Valitessa asuinpaikkaa Turkista on mielestani otettava huomion seuraavaa:
Joudunko elattamaan itseni tassa maassa.miten?
Jos toimeentulo turvattu niin haluanko ymparilleni normaalia elamaa?Se tarkoittaa turkkilaisia ei turisteja.
Minkalaisia kulttuuritarpeita haluan itselleni?
Tyydynko elämään vain kodin ymparilla.
Kaipaanko jatkuvia yhteyksia suomalaisiin.
Jos kaipaan mista suomalaisia loytyy?
Miten parjaan kielellisesti.
Minkalaiset kulkuyhteydet ovat kotimaahan,, jos siella taytyy kayda usein.
Mahdolliset laakaripalvelut?
Mahdolliset sosiaaliympyrat? Miten rakennan ne?
Valitsenko pienen paikan ja suurempi paikka lahella missa kulttuuririennot, jos niita kaipaan.
Jos valitsen pienen paikan, niin viihdynko siella vuodesta toiseen?
Minkalaisen haluan talven olevan?
Jos jotain oleellista jai pois niin lisatkaa ja kommentoikaa.
Joudunko elattamaan itseni tassa maassa.miten?
Jos toimeentulo turvattu niin haluanko ymparilleni normaalia elamaa?Se tarkoittaa turkkilaisia ei turisteja.
Minkalaisia kulttuuritarpeita haluan itselleni?
Tyydynko elämään vain kodin ymparilla.
Kaipaanko jatkuvia yhteyksia suomalaisiin.
Jos kaipaan mista suomalaisia loytyy?
Miten parjaan kielellisesti.
Minkalaiset kulkuyhteydet ovat kotimaahan,, jos siella taytyy kayda usein.
Mahdolliset laakaripalvelut?
Mahdolliset sosiaaliympyrat? Miten rakennan ne?
Valitsenko pienen paikan ja suurempi paikka lahella missa kulttuuririennot, jos niita kaipaan.
Jos valitsen pienen paikan, niin viihdynko siella vuodesta toiseen?
Minkalaisen haluan talven olevan?
Jos jotain oleellista jai pois niin lisatkaa ja kommentoikaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan sama miten noihin asioihin vastaat miettiskellessäsi. Totuus on kuitenkin aina jotain muuta kuin osaa kuvitella.
On oltava valmis sopeutumaan ja sopeutumaan ja sietämään ja sietämään. On luovuttava jostain saadakseen jotain. Et voi muuttaa muita kuin itseäsi ja sekin on vaikeaa. Kukaan, vaikka muuta väittäisi, ei voi elää kuten ennen kotona. On oltava avoin ja osattava "valita" asiat jotka voi omaksua. On uskallettava olla oma itsensä ja pysyä sellaisena kuin on. Itseään ei pidä "hukata".
Pahin virhe on mielestäni se, että erehdytään uskomaan jotta ollaan "parempia" kuin paikalliset. Ja tärkeintä on sen kielen perusteellinen oppiminen sillä muuten ei voi oppia ymmärtämään ihmisten tapaa ajatella.
Mina tein listaaa josta apua ehkä jollekin ja toivoin että joku jatkaa sitä omilla kysymyksillään ja kokemuksillaan ja voimme ehkä antaa kaikki jonkinlaisen vinkkipankin muuttoa miettiville.
Ihan kantapään kautta opittua on, että mitkään tekemäsi listan kaltaiset suunnitelmat ei sellaisenaan toteudu. Käytännön asioita toki pitää miettiä, mutta halusin vain sanoa, että aina tulee ylläreitä. Tarkoitus oli siis jatkaa sitä aloittamaasi vinkkilistaa.
Aina tulee yllätyksiä toiseen maahan muutettaessa mutta yllätysten listaa voi yrittää pienentää mahdollisuuksiensa mukaan.
Esimerkiksi minulle iso yllätys sosiaaliturvan puuttuminen ja verohierarkia.
Samoin erilaisten asioiden selvittäminen.Ei helppoja nettisivustoja, joihin tottunut Suomessa.
Samoin Suomi seuran antama apu tai mahdolliset linkit nolla tasoa.
Ei mulla itse asiassa ole mitään lisättävää listaasi. Se on hyvä muistilista varsinkin niille, jotka epärealistisesti ajattelevat, että asiat ratkeavat aikanaan paikan päällä.
Kuinka niin epärealistisesti ajattelvat, että asiasiat ratkeavat paikan päällä!?!?! SIELLÄ NE JUURI RATKEAVAT.
Itse muutin Turkkiin, kävelin etsimään töitä, tutustuin vahingossa ihmisiin, opin kielen kavereilta..?? Jos ei ollut rahaa niin sitä ei olluut, en minä Suomesta saanut apua, siihen ei kannata tukeutua. Kun muutat niin oelt omillasi.
Ainut apu on maailman ystävllisimmät ihmiset (turkkilaiset) jotka lainaavat vaikka omat viimeiset sukkasi, jos sinulla ei ole omia.
