Steineropettaja kertoo

Peruskoulussahan opetetaan ns. aineita, mutta kaiken taustalla on ns. punainen lanka. Se on suorittaminen ja voittaminen.
On tärkeää olla parempi kuin muut kaikissa aineissa, että pärjää elämässä. Koulussa sinua mitataan ja arvioidaan ja sinun otsaasi laitetaan näkymätön leima joka kertoo kaikille koulun opettajille ( jotka vain näkevät sen) mikä sinä olet.
Numeroidesi avulla sinä kehität oman identiteetin siitä oletko millainen ihminen, täysi nolla vai priimus.
Priimuksesta tulee yleensä yhteiskunnan "tukipylväs" joka tekee töitä niin paljon kuin vain jaksaa saadakseen lisää numeroita, aikuisena ne ovat palkan tai tittelin muodossa.
Harvinaisen usein priimukset kaatuvat jossain vaiheessa johonkin riippuvuuteen koska he ovat jo lapsen ymmärtäneet että heidän merkityksensä aikuisille on vai suoritteiden laadussa ja ilonsa he etsivät noidankehistä.
Eli he eivät pysty luomaan kestäviä ihmissuhteita, saati osoittamaan tunteita, sillä peruskoulussa on varsinkin taideaineet aina olleet pannassa. Tunteet ovat opettajien mukaan pelottavia ja ne pitää peittää ja hallita.
Täysi nolla suoriutuu yhteiskunnan tukitoimin jotenkuten päivästä toiseen sitkutellen. Hänen ongelmansa on suuret henkiset haavat koulukiusaajista, joiden toimintaan peruskoulun opettajat eivät koskaan puuttuneet. He eivät ehtineet koska olivat valmistelemassa seuraavan tunnin kalvosulkeisia ja eihän nyt kaikki asiat kuulu opettajan hommiin!!!!!!!

olemmekin valinneet perheemme jo henkimaailmasta käsin? Mitä jos steinerin opit ovatkin suurelta osin oikeasssa (en edes yritä väittää, että hän olisi tiennyt vastauksen kaikkeen, sillä KUKAAN ei tiedä)? Jospa olemme eläneet ennekin ja valitsemme myös tämän elämän vastoinkäymiset. Eikö se selittäisi mm. sen, miksi joku joutuu kärsimään jo lapsesta saakka hirveästi, vaikkei varmasti ole ehtinyt ainakaan tässä elämässä ansaíta moisia kärsimyksiä? Eikö se myös selittäisi sen, miksi Jumala ei auta. Eli koska olisimme ITSE valinneet kärsiymksemme, ei Jumala voi auttaa/keskeyttää henkisen kehityksen tietämme. Eikö kukin rakastava isä halua auttaa lastaan hänen sitä pyytäessä?

Eikö henkinen kasvu kuitenkin ole elämämme tärkein tehtävä? Vai onko tärkeintä suorituskeskeinen kilpailun tanner, jossa kukin koittaa olla toistaan parempi kilvoitellen omaisuutta ja kunniaa, jotka nostavat meidät toistemme yläpuolelle? Onko tehtävämme tässä elämässä katsella televisiota, ryypiskellä se viikonloppupullo ja raahautua taas maanantaina suorittamaan sen enempiä miettimättä?

Skepsiksen jäsenten mukaan mitään okkulttia ei ole olemassa. Tekstistäsi voi siis päätellä, että uskot itse okkultismiin ja henkimaailmaan vai mitä? Jostain aamurunosta, eurytmiasta yms. vastaavista on muuten vaikea löytää pahaa tai jopa luvata "tuhoisia seurauksia".

Ilmeisesti sinulla itselläsi on joku parempi ja oikeampi usko, kuten linkittämälläsi kirjoittajalla.

Olipa hyvä kirjoitus. Meillä on lapsi siirretty steinerista peruskouluun juuri kaiken tuon "oudon" huuhaan takia. Opettajat vaan eivät yleensä kerro mitä siellä todellisuudessa tapahtuu ja ainakin meidän tapauksessa kun kyselin joitain juttuja miksi teette niin tai niin- sain hyvin ympäripyöreitä vastauksia, eivät halunneet kertoa totuutta... Mutta nyt tuli ihan rehellinen steiner-koulu open vastaus, olemme siis entistä tyytyväisempiä että lapsemme ei ole enään steinerissa!

Oheisesta yhdestä tutkielmasta poimitusta lainauksesta on mielenkiintoista lukea Harri Heinon esittelemä tutkimus koulun vaikutuksesta oppilaiden elämänkatsomukseen. Luultavasti tutkimalla 1460 koulun entistä oppilasta saadaan todempi kuva kuin skepsiksen keskustelufoorumilta poimimalla.

