Sinulle
Teit syvän vaikutuksen pelkällä katseellasi,
katseella jonka vilpittömyys ja kauneus lumosi mielen niin etten voi koskaan unohtaa. En edes haluaisi unohtaa, vieläkin tarraudun uudestaan kiinni siihen hetkeen, hetkeen joka muutti kaiken. Muuttiko se sittenkään mitään, johtiko mikään mihinkään? Kissako vei kielen? Ei, kissa ei vienyt kieltäni, sinä veit sen, sanat juuttuivat matkalla, koskaan ne eivät päätyneet Sinulle, pelkäsin että sanon jotain joka murskaisi sen illuusion. Sen illuusion johon itse vajosin, et tainnut sitä koskaan edes huomata. Maailma meni eteenpäin ympärillämme mutta jäin kiinni hetkeen. Elämä jatkui kuten ennenkin, ihmiset solmivat ja purkivat suhteita ympärillämme, jäin katsomaan rannalle haaveitani, Sinun silmiäsi, kun jo jatkoit matkaasi elämän polulla eteenpäin. Miksi en osannut lähteä kun olisi pitänyt, miksi en osannut kertoa tunteistani kun siihen tarjoutui tilaisuus. Tilaisuus toisensa jälkeen lipui ohi kuin joki joka hengähtämättä jatkaa matkaansa. En koskaan uskaltanut sanoa mitä tunnen, olinko vain ystävä joka ihastui sinuun, tarrautui ihastukseen ja hautautui tuskalliseen rakkauteen jota ei koskaan ollutkaan? Luulitko että halusin ostaa sinut kun heikkoudessani yritin jotenkin miellyttää sinua, nuo paperiset vaihtokappaleet joiden eteen teemme puolet kaikesta ajastamme eivät merkitse mitään, Sinä merkitset. Ei niiden arvolla vaan tunteella ja ajatuksella. Kutsuit minut ja tulin, tulin Sinun vuoksesi. En kavereidesi tai muuten vaan sopivan ajankohdan tarjoamana, halusin nähdä Sinut. Vieraat pahat sanat kertoivat että olin tyhmä kun tulin, miksi?
Pieniä sanoja joilla kootaan tai kaadetaan suuria asioita. Ehkä en halunnut nähdä metsää puilta, totuus on kuitenkin yksinkertainen, tulin vain nähdäkseni Sinut jälleen. Kaverisi jopa vitsaili että tekisin vuoksesi mitä vaan, toisille se saattoi olla vitsiä toisille totta. Kirjoitan tähän sitä mitä olisin halunnut silloin sanoa, asiat vain menivät niinkuin menivät ja se tilaisuus jota odotin ei tullutkaan. Kun lähdin luotasi, halusin vielä katsoa taakseni näkisinkö Sinua enää uudelleen, kuljin eteenpäin katse harhaillen metsän vehreydessä ajatellen tunteita jotka jäivät kiertämään loppumatonta ympyräänsä sydämeeni. Miksi? Olisinko pilannut iltasi jos olisin silloin kertonut tunteeni, jos olisitkin vastannut kylmästi en olisi voinut enää jatkaa sitäkään iltaa, en voi kuitenkaan tietää. Olet varmaan tavannut kaltaisiani jotka eivät saa sanaa suustaan, olet varmasti tavannut myös heitä joilla on sana hallussa ja sitä myös käyttävät. Sanani säntäilevät hallitsemattomasti, ne jotka tarkoitin Sinulle päätyivät toisaalle, ja toisaalla saivat aikaan väärinkäsityksiä. Koskaan en tarkoittanut loukata Sinua. Toivottavasti ymmärrät tämän yhtälön mahdottomuuden, rakkaus joka syttyi suudelmasta, muuttui yhteydeksi joka pyöristi kulmat ja vääristi sanat, sanat joita en pystynyt enää sanomaan, sanat jotka katosivat mielestäni, sanat joita en halua koskaan enää sanoa muille kuin Sinulle.
