Menimme mieheni kanssa naimisiin tässä hiljattain. Alusta asti oli sovittu, että juhlaan kutsutaan vain sukulaiset. Mies ei halunnut omia kavereitaan paikalle ollenkaan, yritin toki maanitella, mutta päätin sitten kunnioittaa toisen päätöstä.
Häät olivat menestys kaiken puolin, toki kömmähdyksiäkin sattui, mutta yleistunnelma oli lämmin ja vilpittömän onnellinen. Sukulaiset kiittelivät vielä monta päivää jälkeenkin ja toivottelivat onnea.
Yhdeltäkään kaverilta ei tullut ainuttakaan onnentoivotusta, ei edes tekstiviestinä.
Kaveripiirissä on useammat häät vielä tulossa, osa niistä "julkistettu" vain vähän ennen meidän häitämme. Minä en mikään "häähullu" ole koskaan ollut, en jaksanut nipottaa tai stressata ja annoin melko vapaat kädet anopille ja äidille. Ja tyytyväinen olen siihen. Kavereiden hääsuunnitelmia olen kuunnellut vain lievästi kiinnostuneena, mutta kohteliaisuudesta olen ravannut mukana etsimässä tavaroita ja muuta sellaista. Ja auttanut tarpeen mukaan.
Mieheni kävi tässä taannoin yksillä kavereilla harrastusasioissa ja hänen "häätukkansa" haukuttiin välittömästi ja muutenkin tunnelma oli hänen mukaansa ahdistava ja vihamielinen. Yhtään onnittelua ei saanut, mikä mielestäni on jotenkin moukkamaista kavereilta, jotka tiesivät meidän menneen naimisiin vain pari päivää aikaisemmin.
Selitin toki kavereille, että juhlat ovat vain sukulaisille, yhtään kaveria ei paikalle kutsuttu. Sukulaiset oli muutenkin pakko kutsua kaikki (meillä on kaikki tai ei ketään) ja paikka oli aivan liian täynnä muutenkin. Ja vaikka itse olisin ehkä kaverit kutsunutkin, olen onnellinen, etten niin tehnyt. Lähinnä siksi, että pystyimme seurustelemaan enemmän sukulaisten kanssa, kaikki tunsivat toisensa ja tapahtuma oli todella lämmin ja perhehenkinen.
Jotenkin tämä kavereiden "hyökkäys" miestäni kohtaan ihmetyttää. Ovat siis enemmän miehen kavereita kuin minun. Mieheni on muutenkin liian kiltti ja kohtelias pistääkseen samalla mitalla takaisin, mutta kotona kyllä näkyi, miten paljon häntä oli loukattu.
Jotenkin uumoilisin, että tässä on takana myös se, että nämä ko. tuttavat ovat myös menossa naimisiin lähiaikoina. Tämä morsio on todella kilpailuhenkinen ja yrittää olla "parempi" kuin muut ja vertaa jokaista aina itseensä. Senkin takia oli hyvä, ettemme heitä kutsuneet: en halua häistäni mitään suoritusta! Ne olivat meidän näköisemme juhlat, enkä tahdo niitä verrata tai verrattavan muiden häihin. Kun riistimme tämän vertailumahdollisuuden, toki sieltä tulee kränää vastaan, sitä odotinkin, mutta vastaus olikin näköjään entistä aggressiivisempi.
Ja samaan syssyyn oli morsio kuulemma pyydellyt minua heille remontoimaan: ilman palkkiota tietenkin... :)
Mutta muiltakaan kavereilta ei onnitteluja tippunut. En nyt sitä itkeä jaksa, olen vain vähän hämmästynyt, etteivät halua/viitsi/vaivaudu miestäni muistamaan, vaikka ovat parhaimpia ystäviä. Ja kyseessä olevat ihmiset ovat meitä 10 vuotta vanhempia, eli käytöstapoja pitäisi löytyä ihan iänkin puitteissa.
