Tuntuu, että ihmiset eroavat kovin helposti, mikä myös kostautuu lapsille. Kaija Maria ja Lari Junkkari ovat parisuhdeterapeutteja ja heidän kirjoituksessaan on paljon aineksia pohdittavaksi:
"Parisuhde on maailman kovin extreme-laji. Mount Everestille kiipeäminenkin on pienempi homma. Jokaisen vihkipapin pitäisi sanoa avioliittoa solmiville, että valmistautukaa myös vuoristorataan ja autiomaahan. Rakkaus on tunnesuhde, joka sisältää kaikki tunteet. Voi rakastaa, mutta olla välillä hirveän vihainenkin. Rakkaus ei ole pelkkä tunne. Se on myös tahtomista. Se on päätös sitoutua, halua olla toisen rinnalla silloinkin, kun ei tunne mahtavia fiiliksiä.
Parisuhteen aavikkovaiheet ovat opettavaisia kasvun paikkoja. Lyhyemmät tylsistymisjaksot menevät ohi itsestään. Ne kuuluvat parisuhteeseen. Mutta jos väljähtymisen tunne on peräisin pidemmältä ajalta, kannattaa miettiä, miksi näin on tapahtunut.
Tylsyyden taustalla voi olla kokemus siitä, ettei enää itse anna suhteelle eikä saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Tämä ei tarkoita pelkkiä fyysisiä tarpeita. Ihminen voi kokea vajausta myös henkisissä tarpeissaan.
Jokaisen parin kannattaisi kysyä toisiltaan kysymys "Mitä sinä tarvitset voidaksesi kokea olevasi rakastettu?" Harva pari on kysynyt tätä toisiltaan. Tämä keskustelu voi avata suhteessa olevia lukkoja. Tylsistymisestä kannattaa ottaa vastuu itselle. Voi kysyä, miten minä tuylsistytän itseäni? Miten olen luonut itselleni näin tylsän elämän? Mistä vaikenen, minkä asioiden kohtaamista vältän itsessäni ja toisessa?
Helposti syytetään toista sen sijaan, että mietittäisiin, miten minä koen elämäni, mitä tarvitsen ja mikä minulle on tärkeää. Ei voi olettaa, että toinen on jatkuvan onnen lähde. Se olisi kohtuutonta!
Junkkarit myöntävät, että jotkut asiat ovat kyllä omiaan tappamaan intohimon. Luottamuksen pettäminen, iva, pilkka, toisen mitätöiminen ja itsestäänselvyytenä pitäminen ovat oikoteitä eroon. Myös se, ettei ryhdy tutustumaan kumppaniin syvällisemmin, voi sylsistyttää suhteen ja tyrehdyttää intohimon. Tylsille suhteille on tyypillistä myös se, että vältetään ristiriitoja ja ollaan mahdollisimman samaa mieltä koko ajan. Mutta jos ongelmat selvittää ja seksuaalinen läsnäolo tervehtyy, ihmiset rakastuvat toisiinsa yhä uudelleen, Junkkarit lupaavat.
Onnellinen suhde ei välttämättä edellytä seksiä sen perinteisessä mielessä. Fyysistä läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä ja lämpöä se kuitenkin vaatii. On suuri ongelma, jos toinen ei halua seksuaalista läheisyyttä. Siitä tulee ehdottomasti myös yhteinen ongelma. Tällaisessa tilanteessa aletaan helposti häpäistä puolisoa kommentoimalla, että olet frigidi tai päinvastoin, että juokset aina vain sen perässä. Tällä saadaan aikaan entistä syvempiä haavoja.
Ihannetila on, että parilla on sekä henkistä että fyysistä läheisyyttä ja läsnäoloa. Kahden ihmisen henkinen suhde saa ilmaisunsa kosketuksessa ja ihokontaktissa. Häpeää, surua ja pelkoa on usein vaikea näyttää toiselle. On tärkeää olla seksuaalisesti pätevä, tuottelias ja normaali niin työelämässä kuin kaikkialla muuallakin. Epävarmuus ja vajavuuden tunne on helpompi purkaa ulos vihana.
Tämä johtaa riitelyyn ja pahaan oloon - siihen, ettei toista kohdata oikeasti. Tällaisessa suhteessa on kaksi yksinäistä, värisevää ja pelkäävää ihmistä. Kaija Marian uran liikuttavimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa hän näkee parin kohtaavan toisensa aidosti. Muistan keskusteluja, joissa ihminen on ensimmäistä kertaa elämässään itkenyt sitä, ettei osaa olla läsnä tai ei löydä yhteyttä toiseen. Hän tuntee itsensä kelpaamattomaksi ja huonoksi. Olen kehottanut häntä katsomaan kumppaniaan ja kertomaan, miltä itsestä pohjimmiltaan tuntuu.
