Rakkauden raunioilla
En pyydä anteeksi heikkouttani,
käperryn rakkauden raunioihin.
Kyvyttömyys kulkea ulos,
sokeus syntynyt
muurien murtuessa.
Siipirikkona nurkassa
raunioiden.
Ääni hukkunut
raunioiden pölyyn ja
murskeeseen.
Auringon paahteeseen
äänettä uuvun
väre hento sydämen lyönnin.
En pyydä anteeksi heikkouttani,
käperryn rakkauden raunioihin.
Kyvyttömyys kulkea ulos,
sokeus syntynyt
muurien murtuessa.
Siipirikkona nurkassa
raunioiden.
Ääni hukkunut
raunioiden pölyyn ja
murskeeseen.
Auringon paahteeseen
äänettä uuvun
väre hento sydämen lyönnin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että rakkauden raunioille voi pystyttää jotain pysyvää..sitten myöhemmin kun pöly on jo laskeutunut :)
tämä runo syntyi kun olin aallon
pohjassa muutamia päiviä,
olo tuntui silloin tuollaiselta.
Onneksi sain ilmaa siipieni alle,
ja pystyn jälleen hymyilemään.
Kiitos sinulle ja kivaa viikonloppua.
Hymysi ja katseesi saivat
minut pysähtymään
kun näin sinut ensi kerran.
Mutta minun on jatkettava matkaa.
olen raunioilla, voit pelastaa minut
sieltä elämään.
Kaipaan rakkautta ja hellyyttä.
välityösi ... Hellyys ja tämä Rakkauden raunioilla, pidin niistä molemmista,
kaukana toisistaan, vaan rakkaudesa joskus niin tuskallisen lähellä, liian lähellä.
kiitos.
Niin, hellyys syntyi myönteisessä mielen-
tilassa ja tämä taas, kun olin murheen
laaksossa - niin se menee.
Kiitos kun kävit taas kurkkaamassa, ja
aurinkoa päivääsi.
Niin.. voiko asioita paremmin ilmaista...
"Luen, luen, luen ja luulen ymmärtäväni,
raunioista pölyt leppeä tuuli puhaltaa,
seasta raunioiden,
uusi elämä,
uusi elämä varttaan nostaa,
kyyneleet sitä kastelee,
ystävän hymy,
loistaa lailla auringon,
se uuden elämän aloittaa,
sitä läheisen rakkaus ravitsee,
elämä kasvaa,
voimistuu,
kukoistaa".
Näin...:) Haaveilija vaihteeksi linjoilla.
kiitos paljon sinulle.
Tämä runo syntyi, kun olin todella maissa,
ja se näkyy tekstissäkin.
Elämä on niin kummallista, välillä pitää
käydä todella alhaalla, että löytää
uudelleen ilon ja hymyn.
Kiva, kun olet linjoilla :D
Ystävä rakas, meillähän on itse kullakin näitä huonoja päiviä välillä,,,se kuuluu elämään,kipeitä päiviä,kipua, tuskaa,,,
kun keho kärsii niin sielu jalostuu,,,
Kiitos runostasi, kauniisti kirjoitit :)
niinhän se on, kipupisteestä noustaan
uuteen päivään ja rakkauteen.
Kiitos likka, ja haleja sullekkin -
oot rakas ystävä.
olla joskus heikko ja tässä runossa kuvasit hyvin miltä tuntuu olla "rakkauden rauniolla", olen iloinen puolestasi (ja omasta) että jaksat kirjoittaa ja pikkuhiljaa nousta sieltä aallonpohjasta niin ja huomenta ison halin kera!
sinäkin olet tullut niin läheiseksi,
kuin siskoksi konsanaan.
Osaat kommentoida aina niin mieltä
lämmittävästi, tulee hyvä mieli
kommenteistasi.
Hyvä on huomata, että nousin uudelleen
ja pystyn kirjoittamaan, se on terapiaa
sekin, kun saan jotenkin itseäni ilmaistua.
Suuren suuri halaus ja lämmin kiitos,
aurinkoista päivää.