Tiedämmepähän nyt ainakin, ettei meitä heidän häihinsä kutsuta ;) ei että se nyt maailman kamalin asia olisi. Varmasti palveluksia tai materiaa yritetään pyytää ja vaatia, minä en kavereilta pyytänyt yhtään mitään vaan kaikki asiat hoidettiin perheen sisällä. En tuolle kitinätasolla tahdo alentua, en todellakaan aio mitään "kostotoimia" väsätä pystyyn. Jotenkin vain naurattaa ja hävettää heidän puolestaan: moinen moukkamainen tapojen puute antaa todella pikkusieluisen ja pienen ihmisen kuvan. Välejä ei olla katkaisemassa, mutta oppipahan taas jotakin uutta :)
Reagoinko väärin tähän? En niin moukaksi tahdo alentua, että alkaisin palveluksistani rahaa pyytää, mutta en sitten ymmärrä, miksi meitä pidetään "uhkana" ja apujoukkoina, jotka ratsastavat hätiin heti kun kehdataan pyytää ja jotka toki tekevät sen, mitä käsketään. Meiltä mm. jatkuvasti ollaan lainaamassa rahaa tai tarvikkeita. Mitäköhän aikuinen ja selväjärkinen ihminen tällaisessa tapauksessa tekisi?
Häät olivat menestys kaiken puolin, toki kömmähdyksiäkin sattui, mutta yleistunnelma oli lämmin ja vilpittömän onnellinen. Sukulaiset kiittelivät vielä monta päivää jälkeenkin ja toivottelivat onnea.
Yhdeltäkään kaverilta ei tullut ainuttakaan onnentoivotusta, ei edes tekstiviestinä.
Kaveripiirissä on useammat häät vielä tulossa, osa niistä "julkistettu" vain vähän ennen meidän häitämme. Minä en mikään "häähullu" ole koskaan ollut, en jaksanut nipottaa tai stressata ja annoin melko vapaat kädet anopille ja äidille. Ja tyytyväinen olen siihen. Kavereiden hääsuunnitelmia olen kuunnellut vain lievästi kiinnostuneena, mutta kohteliaisuudesta olen ravannut mukana etsimässä tavaroita ja muuta sellaista. Ja auttanut tarpeen mukaan.
Mieheni kävi tässä taannoin yksillä kavereilla harrastusasioissa ja hänen "häätukkansa" haukuttiin välittömästi ja muutenkin tunnelma oli hänen mukaansa ahdistava ja vihamielinen. Yhtään onnittelua ei saanut, mikä mielestäni on jotenkin moukkamaista kavereilta, jotka tiesivät meidän menneen naimisiin vain pari päivää aikaisemmin.
Selitin toki kavereille, että juhlat ovat vain sukulaisille, yhtään kaveria ei paikalle kutsuttu. Sukulaiset oli muutenkin pakko kutsua kaikki (meillä on kaikki tai ei ketään) ja paikka oli aivan liian täynnä muutenkin. Ja vaikka itse olisin ehkä kaverit kutsunutkin, olen onnellinen, etten niin tehnyt. Lähinnä siksi, että pystyimme seurustelemaan enemmän sukulaisten kanssa, kaikki tunsivat toisensa ja tapahtuma oli todella lämmin ja perhehenkinen.
Jotenkin tämä kavereiden "hyökkäys" miestäni kohtaan ihmetyttää. Ovat siis enemmän miehen kavereita kuin minun. Mieheni on muutenkin liian kiltti ja kohtelias pistääkseen samalla mitalla takaisin, mutta kotona kyllä näkyi, miten paljon häntä oli loukattu.
Jotenkin uumoilisin, että tässä on takana myös se, että nämä ko. tuttavat ovat myös menossa naimisiin lähiaikoina. Tämä morsio on todella kilpailuhenkinen ja yrittää olla "parempi" kuin muut ja vertaa jokaista aina itseensä. Senkin takia oli hyvä, ettemme heitä kutsuneet: en halua häistäni mitään suoritusta! Ne olivat meidän näköisemme juhlat, enkä tahdo niitä verrata tai verrattavan muiden häihin. Kun riistimme tämän vertailumahdollisuuden, toki sieltä tulee kränää vastaan, sitä odotinkin, mutta vastaus olikin näköjään entistä aggressiivisempi.
Ja samaan syssyyn oli morsio kuulemma pyydellyt minua heille remontoimaan: ilman palkkiota tietenkin... :)
Mutta muiltakaan kavereilta ei onnitteluja tippunut. En nyt sitä itkeä jaksa, olen vain vähän hämmästynyt, etteivät halua/viitsi/vaivaudu miestäni muistamaan, vaikka ovat parhaimpia ystäviä. Ja kyseessä olevat ihmiset ovat meitä 10 vuotta vanhempia, eli käytöstapoja pitäisi löytyä ihan iänkin puitteissa.
