Moikka! Olemme tässä puolisentoista vuotta nyt eläneet mieheni kanssa periaatteella, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Mutta nyt alan vähän huolestua, kun mitään ei tapahdu.
Kuukausi toisensa jälkeen olen varma, että olen raskaana ja joka kuukausi menkat alkaa useita päiviä myöhässä, mutta kuitenkin ne aina vaan alkavat.
Tänään mietin syitä siihen, että miksei sitä vauvaa näy:
-Ikäero. Minä olen 25 vuotias ja mieheni minua 20 vuotta vanhempi. Voiko johtua tuosta mieheni iästä?
-Minulle tehty abortti (kaavinta) vuosia sitten. Onko mahdollista, että se olisi jotenkin esimerkiksi heikentänyt kohtua niin, ettei munasolu pääse kiinittymään kohdun seinämään?
Ajattelin, että se yhdistettynä tyttäreni synnytykseen, joka oli hyvin vaikea, olisi jotenkin heikentänyt kohtuani.
Minulla on itselläni ala-asteikäinen lapsi ja miehelläni on kaksi murrosikäistä lasta, joten lapsia on meillä molemmilla, mutta yhteiselle lapselle olisi "tilaus". Jotenkin toisaalta masentava ajatus, etten enää voisi saada toista omaa lasta, mutta luulen, etten kuitenkaan lähde lääketieteestä apua hakemaan. Lapsi saa tulla jos on tullakseen...
Kuukausi toisensa jälkeen olen varma, että olen raskaana ja joka kuukausi menkat alkaa useita päiviä myöhässä, mutta kuitenkin ne aina vaan alkavat.
Tänään mietin syitä siihen, että miksei sitä vauvaa näy:
-Ikäero. Minä olen 25 vuotias ja mieheni minua 20 vuotta vanhempi. Voiko johtua tuosta mieheni iästä?
-Minulle tehty abortti (kaavinta) vuosia sitten. Onko mahdollista, että se olisi jotenkin esimerkiksi heikentänyt kohtua niin, ettei munasolu pääse kiinittymään kohdun seinämään?
Ajattelin, että se yhdistettynä tyttäreni synnytykseen, joka oli hyvin vaikea, olisi jotenkin heikentänyt kohtuani.
Minulla on itselläni ala-asteikäinen lapsi ja miehelläni on kaksi murrosikäistä lasta, joten lapsia on meillä molemmilla, mutta yhteiselle lapselle olisi "tilaus". Jotenkin toisaalta masentava ajatus, etten enää voisi saada toista omaa lasta, mutta luulen, etten kuitenkaan lähde lääketieteestä apua hakemaan. Lapsi saa tulla jos on tullakseen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos mieltäsi todella vaivaa se, että onko kaikki kunnossa, voisit hakeutua tutkimuksiin. Vaikka ne kävisittekin läpi, ei se vielä tarkoita että hoitoihin olisi pakko ryhtyä.
Syitä nyt voi olla monia, kummassakin. Vaikka jo molemmilla on lapsia, se ei tarkoita etteikö jotain voisi olla muuttunut vuosien kuluessa. Tutkimuksiin voi hakeutua vuoden yrittämisen jälkeen. jos ei muuta niin saat ainakin varmuuden siitä onko kaikki toivo turhaa (itselleni juuri tuo toivominen ja pettyminen oli raskainta. Syyn löytyminen on keventänyt henkistä taakkaa) Lisää tietoa löydät esim www.hedemallisyys.fi