Hiiristä tietoa aloittelioille!

Rottien ruokavalion on pitkälti samanlainen kuin hiirillä; perusruokana rotta/hiiripelletti tai siemenseos (esim. SupaRat) ja sen lisäksi useita kertoja viikossa tuoreruokaa. Hedelmiä, vihanneksia, marjoja, viljatuotteita yms. voi antaa melko vapaasti vaikka päivittäin. Proteiinipitoisia ruokia, kuten lihaa, kalaa ja maitotuotteita ei kannata tarjota kuin 1-2 kertaa viikossa, sillä monet rotat saavat herkästi iho-oireita liian proteiinipitoisesta ruokavaliosta. Myös ihmisten ruokia voi tarjota pieniä määriä, kunhan ne eivät ole kovin suolaisia/sokeroituja/rasvaisia/mausteisia.

Rotat elävät tavallisesti n. 2-3 -vuotta. Yleisimpiä sairauksia ovat erilaiset hengitieongelmat ja kasvaimet etenkin vanhemmilla eläimillä. Hengitystieongelmia pyritään välttämään mm. käyttämällä rotilla mahdollisimman pölyämättömiä kuivikkeita, esim. Mörttiröpöä.

Rotat ovat varsin helppoja lemmikkejä, mutta mielestäni vaativampia kuin esim. hiiret, gerbiilit tai hamsterit. Ne tarvitsevat enemmän tilaa, seuranpitoa, jaloittelua vapaana huoneessa, ne sotkevat monesti enemmän... Halutessaan niille voi opettaa myös temppuja, mutta myös vaihtelevat virikkeet riittävät niille aktivoinniksi. Urokset ovat aikuistuttuaan monesti naaraita laiskempia ja enemmän syliteltäviä, kun taas naaraat useasti pysyvät touhottavimpina myös aikuisina.

Pienestä pitäen ihmisiin tottunut kesyrotta puree erittäin harvoin, vaikka se joutuisikin tilanteeseen, josta se ei pidä. Meillä likat monesti piipittävät protestiksi esim. kynsiä leikatessa tai pestessä, mutta kertaakaan kukaan ei ole edes yrittänyt purra. Sen sijaan esim. poikasena ihmiskontakteja vaille jäänyt rotta voi puolustautua herkemmin näykkimällä/puremalla.

Rottien kuten muidenkaan jyrsijöiden hampaita ei normaalioloissa pidä leikata, vaan ne kuluvat itsestään eläimen saadessa tarpeeksi kovaa jyrsittävää. Hampaita joutuu leikkaamaan vain, jos eläimellä on synnynnäinen hammasvika (= hampaiden asento poikkeaa normaalista, joka saa aikaan sen, etteivät ne kulu normaalisti eläimen jyrsiessä) tai jos ne esim. sairauden tai tapaturman myötä pääsevät kasvamaan liian pitkiksi eläimen esim. ollessa liian heikossa kunnossa jyrsiäkseen.

Suomessa rotilla on hyväksytty kaksi turkkimuunnosta; sk eli sileäkarvainen ja rex eli kiharakarvainen. Muualla tavataan myös esim. karvattomia, dumbokorvaisia, hännättömiä ja pitkäkarvaisia muunnoksia. Joskus näitä poikkeavia muunnoksia eksyy Suomeenkin, mutta tällöin tavallisesti ovat kyseessä tukkurotat, joiden taustoista (esim. niiden mahdollisesti kantamista perinnöllisistä sairauksista tai heikkouksista, aiemmasta ruokavaliosta, tarkasta syntymäajasta tms.) on harvemmin tietoa ja monesti ne ovat myös arkoja ja käsittelyyn tottumattomia. Karvattomia syntyy tosin välillä Suomessakin esim. kahden rex-rotan vahinkopoikueisiin.