En ole koskaan tajunnut miksi rippikoulua ja etenkin leiriä hehkutetaan ja pidetään asiana, joka kuuluu muka jokaisen nuoren elämään. Rippikouluikäisenä en mennyt rippileirille niin kuin muut ja koulussa eräs opettaja kysyi, että koska sitten käyn sen. Ystäväni sanoi silloin, että "tuu nyt vaan, sitte sun täytyy käydä se kuitenkin myöhemmin."
Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi ei voida uskoa, että joillekin ihmisille tuollaiset asiat eivät merkitse mitään. En pidä rippileiriä ja sen mukana tulevia asioita missään arvossa ja tarkoituksena ei ole koskaan sitä käydä, miksi oletetaan että se muka käydään myöhemmin jos sitä nuorena ei ole käynyt? Minulla ei ole minkäänlaista syytä käydä uskonnollista leiriä.
Ärsyttää kun ihmisillä on käsitys, että sellainen muka "kuuluu" käydä. Aivan turhanpäiväinen asia.
Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi ei voida uskoa, että joillekin ihmisille tuollaiset asiat eivät merkitse mitään. En pidä rippileiriä ja sen mukana tulevia asioita missään arvossa ja tarkoituksena ei ole koskaan sitä käydä, miksi oletetaan että se muka käydään myöhemmin jos sitä nuorena ei ole käynyt? Minulla ei ole minkäänlaista syytä käydä uskonnollista leiriä.
Ärsyttää kun ihmisillä on käsitys, että sellainen muka "kuuluu" käydä. Aivan turhanpäiväinen asia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ne kirkkohäät joiden takia se hömpötys käydään. Ja kaikkihan nyt olettaa, että kaikki menee elokuvamaisen hohdokkaasti kirkossa valkoisissa sädehtien naimisiin jossain vaiheessa. Ainakin muijat, hehheh. Sitä säälittävää prinsessamaisuutta.
Muakin katottiin yläasteella suorastaan halveksuen, kun en mennyt rippileirille jeesustelemaan.
Se luultavasti on osasyy. Olen naispuolinen, mutta itseäni lähinnä ärsyttää sellaisten siirappisten prinsessahäiden hehkutus. TV:n hääohjelmat ovat ällöttäviä, yök.
On tosiaan idioottimaista olettaa että kaikki haaveilevat jostain naurettavista röyhelöhäistä. Itse en missään nimessä sellaisia halua.
Ilmeisesti ne kirkkohäät tuntuu olevan monille niin tärkee asia, että riparille mennään vaikkei olisi edes minkään sortin uskovainen. Vai mikä muu syy siinä vois olla? Hammasta purren niellään se kaikki jeesustelu. Ihan hullua.
Jos olis silloin tajunnut ettei "pakanana" olis ollut pakollista olla edes uskonnontunneilla, niin en varmasti olis niilläkään käyny.
jotenkin ne kirkon "isoimmat" perinteet (jouluperinteet, kirkkohäät, hautajaiset jne.) ovat joillekin nauliintuneet takaraivoon niin perusteellisesti, että asioita pidetään ihan itsestään selvänä jokaiselle. Oma mumminikin kysyi miksi en käynyt rippikoulua ja vastasin että en tahtonut mennä sinne. Hän sitten vaan tupuutteli ja sanoi, että voithan sä käydä sen vaikka seuraavana kesänä...
Ripari on vaan kirkon keksimää aivopesua, en tajua miks kaikki vaan selittää kuinka on tosi siistiä kun menee riparille, luulisin et useimmat sanoo sen vaan sen takia koska niiden on pakko mennä. ite en kuulu kirkkoon enkä usko kirkon keksimiin satuhahmoihin
yliampuva viesti tässä keskustelussa.
Kaikilla on oikeus uskoa tai olla uskomatta, mutta ei sitä oikein voi muitten mielipiteitä muuttaa
itse kävin sen vain lahjojen ja uusien kavereiden vuoksi :> ja vuotta vanhempi sisko kävi saman riparin mun kanssa lahjojen takia. Ei jaksanut mennä edellisvuonna.. Ja löysi hän sieltä oman kullan ^^
Ei sitä ole pakko käydä. Luulenpa että nykynuoriso käy vain lahjojen ja kavereiden vuoksi riparin eikä sen vuoksi että uskoo jumalaan.
>>En ole koskaan tajunnut miksi rippikoulua ja etenkin leiriä hehkutetaan ja pidetään asiana, joka kuuluu muka jokaisen nuoren elämään.>>
Rippikoulusta tuli ajan saatossa perinne, lähinnä tapauskovaisuuden vuoksi. Nykyäänkin suurin osa nuorista käy sen, mutta ei luultavasti sen alkuperäisen tarkoituksen, vaan ryhmähengen ja yhdessäolon vuoksi. Siksi pidetään ikäänkuin itsestäänselvyytenä että rippikoulu käydään.
