kaipaisin apua eräässä tilanteessa:
koirani on aina ollut arka ja varautunut vieraita ihmisiä, etenkin miehiä kohtaan.
koirani on usein viikonloppuisin vanhempieni luona hoidossa, koska teen pitkää päivää töissä.
koirani viihtyy siellä erinomaisesti ja vanhempani rakastavat koiraani yli kaiken.
isäni on ollut kuukauden sairaalassa, joten koirani ei ole häntä nähnyt.
Nyt kun isäni on palannut, koirani on alkanut pelkäämään häntä: ei uskalla tulla lähelle.
Ollaan yritetty, että isälläni on nami kädessä jotta koirani tulisi lähelle, mutta ei auta. koira seisoo kaukana, häntä roikkuu alhaalla ja venyttää itseään ottamaan namin ja juoksaa äkkiä karkuun.
tilanne on todella hankala. isäni ei voi käydä päivisin lenkittämässä koiraani, koska se ei anna isän ottaa sitä hihnaan.
tätä on nyt kestänyt kuukauden..
kaipaisin kipeästi neuvoja, miten saisin nämä kaksi luottamaan taas toisiinsa pelkäämättä ja olemaan taas parhaat kaverit niinkuin ennen?
kertokaa ja neuvokaa miten asiassa olisi hyvä edetä.
kiitos.
koirani on aina ollut arka ja varautunut vieraita ihmisiä, etenkin miehiä kohtaan.
koirani on usein viikonloppuisin vanhempieni luona hoidossa, koska teen pitkää päivää töissä.
koirani viihtyy siellä erinomaisesti ja vanhempani rakastavat koiraani yli kaiken.
isäni on ollut kuukauden sairaalassa, joten koirani ei ole häntä nähnyt.
Nyt kun isäni on palannut, koirani on alkanut pelkäämään häntä: ei uskalla tulla lähelle.
Ollaan yritetty, että isälläni on nami kädessä jotta koirani tulisi lähelle, mutta ei auta. koira seisoo kaukana, häntä roikkuu alhaalla ja venyttää itseään ottamaan namin ja juoksaa äkkiä karkuun.
tilanne on todella hankala. isäni ei voi käydä päivisin lenkittämässä koiraani, koska se ei anna isän ottaa sitä hihnaan.
tätä on nyt kestänyt kuukauden..
kaipaisin kipeästi neuvoja, miten saisin nämä kaksi luottamaan taas toisiinsa pelkäämättä ja olemaan taas parhaat kaverit niinkuin ennen?
kertokaa ja neuvokaa miten asiassa olisi hyvä edetä.
kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuota...koiran pitää vaan saada luottamus takaisin. _Helpompi sanoa kuin tehdä. Minusta olet lähtenyt ihan oikein liikkeelle. Herkulla lahjoa koiraa tulemaan lähelle. Pitää edetä pikku hiljaa... Entä jos oikein houkuttelis sillä herkullä lähelle niin että itse olet isäsi vieressä. Rapsutat kauheesti ja kehut kun se tulee hakee sen herkun. Jos ei uskalla niine ttä sinä pyydät sitä lähelle niin että isäsi on vierellä. ja oikein superherkulla. Jollakin kunnon lihakimpaleella. Niinhän se on että koiran rakkauden saa mahan kautta oikein hyvin ;)
Kun koira alkaa hiukan luottaa niin voisi kokeilla leikkimistä yhdessä. ja sitä rataa..
en voi väittää tätä mitenkään ammattilaisen kommentiksi,mutta esim. jotkut koirathan vaistoavat epileptisen kohtauksen tulon yms. Jos isälläsi on sairaus, voi koirasi ehkä vaistota että kaikki asiat eivät ole kunnossa. Ehkä kyseessä ei olekaan ns.pelko vaan koira vain ei osaa käsitellä isäsi sairautta. Aika on paras ratkaisu, pakolla ei koiraa saa yrittää lähentyä isääsi kohtaan. Se voi kääntyä vain pahemmaksi. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että toinen koiristani oli sellainen, kun itkin se tuli heti luokseni lohduttamaan ja toinen pysyi mahdollisimman kaukana. Se jotenkin hämmentyi surustani ja näin ollen se koko viisammaksi pysyä etäällä. Pyydä isääsi ottamaan sen lempilelu ja houkuttelemaan sitä, näin leikin varjolla koira saa ehkä rohkeutta lähentyä?