Kun tunteet puetaan sanoiksi, toinen saattaa vilpittömästi hämmästyä. Suuttumisen sijaan kumppani tunteekin myötätuntoa. Hän voi kertoa, että luuli puolisoaan vain niin päteväksi ja vahvaksi, vihaiseksi ja turhautuneeksi. Kun jää alkaa sulaa parin väliltä ja he kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa aidosti, se tuntuu minulla sydämessä asti, Kaija Maria sanoo.
Totta kai se voi jatkua! Kaija Maria huudahtaa kysymykseen intohimon ja rakkauden säilymisestä pitkässä parisuhteessa. Hyvässä oparisuhteessa menee naimisiin monta kertaa saman puolison kanssa. Rakastumista tapahtuu koko ajan. Vuosienkin jälkeen tulee se sama kihertävä olo, että ihanaa, kun olet siinä.
Nykyään olemme vielä rakastuneempia, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Meillä on taas enemmän aikaa toisillemme. Toisaalta yhteinen vastuu ja ilo lapsista ovat aina olleet myös suhdettamme vahvistavia tekijöitä. Junkkareista on klisee, että parisuhteen seksi huononisi vuosien myötä. Heistä se huononee, jos sen antaa huonontua, mutta siinä on myös kaikki mahdollisuudet olla viisikymppisenä paljon parempaa kuin kolmikymppisenä. Seksuaalinen viisaus kasvaa iän myötä. Se kypsyy ja syvenee, uudistuu. Seksuaalisuus on varmaan parasta 80-vuotiaana, Kaija Maria nauraa.
Elämän intohimo löytyy pienistä asioista. Intohimon paras ylläpitäjä on elämä itse. Tietoisuus siitä, että tämä on suora lähetys, ainutkertainen juttu, joka voi päättyä koska tahansa, tuo elämään aika paljon intohimoa.
Vastuullisen intohimon avain on myötätunnossa. Pitkä parisuhde opettaa empatiaa: siinä eläydytään toisen ihmisen tapaan nähdä maailma ja elää. Samalla opitaan myös empatiaa itseä kohtaan.
Empatia ei tarkoita sitä, että asioista ollaan samaa mieltä. Se ei ole myöskään toisen syyllistämistä omasta onnettomuudesta. Empatia on vastavuoroista, hyväksyvää ja rehellistä kohtaamista ja rakkautta.
Parisuhteilla, joissa on myötätuntoa toista kohtaan, on taipumusta kestää muita kauemmin. Niissä on tunne, että voin levätä, olla hyväksytty omine lahjoineni ja virheineni. Niissä toinen katsoo takaisin myötätuntoisin silmin.
Kaija Marian uran liikuttavimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa hän näkee parin kohtaavan toisensa aidosti.
"Parisuhde on maailman kovin extreme-laji. Mount Everestille kiipeäminenkin on pienempi homma. Jokaisen vihkipapin pitäisi sanoa avioliittoa solmiville, että valmistautukaa myös vuoristorataan ja autiomaahan. Rakkaus on tunnesuhde, joka sisältää kaikki tunteet. Voi rakastaa, mutta olla välillä hirveän vihainenkin. Rakkaus ei ole pelkkä tunne. Se on myös tahtomista. Se on päätös sitoutua, halua olla toisen rinnalla silloinkin, kun ei tunne mahtavia fiiliksiä.
Parisuhteen aavikkovaiheet ovat opettavaisia kasvun paikkoja. Lyhyemmät tylsistymisjaksot menevät ohi itsestään. Ne kuuluvat parisuhteeseen. Mutta jos väljähtymisen tunne on peräisin pidemmältä ajalta, kannattaa miettiä, miksi näin on tapahtunut.
Tylsyyden taustalla voi olla kokemus siitä, ettei enää itse anna suhteelle eikä saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Tämä ei tarkoita pelkkiä fyysisiä tarpeita. Ihminen voi kokea vajausta myös henkisissä tarpeissaan.
Jokaisen parin kannattaisi kysyä toisiltaan kysymys "Mitä sinä tarvitset voidaksesi kokea olevasi rakastettu?" Harva pari on kysynyt tätä toisiltaan. Tämä keskustelu voi avata suhteessa olevia lukkoja. Tylsistymisestä kannattaa ottaa vastuu itselle. Voi kysyä, miten minä tuylsistytän itseäni? Miten olen luonut itselleni näin tylsän elämän? Mistä vaikenen, minkä asioiden kohtaamista vältän itsessäni ja toisessa?
Helposti syytetään toista sen sijaan, että mietittäisiin, miten minä koen elämäni, mitä tarvitsen ja mikä minulle on tärkeää. Ei voi olettaa, että toinen on jatkuvan onnen lähde. Se olisi kohtuutonta!
Junkkarit myöntävät, että jotkut asiat ovat kyllä omiaan tappamaan intohimon. Luottamuksen pettäminen, iva, pilkka, toisen mitätöiminen ja itsestäänselvyytenä pitäminen ovat oikoteitä eroon. Myös se, ettei ryhdy tutustumaan kumppaniin syvällisemmin, voi sylsistyttää suhteen ja tyrehdyttää intohimon. Tylsille suhteille on tyypillistä myös se, että vältetään ristiriitoja ja ollaan mahdollisimman samaa mieltä koko ajan. Mutta jos ongelmat selvittää ja seksuaalinen läsnäolo tervehtyy, ihmiset rakastuvat toisiinsa yhä uudelleen, Junkkarit lupaavat.