Tiedämmepähän nyt ainakin, ettei meitä heidän häihinsä kutsuta ;) ei että se nyt maailman kamalin asia olisi. Varmasti palveluksia tai materiaa yritetään pyytää ja vaatia, minä en kavereilta pyytänyt yhtään mitään vaan kaikki asiat hoidettiin perheen sisällä. En tuolle kitinätasolla tahdo alentua, en todellakaan aio mitään "kostotoimia" väsätä pystyyn. Jotenkin vain naurattaa ja hävettää heidän puolestaan: moinen moukkamainen tapojen puute antaa todella pikkusieluisen ja pienen ihmisen kuvan. Välejä ei olla katkaisemassa, mutta oppipahan taas jotakin uutta :)
Reagoinko väärin tähän? En niin moukaksi tahdo alentua, että alkaisin palveluksistani rahaa pyytää, mutta en sitten ymmärrä, miksi meitä pidetään "uhkana" ja apujoukkoina, jotka ratsastavat hätiin heti kun kehdataan pyytää ja jotka toki tekevät sen, mitä käsketään. Meiltä mm. jatkuvasti ollaan lainaamassa rahaa tai tarvikkeita. Mitäköhän aikuinen ja selväjärkinen ihminen tällaisessa tapauksessa tekisi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sanonnan mukaan sukulaisiaan ei voi valita mutta ystävät voi. Toimi siis niin, ja valitse kavereiksesi sellaisia, jotka käyttäytyvät kuin kaverit. Ei tuollaisten ihmisten kanssa ole pakko olla, jos he eivät oikeasti ole kavereitanne.
Et sinä mielestäni tietenkään mitenkään väärin reagoi, tokihan sitä nyt voi hääparia onnitella vaikkei häihin kutsuttu koska nimenomaan sehän on teidän juhla :)
mutta itselläni on kyseinen tapaus ja katson sitä kaverin näkökulmasta, ja kieltämättä vähän oudoksuttaa kun ei etes lähimpiä kavereita kutsuta todistamaan sitä onnea ja kuitenkin kaikkiin muihin kissanristiäisiin kutsutaan. Niin kiletämättä kyllä se kaivertaa. Ja olo on sellainen että eipä tässä mihkään sitten kelvata.
Mutta jokainen järjestää juhlansa ja tokikin minä onnittelin hääparia jao len vilpittömästi onnellinen mutta....
:)))
Ymmärrän tietysti, että asia jää kaihertamaan. Annoimme kuitenkin selityksen tähän: paikalle ei mahdu enempää vieraita ja ihan kaikki kaverit jäivät pois, eivät vain valikoidut. Lisäksi toki taustalla oli se, että sulhanen ei heitä sinne halunnut, mutta sitä en voinut ääneen sanoa :) luultavasti miestä vähän nolostutti ja hävetti (ei ole esiintyjä), mutta tosiaan, vaikka olisin sen mitenpäin tahansa sanonut, siitä varsinkin oltaisiin loukkaannuttu.
Ja kyse ei oikeastaan ole minun kavereistani vaan miehen kavereista. Tuskin minä voin niitä mennä valitsemaan :) Ja nyt kun oikein kaivelen muistiani, nämä jotkut kaverit eivät onnitelleet edes kihlauksesta. Minua ei tosiaan ole missään vaiheessa ollut tarpeen kumartaa tai mitään, mutta ajattelen nyt miestä; nämä kun tosiaan ovat lähimpiä kavereita.
Olen vain niin jotenkin pettynyt. Olisihan sen turhautumisen voinut esittää jollakin muulla tavalla kuin haukkumalla miestäni. Ja nämä "haukkujat" eivät ole koskaan kutsuneet meitä mihinkään vastaaviin tapahtumiin, kaikki muut kaverit on kutsuttu. En nyt halua olla sellainen "kun ette tekään koskaan ni ei sit mekään" -tyyppi, mutta jotenkin tuntuu tekopyhältä. Mies oli jotain ohimennen maininnut heille mun hääkorustani (joka on sukukalleus ja todella arvokas) ja sekin oltiin haukuttu ja vähätelty, vaikka eivät sitä ole koskaan nähneet :)
Noh, onneksi mieskin on nyt vähän alkanut nähdä tätä farssia ja ilmoitti mulle, että jos kavereiden asenne ei muutu (siis tämä ei ole ensimmäinen vastaava tapaus, mutta ehkä loukkaavin), saavat jäädä pois. Ärtymys tosiaan kohdistuu vain toiseen osapuoleen, toinen on mahtava tyyppi silloin, kun on yksin.
...että on MIES, ja vastaa tuollaisille "kavereilleen" suoraan miltä tuntuu, eikä anna polkea itseään saatika sinua uutta aviovaimoaan maahan!!!