"Steiner korosti lisäksi toistuvasti, että uusi koulumuoto on tarkoitettu vain metodiksi, eikä millään tavoin tiettyä maailmankatsomusta opettavaksi kouluksi. Kouluissa ei siis opeteta antroposofiaa, siihen erehtyminen ei olisi todellisen steinerpedagogiikan mukaista, koska siinä pyritään pelkästään yleiseen inhimilliseen kasvatukseen (Hemleben 1988, 123). (Vrt. myös Turunen 1990, 316-317) Kuitenkin steinerkoulun opettajien joukossa on myös antroposofeja, jolloin maailmankatsomus ja metodit on vaikeampi pitää erillään. Luullakseni tällöin esim. käytännössä opetettavien oppiaineiden sisältöihin saattaisi helposti joutua antroposofisesti värittynyttä tulkintaa. Tosin esimerkiksi Saksassa on tutkittu (Leber 1987) kasvatus- ja tiedeministeriön projektissa steinerkoulun vaikutusta oppilaiden elämänkatsomukseen. Projektissa tutkittiin 1460 steinerkoulun entistä oppilasta. Näistä 20 prosentilla kotitausta oli antroposofisesti suuntautunut. Koehenkilöistä antroposofisesti orientoituneita oli vain 17 prosenttia huolimatta siitä, että he olivat käyneet steinerkoulun. Näyttäisi siis siltä, ettei koulumuoto ainakaan vahvista antroposofian vaikutusta oppilaisiin, vaan pikemminkin päinvastoin (Heino 1992, 10-11). Voidaan toki myös ajatella, että opetus on kaikkialla jonkinlaista tulkintaa sekä kysyä olisiko näin "värittynyt" tulkinta edes haitallista sikäli kuin se on totta."

Kreikan jumalat - kuten kaikki muukin myyttinen aines - opetetaan totena, ei myyttisenä tietona.

-Noin ei ole ollut Helsingin Steinerkoulussa.

Steinerkoulussa jaettava tieto rakentaa antroposofisen mallin lapsen alitajuntaan ja näin lapsi saa antroposofisen tavan tiedostaa maailmaa.

-Olenko nyt siis antroposofi ja miten se ilmenee minussa käytännössä?

Eräs vakava piirre tässä suhteessa on kautta linjan esiintyvä mielikuvituksen ja totuuden tietoinen sekoittaminen lapsen mielessä. Tämä tapahtuu vielä siinäkin vaiheessa, jolloin lapsi kypsyytensä puolesta olisi kykenevä ne erottamaan. Oppiaineiden runsasta legendaarista ja myyttistä aineistoa ei eroteta tiedollisesta aineistosta ollenkaan, vaan kaikki aines on "tavallaan totta" tai "satutotta" tms.

-Minulle eikä lapsellenikaan ole ikinä puhuttu mistään satutodesta… -Outo väite. Helsingin Steinerkoulussa on opetettu suomalaisen oppivelvollisuuden edellyttämät oppimäärät aivan samoin kuin muissakin kouluissa.

Sadut, tarinat, legendat, Kalevala, Vanha Testamentti välittävät kaikki lapselle täyttä tietoa "imaginatiiviselta" tasolta. Steinerin mukaan imaginaatiot ovat maailman kuvallista ilmentymää, joka on yhtä konkreettista kuin mikä tahansa todellisuus. Ihmisen on vain harjaannuttava aistimaan imaginaatioita ja jopa itse tuottamaan niitä.

-Verratonta roskaa jälleen. Helsingin Steinerkoulussa opetettiin että Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka perustuu Lönnrotin kokoamiin kansanrunoihin, sadut satuja, legendat legendoina.


Jos kommunistit tekisivät oman koulunsa ja vakuuttaisivat vanhemmille, ettei ideologia esiin opetuksessa, monikohan uskoisi? Yhtä absurdia on väittää, ettei antroposofia välittyisi lapsiin niiden kahdeksan vuoden aikana, joina luokkaa opettaa sama opettaja.

-Peräänkuulutan edelleen mitä on se antroposofia joka on minuun noina kahdeksana vuotena iskostunut ja miten se oppilaissa ilmenee?


Oppilaiden ja opettajien välille syntyy yleensä lämmin ja kiinteä yhteys, jossa lapsi tulee suuressa määrin osalliseksi opettajan elämänkatsomuksesta ja maailmankuvasta. Koska opettaja on steinerkoulussa ehdoton auktoriteetti luokkaopetuksen asteella - ja yleensä myös esikuva ja ihanne - painavat opettajan mielipiteet, tavat, asenteet ja arvot jne. suunnattomasti lapsen elämässä.

-”Lämmin ja kiinteä yhteys” joko syntyy oppilaan ja opettajan välille tai sitten ei, aivan kuten peruskoulussakin. Tietenkin on tärkeää ala-astelaiselle ”mitä ope tänään sano…” Ja niitä sanomisia kyseenalaistettiin sitten tarpeen vaatiessa ja niinhän tietysti itse ajattelemaan kasvava lapsi tekee.

Opettajakunnan keskusteluissa (…) periaatteellinen päätös tehtiin niin ikään lasten kysymykseen "missä minä olin ennen kuin synnyin". Avoimesti selitetään lapsen olleen taivaassa, josta hän itse valitse perheen, johon tahtoi syntyä.