Teit syvän vaikutuksen pelkällä katseellasi,
katseella jonka vilpittömyys ja kauneus lumosi mielen niin etten voi koskaan unohtaa. En edes haluaisi unohtaa, vieläkin tarraudun uudestaan kiinni siihen hetkeen, hetkeen joka muutti kaiken. Muuttiko se sittenkään mitään, johtiko mikään mihinkään? Kissako vei kielen? Ei, kissa ei vienyt kieltäni, sinä veit sen, sanat juuttuivat matkalla, koskaan ne eivät päätyneet Sinulle, pelkäsin että sanon jotain joka murskaisi sen illuusion. Sen illuusion johon itse vajosin, et tainnut sitä koskaan edes huomata. Maailma meni eteenpäin ympärillämme mutta jäin kiinni hetkeen. Elämä jatkui kuten ennenkin, ihmiset solmivat ja purkivat suhteita ympärillämme, jäin katsomaan rannalle haaveitani, Sinun silmiäsi, kun jo jatkoit matkaasi elämän polulla eteenpäin. Miksi en osannut lähteä kun olisi pitänyt, miksi en osannut kertoa tunteistani kun siihen tarjoutui tilaisuus. Tilaisuus toisensa jälkeen lipui ohi kuin joki joka hengähtämättä jatkaa matkaansa. En koskaan uskaltanut sanoa mitä tunnen, olinko vain ystävä joka ihastui sinuun, tarrautui ihastukseen ja hautautui tuskalliseen rakkauteen jota ei koskaan ollutkaan? Luulitko että halusin ostaa sinut kun heikkoudessani yritin jotenkin miellyttää sinua, nuo paperiset vaihtokappaleet joiden eteen teemme puolet kaikesta ajastamme eivät merkitse mitään, Sinä merkitset. Ei niiden arvolla vaan tunteella ja ajatuksella. Kutsuit minut ja tulin, tulin Sinun vuoksesi. En kavereidesi tai muuten vaan sopivan ajankohdan tarjoamana, halusin nähdä Sinut. Vieraat pahat sanat kertoivat että olin tyhmä kun tulin, miksi?
Pieniä sanoja joilla kootaan tai kaadetaan suuria asioita. Ehkä en halunnut nähdä metsää puilta, totuus on kuitenkin yksinkertainen, tulin vain nähdäkseni Sinut jälleen. Kaverisi jopa vitsaili että tekisin vuoksesi mitä vaan, toisille se saattoi olla vitsiä toisille totta. Kirjoitan tähän sitä mitä olisin halunnut silloin sanoa, asiat vain menivät niinkuin menivät ja se tilaisuus jota odotin ei tullutkaan. Kun lähdin luotasi, halusin vielä katsoa taakseni näkisinkö Sinua enää uudelleen, kuljin eteenpäin katse harhaillen metsän vehreydessä ajatellen tunteita jotka jäivät kiertämään loppumatonta ympyräänsä sydämeeni. Miksi? Olisinko pilannut iltasi jos olisin silloin kertonut tunteeni, jos olisitkin vastannut kylmästi en olisi voinut enää jatkaa sitäkään iltaa, en voi kuitenkaan tietää. Olet varmaan tavannut kaltaisiani jotka eivät saa sanaa suustaan, olet varmasti tavannut myös heitä joilla on sana hallussa ja sitä myös käyttävät. Sanani säntäilevät hallitsemattomasti, ne jotka tarkoitin Sinulle päätyivät toisaalle, ja toisaalla saivat aikaan väärinkäsityksiä. Koskaan en tarkoittanut loukata Sinua. Toivottavasti ymmärrät tämän yhtälön mahdottomuuden, rakkaus joka syttyi suudelmasta, muuttui yhteydeksi joka pyöristi kulmat ja vääristi sanat, sanat joita en pystynyt enää sanomaan, sanat jotka katosivat mielestäni, sanat joita en halua koskaan enää sanoa muille kuin Sinulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitan tähän vielä ikäänkuin epilogin muotoon muutaman ajatuksen jonka unohdin edellisestä. Nyt en anna enää ajatusten juosta vapaana vaan yritän keskittyä siihen pinnan alla kuohuvaan pinnaliseen puoleen. Keskustelu kanssasi on aina yhtä vaikeaa, jotenkin sitä vaan menee lukkoon eikä saa mitä fiksua aikaiseksi, sen sijaan tulee töksäytettyä jotain ajattelematonta ja typerää. Ei niin että tämä tai edellinen olisi sitä, tämä on harkittua. Harmittaa että ne asiat joista ehkä muistat ovat varmaankin niitä töksäytyksiä. Ehkä pidät minua ylimielisenä tai itsepäisenä, kyllähän minä sitä välillä olenkin.
Tuollaisia piirteitä taitaa silti itse kukin välillä löytää, joskus enemmän, toisinaan taas vähemmän. Harmillista että ne oikeat tunteet katoavat niiden varjoon. Uskon että pystyt
kuitenkin näkemään niiden yli, ja kyllähän Sinä pystytkin, on eri asia haluatko?
marsupilami-ät-post-piste-kom
Sanonpahan vain, että kaunis teksti, kenelle sitten ikinä onkaan osoitettu. Ja onhan se hiukan niin, että oikeita sanoja ei koskaan löydä silloin kuin pitäisi, eikä menetetyn arvoa huomaa, ennen kuin kaikki on peruuttamattomasti mennyttä.
ei, tämä ei vastaa. luulin jo noista aiemmista että se olit Sinä, mutta ei.