Ja mielestäni juuri tälläisten asioiden yhteydessä selviää/mitataan kuka oikesti on ystävä ja kuka ei. Miettikää asiaa, oikeesti!
mukaan elämänsä suurimpaan päivään. Tuntuisi pahalta kuulla, että paras ystävä on menossa naimisiin, mutta en saisi kutsua koska tämä ystävä ei halua ystäviään mukaan. Kutsuu ennemmin koko suvun, vaikka ei tuntisi porukasta kuin vajaan puolet.
että mina ainakin katkaisisin suhteet tuollaiseen ystävään. Muuten kyllä seura kelpaa silloin kun toiselle osapuolelle sattuu sopimaan, mutta muuten saisin luvan pysyä poissa. Mielestäni täällä marisevan morsiamen mies teki typerästi. Joutaakin menettää ystävänsä!
sillä kuten Charles sanoo, ystävät voi valita mutta sukulaisiaan ei - valitettavasti.
Tarkoitin tässä tapauksessa sanonnalla sitä, että tuollaiset kaverit, jotka loukkaantuvat kun eivät saa häihin kutsua, joutaa unohtaa. Nimimerkin tiltatti viestejä luin aika hämmästyneitä. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Eikö hääjuhlien järjestäjä nykyään enää saakaan itse määrätä, keitä kutsuu ja keitä ei?
Juuh, eli nyt meitä ovat onnitelleet kaikki muut paitsi tämä yksi poppoo, joka sanaisesti hyökkäsi mieheni kimppuun :)
Ehkä olen vähän epäselvästi kertonut, mutta yritän nyt selventää. Elikäs: nämä ihmiset, jotka suuttuivat siitä, ettei heitä kutsuttu, _eivät_ ole mieheni parhaita ystäviä vaan liikkuvat samoissa piireissä kuin nämä ns. bestikset. Vaikka olisimme parhaat kaverit kutsuneetkin, emme luultavasti olisi näitä ihmisiä mukaan mahduttaneet siitä syystä, ettemme ole läheisiä kuin pakosta (ovat miehen parhaiden ystävien parhaita ystäviä). Kohteliaisuudesta ehkä olisin itse heidät kutsunut, kun kuitenkin ollaan niin paljon tekemisissä.
Mutta silti, vastoin mieheni tahtoa, heidät olisi pitänyt kutsua? Vaikka he eivät ole ikinä kutsuneet meitä yhtiinkään juhliin (ovat yksiin, mutta pyysivät meiltä sisäänpääsymaksua niihin, joten katsoimme viisaammaksi pitää vain leffaillan). Parhaimmat ystävät heräsivät vähän myöhään ja onnittelivat (vaikka häistä nyt on aikaa jo melkoisesti, mutta halusivat näköjään onnitella henkilökohtaisesti).
Välien katkaiseminen tähän yhteen tiettyyn pariskuntaan on myös aika vaikeaa, kun he kuitenkin ovat jokatapauksessa tekemisissä muiden miehen ystävien kanssa. Pitäisikö alkaa kytätä, etteivät he vain sattumalta ole paikalla, kun mennään kavereille? Menee vähän liian lapselliseksi. He eivät kuitenkaan ole meitä "hylkäämässä" tai ystävyyttä katkaisemassa (mikä saattaa olla harmi?). Heillä on vielä paljon prassailtavaa, ja mikä sen kivempaa kuin prassailla isolle porukalle?
Ja niin, kysehän oli _meidän_ häistä, ei heidän. Mielestäni ystävän pitää myös ymmärtää toisen valintoja ja kunnioittaa niitä, vaikka ne joskus tuntuisivatkin tyhmiltä tai epäreiluilta. Olisiko ollut parempi, että olisimme kutsuneet ystävät (jotta he olisivat saaneet nauttia meidän elämämme tärkeimmästä päivästä) ja mieheni olisi ollut vaisu ja vaivautunut, eikä olisi pystynyt nauttimaan omista häistään? Tämä kuitenkin oli _meidän_ elämämme tärkein päivä, ei heidän.
Ja mitä sukulaisiin tulee; minä en ole puhtaasti suomalainen (varmaan joku 1/8), ja meillä suku tulee aina ensin. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että sukua ei kutsuttaisi. Mutta minäpä lakkaan marisemasta ja kehittelen itselleni jotain ihan oikeaa tekemistä.