-Jahas ja avoimesti tuostakin aiheesta oli kurssi, vihko ja sitten keväällä koe, vai? Ei minulla ainakaan.


Steinerkouluissa viljellään runsaasti traditioita ja rutiinia, mikä on omiaan edistämään lasten turvallisuuden tunnetta. On aamuruno, aamuliikunta, ruokaruno, päätösruno, näkemiin-seremonia jne. Nämä jatkuvasti toistuvat pikku hetket ovat kuitenkin jälleen antroposofian viestejä lapsen sielunelämään. Esimerkiksi aamuruno on Steinerin kirjoittama lasten meditaatio ja ruokaruno steinerilaisen hengen mukainen "rukous".

-Runoja Steinerissa lausuttiin kyllästymiseen asti, rukouksena niitä tuskin kukaan piti. En minä ainakaan.. Haluaisin lainaajalta vielä selvennyksen noihin antroposofisiin viesteihin noissa runoissa, mitä ne ovat sisällöltään ja kuinka ne vaikuttavat lapseen? Näkemiin sanoen opettajalle kädestä pitäen kuuluu mielestäni hyviin tapoihin.

...

Yhtä merkillinen on vuosittain steinerkoulussa vietettävä Mikaelin juhla. Silloin juhlitaan - tavallaan palvotaan enkeli Mikaelia ja tuodaan kaikenlaisia syksyn antimia kouluun, "syysjuhlan" nimellä se kulkee koteihin, mutta todellisuudessa antroposofit pitävät sitä vuoden tärkeimpänä juhlana, joka merkittävyydessä voittaa jopa joulun.

-Syysjuhlassa oppilaat esittivät mitä oli opittu: lauluja, runoja, tanssia, soittoa yms. Tuo ”palvonta” -ilmaisu kuulostaa naurettavalta. Entä sitten, jos joku opettaja palvookin? So what? Tunnen USEITA peruskoulunopettajia, jotka jonkun silmissä ”palvovat” olutta…


Tässä artikkelissa en ole ollenkaan keskittynyt steinerkoulujen pedagogisiin hyöty- ja haittanäkökohtiin, sillä niiden tarkastelu vaatisi aivan oman kokonaisuutensa. Päätarkoituksena oli antaa lasten vanhemmille avoin tieto steinerpedagogiikan "kurssitaustasta", että heillä olisi mahdollisuus ymmärtää kouluvalintansa seuraukset.

-Saattaa olla lainatun tekstin kirjoittajalle olla hieman kiusallista todeta, että Steinerkouluista on valmistunut suomalaiseen yhteiskuntaan aivan tavallisia ihmisiä: enemmän koulutettuja ja vähemmän koulutettuja.

Valitsemalla steinerkoulun vanhemmat valitsevat samalla lapsilleen opetettavan maailmankatsomuksen. Ja kun kyseessä ei ole pelkkä filosofia, vaan okkulttinen eli salaopillinen maailmankatsomus, sillä saattaa myöhäisemmässä vaiheessa olla tuhoisat seuraukset.

- Selvennetään vielä, että keskustelemme SteinerkoulustaSuomessa emmekä Harry Potterin opinajosta Tylypahkasta; ei meille annettu taikasauvoja emmekä lentäneet luudilla. Se tosin olisi voinut olla kivaa. Omin käsin tehtiin paljon. Ihan itse ilman loitsuja. Olisikin ollut näppärää käskeä puikot kutomaan villasukat itsekseen. Kerro vielä miten tuo väite okkultisesta maailmankatsomuksesta ilmenee opetuksessa. Minulta ja lapseltani sellainen on mennyt ohitse.

-Helsingiin Steinerkoulussa oppilaina on ollut vakaumuksellisia lestadioilaisia, ateisteja, ortodokseja, ev.luterilaisia etc. Mihin heidän maailmankatsomuksensa ja uskonnollinen viiteryhmänsä on muuttunut ja miten sen muuttaminen alkuperäisestä muuhun on toteutunut käytännössä? Mitä tuhoisaa on maailmankatsomuksessa, joka ei usko ensikatsauksella nimimerkillä esitettyjä ”faktoja” tai kuvia?


-Lainatun artikkelin kirjoittanut ei kirjoittanut, Helsingin Steinerkoulun opetukseen nähden, paikkaansa pitävää, ja asentellista tekstiään omalla nimellään. Kriittinen lukija harkitsee ainakin kahdesti mistä oikeasti voisi olla kyse, mikä on saanut kirjoittajan kirjoittamaan? Sitä on turha lähteä spekuloimaan. Puutuin ”lainaajan” lainatussa tekstissä oleviin älyttömyyksiin. Ihmettelen mikä ”lainaajalla” on motiivina lainata tekstiä, esittää sitä täällä, ja jonka todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalainen ja mitä ”lainaajalla” on henkilökohtaisesti kokemukseen perustuvaa kerrottavaa jostain Suomen Steinerkouluista. Voit aloittaa vastaamalla esittämiini kysymyksiini.

Voitteko kirjoittaa tänne sen aamurunon, jossa puhutaan oppimisesta ja muiden auttamisesta tms.?