kannata sekaantua jokaiseen mielipahaan. Todelliseen ja etenkin jatkuvaan kiusaamiseen pitää tietysti puuttua ja ottaa yhteyttä opettajaan - mieluummin rakentavassa kuin hyökkäävässä hengessä, jottei opettaja nouse puolustusasemiin vaan yhteistyö pelaisi mahdollisimman hyvin. Me koulussa kyllä teemme työtä parhaamme mukaan, jotta lapsilla olisi hyvä olla, ikävä vain, etten minä ainakaan ole yli-ihminen.
Lisään vielä, ennenkuin joku kiukkuisena älähtää, että fyysistä väkivaltaa ei tietenkään kannata hyväksyä pienessäkään määrin. Siihen onneksi kuitenkin törmää varsin harvoin ja se on usein helpompaa selvittää, onhan jotain konkreettisesti tapahtunut.