HEI!
Olen peräänkuuluttanut niitä tapoja ja keinoja toimia, joilla biovanhempien ja sijaisvanhempien välejä saataisiin paremmiksi.
En halua tästä kuitenkaan mitään toistemme haukkumisketjua, vaan ihan oikeasti konkretiaa, millä voisimme saada elämäämme edes siedettäväksi elää yhdessä toistemme kanssa=)
Ja ensimmäinen neropää kun ilmoittaa, että palauttakaa sijarit lapset bioille tai puhutaan kidnappauksesta, niin alan itkemään..
Koska, kyse on siitä, että oli järjestelmä hyvä tai huono, niin nyt eletään tilanteessa, jossa on sijaisvanhempia, huostaanottoja ja jne. Ja joillekuille se on sitä tän hetkistä arkipäivää, oli se sitten oikein tai väärin.
Olen peräänkuuluttanut niitä tapoja ja keinoja toimia, joilla biovanhempien ja sijaisvanhempien välejä saataisiin paremmiksi.
En halua tästä kuitenkaan mitään toistemme haukkumisketjua, vaan ihan oikeasti konkretiaa, millä voisimme saada elämäämme edes siedettäväksi elää yhdessä toistemme kanssa=)
Ja ensimmäinen neropää kun ilmoittaa, että palauttakaa sijarit lapset bioille tai puhutaan kidnappauksesta, niin alan itkemään..
Koska, kyse on siitä, että oli järjestelmä hyvä tai huono, niin nyt eletään tilanteessa, jossa on sijaisvanhempia, huostaanottoja ja jne. Ja joillekuille se on sitä tän hetkistä arkipäivää, oli se sitten oikein tai väärin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvinpä provosoit jo otsikossa ja sitten tekstissä haluatkin jo ihan oikeaa keskustelua aikaiseksi.
Ihanko oikeasti, käsi sydämellä, tahdot sijaislasten vanhempia enemmän mukaan elämääsi?
vielä vastauksia heiltäkin, joiden lapsi on sijaiskodissa, mutta aihe kiinnostaa sen verran, että kirjoitan jotain.
Katsoin viimeisen Inhimillinen tekijä, joka kertoi adoptio- ja bio-äidistä ja tyttärestä. Asetelma on varmaan erilainen sijaisvanhemmuuteen verrattuna, mutta ad-äidin sellainen 'mitäs me äidit' -asenne tuntui kivalle. Olisiko sellainen mahdollista sijais- ja bio-äidin välillä?
Bio-äitinä voin sanoa, että oli kyseessä kuka tahansa lapseni hoitaja, missä tahansa paikassa tarhasta alkaen, luottamukseni saa helpoiten sellainen ihminen, joka osoittaa aitoa välittämistä lapsestani. Ihminen, joka aidosti välittää lapsesta ja tämän tunteista, ja myös itse osoittaa myönteisiä tunteita lasta kohtaan.
Ehkä siinä piilee avain luottamuksen rakentamiseksi äitien välillä ja eikös se hyvä lähtökohta ole joka tapauksessa, koska lapsen parhaaksihan tilanteessa pitäisi toimia. Varmuus siitä, että lapsi on turvallisen, ystävällisen, luotettavan, ymmärtävän, empaattisen aikuisen seurassa, jolta hän saa riittävästi seuraa ja tukea, lohdutustakin tarvitessaan, auttaisi tilanteessa varmasti eniten.
Meillä olivat tärkeitä joka iltaiset puhelinkeskustelut. Sanoin lapselle, että en vaadi häneltä niitä, enkä ole pettynyt, jos ei soita, mutta juttelen mielelläni jos hän niin haluaa. Kovimman koti-ikävän kautena lapsi tuntui kamppailevan asian kanssa, soittaako vai ei, koska joskus tuntui, että ikävä lisääntyi kun hän kuuli ääneni. Joskus hän sanoi sen lohduttavan kun sai edes jutella.
Molemmat koimme hyvin loukkaavana yhteydenpidon rajoittamisen tuohon yhteen puhelinkeskusteluun, koska lapsi olisi kovasti kaivannut kanssani käytyjä keskusteluja myös esim. koulun jälkeen. Onneksi meillä sijoitusaika jäi vain muutamaan kuukauteen.
Lain ristiriita on siinäkin, että lapsella pitäisi olla mahdollisuus kotiutua sijoituspaikkaansa, vaikka sijoituksen tulisi tähdätä kotiuttamiseen, eikä suhde bio-vanhempaan saisi katketa. On aika hämmentävää kotiuttaa lasta johonkin paikkaan ja pitää yllä katkeamatonta, läheistä suhdetta johonkin toiseen paikkaan, jossa hän ei ole. Taiteilkoon siinä nyt sitten oman ymmärryksensä mukaan jokainen kuten parhaaksi näkee.
Kyllä, käsi sydämellä, olen jokaiselle sijaislapselleni sanonut että pidän heidän biosuvustaan, sillä tosiasiahan on se, että niiden ihmisten läheisiä, joita rakastaa on edes jossain määrin myös kunnioitettava ja arvostettava. Eihän sitä muuten voi arvostaa sitä pientä ihmistäkään, geenit kun kuitenkin ovat olemassa.
Ja, kyllä, lapset ovat meillä lainassa, toiset pidempään, toiset lyhyemmän ajan, lasta ei omista kukaan muu kuin elämä, ei omaa tahi vierasta.
Jokaista sijaislastani rakastan kuin biologisianikin, ja tahdon heille parasta mahdollista elämää ja tulevaisuutta. Lapsi joka ei syystä tai toisesta, aiheesta tai aiheetta, voi asua bioperheensä luona, ei koskaan ole siihen syyllinen. Syyllisiä me emme tarvitse, me tarvitsemme keinoja, jolla tehdä huomisesta edes hieman valoisampi.
'
jotka minäkin kävin aikoinani läpi.
Pirjo
jos kerran olet samaa mieltä ettei lapsia saa kidnapata miksi suojelet toiminnallasi sieppaajia?