Onnellinen suhde ei välttämättä edellytä seksiä sen perinteisessä mielessä. Fyysistä läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä ja lämpöä se kuitenkin vaatii. On suuri ongelma, jos toinen ei halua seksuaalista läheisyyttä. Siitä tulee ehdottomasti myös yhteinen ongelma. Tällaisessa tilanteessa aletaan helposti häpäistä puolisoa kommentoimalla, että olet frigidi tai päinvastoin, että juokset aina vain sen perässä. Tällä saadaan aikaan entistä syvempiä haavoja.
Ihannetila on, että parilla on sekä henkistä että fyysistä läheisyyttä ja läsnäoloa. Kahden ihmisen henkinen suhde saa ilmaisunsa kosketuksessa ja ihokontaktissa. Häpeää, surua ja pelkoa on usein vaikea näyttää toiselle. On tärkeää olla seksuaalisesti pätevä, tuottelias ja normaali niin työelämässä kuin kaikkialla muuallakin. Epävarmuus ja vajavuuden tunne on helpompi purkaa ulos vihana.
Tämä johtaa riitelyyn ja pahaan oloon - siihen, ettei toista kohdata oikeasti. Tällaisessa suhteessa on kaksi yksinäistä, värisevää ja pelkäävää ihmistä. Kaija Marian uran liikuttavimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa hän näkee parin kohtaavan toisensa aidosti. Muistan keskusteluja, joissa ihminen on ensimmäistä kertaa elämässään itkenyt sitä, ettei osaa olla läsnä tai ei löydä yhteyttä toiseen. Hän tuntee itsensä kelpaamattomaksi ja huonoksi. Olen kehottanut häntä katsomaan kumppaniaan ja kertomaan, miltä itsestä pohjimmiltaan tuntuu.
Kun tunteet puetaan sanoiksi, toinen saattaa vilpittömästi hämmästyä. Suuttumisen sijaan kumppani tunteekin myötätuntoa. Hän voi kertoa, että luuli puolisoaan vain niin päteväksi ja vahvaksi, vihaiseksi ja turhautuneeksi. Kun jää alkaa sulaa parin väliltä ja he kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa aidosti, se tuntuu minulla sydämessä asti, Kaija Maria sanoo.
Totta kai se voi jatkua! Kaija Maria huudahtaa kysymykseen intohimon ja rakkauden säilymisestä pitkässä parisuhteessa. Hyvässä oparisuhteessa menee naimisiin monta kertaa saman puolison kanssa. Rakastumista tapahtuu koko ajan. Vuosienkin jälkeen tulee se sama kihertävä olo, että ihanaa, kun olet siinä.
Nykyään olemme vielä rakastuneempia, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Meillä on taas enemmän aikaa toisillemme. Toisaalta yhteinen vastuu ja ilo lapsista ovat aina olleet myös suhdettamme vahvistavia tekijöitä. Junkkareista on klisee, että parisuhteen seksi huononisi vuosien myötä. Heistä se huononee, jos sen antaa huonontua, mutta siinä on myös kaikki mahdollisuudet olla viisikymppisenä paljon parempaa kuin kolmikymppisenä. Seksuaalinen viisaus kasvaa iän myötä. Se kypsyy ja syvenee, uudistuu. Seksuaalisuus on varmaan parasta 80-vuotiaana, Kaija Maria nauraa.
Elämän intohimo löytyy pienistä asioista. Intohimon paras ylläpitäjä on elämä itse. Tietoisuus siitä, että tämä on suora lähetys, ainutkertainen juttu, joka voi päättyä koska tahansa, tuo elämään aika paljon intohimoa.
Vastuullisen intohimon avain on myötätunnossa. Pitkä parisuhde opettaa empatiaa: siinä eläydytään toisen ihmisen tapaan nähdä maailma ja elää. Samalla opitaan myös empatiaa itseä kohtaan.
Empatia ei tarkoita sitä, että asioista ollaan samaa mieltä. Se ei ole myöskään toisen syyllistämistä omasta onnettomuudesta. Empatia on vastavuoroista, hyväksyvää ja rehellistä kohtaamista ja rakkautta.
Parisuhteilla, joissa on myötätuntoa toista kohtaan, on taipumusta kestää muita kauemmin. Niissä on tunne, että voin levätä, olla hyväksytty omine lahjoineni ja virheineni. Niissä toinen katsoo takaisin myötätuntoisin silmin.
Kaija Marian uran liikuttavimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa hän näkee parin kohtaavan toisensa aidosti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
joten en voinut merkitä lähdettä.
Halusin kuitenkin laittaa tännekin jotain myönteistä kaikkien negatiivisten ja raskaiden asioiden keskelle.