Joo, on outoa että kaverinne eivät onnitelleet. Toisaalta, miksi olisivat onnitelleet? Ette tekää näytä heidän seuraansa kaipaavan tai heistä edes pitävän?
Ja eikö rouvalla ole ystäviä, kun puhe on miehen "ystävistä" kokoajan?
Jotain kertoo, anteeksi nyt vain, se että päätitte jättää "kaverit" kutsumatta, joista kukaan ei sitten ole edes kunnon kaveri.
Yleensä ihmisillä on kyllä ystäviä, ja heidät kutsutaan häihin ilman muuta. Tiloja on tarjolla vaikka kuinka, joten siitä ei ystävien kutsuminen ole kiinni.
En ymmärrä, mikä sinun ongelmasi on. Jos kerta ette halunneet kutsua kavereita koska miehesi ei halua, miksi heidän pitäisi elää onnessanne teidän mukana vilpittömästi, kun ette tekään vilpittömiä ole?
Omituisemmaksi menee, kun muut tietävät ap:tä paremmin, millaisia ystäviä hänellä on ja montako niitä on. Onko tosiaan niin, ettei hääpari saa itse määrätä, keitä häihinsä tulee? Jos minun paras ystäväni jättää minut kutsumatta häihinsä, hänellä on siihen hyvä syy. Koska hän on minun ystäväni, hän on fiksu (enhän minä idioottien kanssa viitsi hengailla). Näin ollen syy siihen, ettei minua ole kutsuttu, on hyvä. Ei ystäväni ole tilivelvollinen minulle. Minä luotan siihen, että hänellä on hyvä syy jättää minut kutsumatta. Hän kertoo sen minulle tai jättää kertomatta. Mitä sitten? Ystäväni hän on silti. Ei todellinen ystävyys voi tuohon loppua. Jos loppuu, niin mielestäni moinen ystävyyssuhde ei vakaalla pohjalla ole.
Jotkut mittaavat ystävyyttä sillä, kutsutaanko toinen juhliin vai ei. Minulle ystävyys on ihan jotain muuta kuin hääjuhlat tai häälahjojen hinta.
siten, että esimerkiksi häihin en saa kutsua. Jos häät pidetään sitten sellaisessa paikassa, että en pääsisi sinne kohtuullisesti, voisin tyylikkäästi ilmoittaa, että en valitettavasti pääse. Minut jätettiin kerran kutsumatta sisareni tyttären ylioppilasjuhliin, olin ainoa joka kutsua ei saanut. Tapahtuneesta on yli 10 vuotta, mutta vieläkin se viiltelee syvältä enkä ole sen jälkeen ollut sisaruksiini missään yhteyksissä. Silloin päätin, että jos jotain vastaavaa vielä tapahtuu, voin vapaasti laittaa välit poikki. Jos joku pitää minua hyvänä ystävänään ja jättää ilman mitään selitystä tai anteeksipyyntöä kutsumatta, saa mennä. Minä pidän itseäni sen verran arvossa, etten suostu lattiamatoksi, jolta kyllä voidaan pyytää apua mutta jota ei sitten kutsuta omiin isoihin juhliin kun sen aika on.
"Minut jätettiin kerran kutsumatta sisareni tyttären ylioppilasjuhliin, olin ainoa joka kutsua ei saanut."
Puhut ns. paskaa. Minäkään en saanut kutsua ko. juhliin, eli muitakin kutsumattomia on. Jos asenteesi todella on tuo, eli tuollaisten pikkujuttujen vuoksi katkaiset välit ja muistelet niitä yli kymmenen vuoden päästä, en ihmettele jos kutsut kohdallasi ovat tiukassa.
kyseisen perheen juhliin kutsuttavista hän oli ainoa, jota ei kutsuttu. Jopa minäkin ymmärsin, mitä nimimerkki tarkoitti, mutta ehkä haluatkin saivarrella. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa noin vuosi sitten, enkä ole sen jälkeen ollut missään tekemisissä tämän sukulaiseni, enkä muidenkaan sukulaisteni kanssa. Minulle läheisin sukulainen ei kutsunut minua valmistujaisiinsa. Olin jo ennakkoon jopa varannut lahjan ja olimme puhuneet tulevista juhlista paljon puhelimessakin. Hän soitti kaikki muut sukulaiset läpi ja kutsui. Minä en soittoa saanut, enkä koskaan mitään selitystä.
Ja sinä Charles, sinun nk. viisauksiasi ei kukaan kaipaa, voit poistua vaikka lopullisesti näiltä palstoilta eikä kenellekään tule ikävä.