>>En pidä rippileiriä ja sen mukana tulevia asioita missään arvossa>>
Sinulla on täysi oikeus olla käymättä rippikoulua jos et sinne halua mennä ja olet varma ettei sillä ole sinulle mitään annettavaa.
Itse ainakin olen ylpeä, etten ole kastettu, en ole käynyt rippikoulua enkä kuulu kirkkoon (enkä koskaan ole kuulunutkaan). Vanhemmat ovat uskovaisia, mutta ovat antaneet minulle mahdollisuuden itse valita uskonko vai en ja mihin. Mistä olen heille erittäin kiitollinen.
Eihän kukaan voi pakottaa rippileirille. Siellä on kuitenkin tarkotus kertoa nuorelle, että mihin uskontoon hän kuuluu. Jos nuori ei halua jatkaa leiriä/mennä konfirmaatioon tai edes kuulua uskontoon, ei ole mikään pakko.
"Eihän kukaan voi pakottaa rippileirille." Ai ei vai? No ei voikkaan, mutta minun tapaukseni oli tälläinen: Isä on uskovainen ja sanoi, että jos en mene rippileirille, hän ei maksa minulle yhtään rahaa ja olisin joutunut maksamaan vuokramaksua vanhemmilleni, jos en olisi sitä paskaa kuunnellut rippileirillä. Eli eihän se pakko periaatteessa ollut, mutta käytännössä eri asia. Älä siis puhu mitään, ellet tiedä asioista. Jos sinua ei rippileirille pakotettu, se ei tarkoita, että muilla asia olisi myös niin.
Meille ainaki sanottiin, että saahaan ite päättää, halutaanko tulla konfirmoiduksi, ja jos ei, oltas saatu lähteä kesken leirin. Enhän mie sille mitään voi, jos SUN isäs pakottaa!
...se vika sitten on, jos hän ei pysty olemaan suvaitsevaisempi. Mutta se ei ole kirkon vika.
Olen itse luonnonuskoinen, tai wicca, miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Vanhempani ovat uskontojen suhteen vapaamielisiä, molemmat kai agnostikkoja. Kuulumme kuitenkin kirkkoon, ja sukulaistenkin mieliksi päätin käydä rippileirin - ei siitä mitään pahaakaan varmaan koituisi. Siellä opeteltiin muutakin kuin jeesustelua, keskusteltiin asioista, pidettiin hauskaa yms. Olin vaellusriparilla, ja vaeltaminen ainakin oli ihanaa. En pidä kristinuskoa niin 'suuressa arvossa', mutta pidän yleissivistystä ja suvaitsevaisuutta muiden uskontojen suhteen hyvänä asiana. Se sijaan pidän ystävyyttä ja kokemuksia kultaakin kalliimpina. En kyllä ymmärrä, mitä tarkoitit 'asioilla joita rippikoulun mukana tulee'. Minulle se toi mukanaan vain muistoja, kavereita ja uuden näkökulman. Kai se oli kasvunpaikkakin, kun lähdin yksin ja ennakkoluuloisena. Ensi kesänä protulle!
Itse rippikoulun, vaikken oikeastaan olekaan uskovainen.
Olin iloisesti yllättynyt, kun leirillä ei ollut juuri ollenkaan sitä paljon puhuttua "jeesustelua",vaan meille kerrottiin asiallisesti, mitä meidän kuuluu tietää kristittyinä uskonnostamme. Yhdessäolo ja toisten kanssa toimeen tuleminen oli paljon tärkeämpi osa leiriä kuin oma uskonto.
Uusia kavereita tuli paljon ja mukavat muistot jäi.
Leirillämme ei ketään yritetty käännyttää mihinkään. Se oli ehkä kaikista positiivisin kokemus koko leiriltä.
"vaan meille kerrottiin asiallisesti, mitä meidän kuuluu tietää kristittyinä uskonnostamme."
Toi oliski varmaan ollut koomista kuulla, jos olisin itse kirkkoon kuulumattomana sinne mennyt... heh. "Mä mikään ristitty oo!"
Oma ohjaajamme ihanalla riparillani sanoi, ettei hänelle omalla riparillaan jäänyt mitään mieleen siitä, mitä tunnilla opiskeltiin, vaan kaikki muu; uudet ystävät, uudet kokemukset,, rohkeus,...
mulle henk koht jäi paremmin mieleen ihana tunnelma ja uudet kaverit, sekä asiat joille nauroimme leirillä.