Jos minulle tehtäisiin niin, että lähisukulaisista olisin ainoa, jota ei kutsuta, laittaisin välit poikki siinä silmänräpäyksessä. Kyseessä on sen luokan loukkaus, että oksat pois.
Valmistun syksyllä ja pidän huolen, että koko lähipiiri ja vähän kaukaisemmatkin saavat kutsun. Kaikki kutsutaan, tulee kuka tulee. En halua loukata ketään sillä, että en lähetä kutsua.
"kyseisen perheen juhliin kutsuttavista hän oli ainoa, jota ei kutsuttu. Jopa minäkin ymmärsin, mitä nimimerkki tarkoitti, mutta ehkä haluatkin saivarrella."
Tottakai kirjoitukseni oli saivartelua. Halusin tuoda ilmi sen, että hän ei todellakaan ollut "ainoa", joka jäi kutsumatta. Olisi edes vaivautunut kertomaan, millä tavalla oli ainoa. Nyt tuo jätti vähän turhan paljon tulkinnan varaa.
Miten määritellään "kutsuttavat"? Ketkä on pakko kutsua esimerkiksi häihin, ylioppilasjuhliin, hautajaisiin jne.? Nehän vaihtelevat juhlakohtaisesti. Esimerkiksi minun häissäni kutsuttiin kaikki serkutkin mukaan. Silloin yksi kutsumaton olisi ollut "ainoa serkku", jota ei kutsuttu. Toisaalta yksi täti jätettiin kutsumatta, joten hän oli "ainoa täti", joka jätettiin kutsumatta. Ei hän kuitenkaan ollut ainoa, joka jätettiin kutsumatta, koska kavereista osa piti jättää kutsumatta.
Vaimon veli ei kutsunut ensimmäistäkään serkkua sen vuoksi, että he olivat serkkuja. Hän kutsui ystäviä ja kavereita, ja heidän joukossaan oli kaksi serkkua. Pitäisikö nyt muiden serkkujen kitistä, kuinka heitä ei kutsuttu?
Se nyt vain on niin, että juhlaan eivät aina voi osallistua kaikki halukkaat. Johonkin se raja on vedettävä. Se, että joku tämän jälkeen itkee olleensa "ainoa", joka jäi ilman kutsua, on vain säälin kalastelua. Nyt pää pois sieltä omasta perseestä ja vähän perspektiiviä näkemykseen! Kukaan meistä ei ole millään mittapuulla mitattuna "ainoa". Aina löytyy muitakin. Jos ystävyys merkitsee sinulle vain sitä, että saatko kutsun juhlaan vai et, niin et ole kummoinen ystävä.
Vasta hiljattain tajusin kuinka ovelasti eräs lapsuudenystäväni on käyttänyt auttamishaluani hyväkseen. Hän valmistelee ensi syksynä olevia häitään ja on pyytänyt apuani mm. kutsukorttien teossa. Olenkin väsännyt niitä hiivatin kortteja tuntikausia. Samoin liimannut postimerkkejä kuoriin. Olen näppäräsormisena väsännyt erinäisiä iltoja koristeitakin. Nyt tuli sitten puukkoa selkään. Kutsut on postitettu, mutta minä en sitä saanut. Kysyin asiasta suoraan ja sain nokkavan vastauksen, että eihän sinne nyt kaikenmoista sakkia voi kutsua. Pitäköön häänsä, osa isoimmista koristeista on kotonani varastossa. En anna niitä heille, aion tarjota niitä jollekin harrastelijateatterilla. Ellei kelpaa heillekään, heitän ne roskiin. Tuo kutsutta jääminen loukkasi niin paljon, että en aio olla tuon ihmisen kanssa enää missään tekemisissä. Kyllä se ystävyyssuhde voi olla kutsustakin kiinni. Tunsin itseni hölmöksi ja hyväksikäytetyksi. Mutta entinen ystävänihän nouseekin avioliittonsa myötä sosiaalisessa asteikossa monta pykäkää.
Tuota oli todella ikävä lukea ja minua suututtaa puolestasi. En ymmärrä miten joku voi olla niin törkeä että teettää ensin ilmaiseksi ystävällään töitä häiden eteen eikä sitten edes kutsu koko häihin. "Kaikenmoista sakkia", joopa. Teet oikein kun et anna niitä koristeita tälle henkilölle! Jos kehtaat niin voisithan sinä jopa pyytää palkaa kaikesta työstä jota olet tehnyt..? Vai onkohan se liian huonoa käytöstä..?