On hienoa lukea yonnan tekstiä.Vanhemmat ihmiset ovat arempia muuton suhteen ja haluavat varmistaa asioita etukäteen mahdollisimman pitkälle. Ettei tulisi yllätyksiä.Siksi arvokkaita jokaisen huomiot.
eikohan tuo ole ihan ihmisesta kiinni kuinka paljon haluaa muuttoansa valmistella ja kuinka paljon jattaa myohemmaksi.
joskus ei muutto suju vaikka on kaikki valmiina ja potti rahaa taskussa. olen nahnyt pari tapausta en tosin turkissa vaan briteissa. todellisuus iskeekin sitten silmille - vaikka on tyopaikka ja asunto saatu niin kulttuurishokki pakottaa palaamaan suomeen (kylla, kulttuurishokki valilla Lontoo - Helsinki! anteeksi ironiani).
on myos ihan ihmisesta kiinni millaista elintasoa etsii. jos on valmis kiertelemaan kavereitten nurkissa ja aloittamaan nalkapalkalla toki asiat lutviutuu: sisukkuus, noyryys, vaatimattomuus ja ahkeruus vie pitkalle!
mutta ihan kaikki ei halua aloittaa nollasta. eraille on tarkeata etta on asunto ja edes jotain takeita tyopaikasta ellei sitten muista tuloista paikan paalla (esim. elake suomesta). ennen en ymmartanyt naita "hannareita" mutta tata nykya ymmarran kylla heitakin paremmin.
ma olen muuttanut 5 kertaa uuteen maahan ja ehka yksi viela tulossa. sen verran olen vasynyt jokakertaiseen tilinavaamiseen ja Ikea-reissuun etta ihan tyhjataskuna en enaa halua minnekkaan lahtea. Jotenkin riskinotto ei enaa vaan nappaa vaikka joka kerralla kaikki on lopulta sujunutkin hyvin.
Eli jokainen taplaa tyylillaan, hienoa etta sulla yonna oli rahkeita lahtea ja parjasit hyvin - harvalla on pokkaa ja rohkeutta -- mutta etsivahan loytaa!
Joskus ratkeavat, usein eivät. Olen itse saanut maksaa paljon rahaa(kin) siitä hyvästä, että en ole viitsinyt tutkia turkkilaisen byrokratian kiemuroita ja selvittää esim. auton maahantuontiin liittyviä yksityskohtia kunnolla. Jos oikein haluaa laittaa itsensä pulaan, niin eikun ostamaan asuntoa tuntematta asiaan liittyvää lainsäädäntöä ja markkinoita lainkaan luottaen siihen mukavaan kiinteistövälittäjään. Kaiken tämän voi aika paljon selvittää Suomesta käsin - tai Turkissa ennen kuin alkaa toimia.
Väitän vaan, että kielitaidottomana, ilman ammattikoulutusta ja ennen kaikkea työlupaa on aika vaikea löytää töitä. Väitän myös, että mitä enemmän maasta tietää ennen muuttoa, sitä helpompi on varautua tulevaan. Jos taas haluaa seikkailua, niin sitten ei kannata edes päättää minne muuttaa vaan kannattaa hengailla satamassa sopivaa laivaa etsimässä. Kaikki riippuu siitä, mitä haluaa ja elämäntilanteesta (esim. eläkeläinen vs. nuori seikkailija). Nuorena ja varsinkin nuorena EU:kansalaisena, jolle kotimaa maksaa lipun maitojunaan, on helppo heittäytyä tapahtumien vietäväksi. Jostain syystä 90 % tuntemistani turkkilaisista nuorista suunnittelee elämäänsä (esim. opintoja ulkomailla) vähän liiankin tarkkaan eivätkä jätä mitään "paikan päällä ratkaistavaksi".
Olet oikeassa, turkkilaiset ovat usein valmiita antamaan vaikka paidan päältään. Muista kuitenkin, että samaa odotetaan sinulta.
Samaa mielta tastakin. Turkki on kylla sellainen maa jossa byrokratian koukerot ja ihmisten "odotusten ja oletusten" taso voi osottautua hyvinkin erilaiseksi kuin se Suomen vinkkelista vaikuttaa.
Mutta nain se on monessa muussakin maassa: Suomessa asiat toimii suht hyvin, Lontoossa kirjoitetaan shekkeja ja kolikkolippaan kolikot PUNNITAAN kassalla kun laskurikoneita ei ole ja Kreikassa yliopiston vessat on sita "kolo lattiassa" -tyylia. Thessalonikin vesilaitoksen laskujonossa taistellaan paikasta fyysisesti ja yliopiston sairaalassa laakari vetaa rookia kun ottaa potilaalta verinaytetta.
Jos odottaa Suomen mukavuuksia ja normaalien asioiden yksinkertaisesti hoitamista melkein mika tahansa muu maa (myos EU-maa) voi olla "haaste".
Joo, antavat turkkilaiset vaikka paidan paaltaan ystavilleen, mutta todellakin odottavat etta nain teet myos itse. Tama patee ystaviin, perheeseen ja periaatteessa kaikkiin suhteisiin. Haihin pitaa kutsua vaikka sata serkunkumminkaimaa, lomapaivat voi helposti huveta siihen etta kaukainen tati viedaan sairaalaan nuhan takia, omalla kesamokilla onkin kolme kutsumatonta serkun tuttavaa joita pitaa kestita jne.
Veikkaan etta juuri tama ystavanpalvelusten odottaminen ja niiden tarkeys yhteiskunnassa on juuri turkkilaisten ja suomalaisten suurin "kulttuuriero".
Eika siihen auta edes se ettei ottaisi tuttavilta vastaan mitaan: vaikka et itse apua huolisi tullaan sita sinulta myohemmin pyytamaan. Mua tama ei haittaa koska tykkaan paivystaa sukulaismammojen kanssa laakarissa ja ottaa vapaata kun sinkkukaverit sairastaa mutta monelle muulle suomalaiselle moinen tayden uhrautumisen vaatiminen toisten takia voi olla ahdistavaa.
Teistä jokainen on kirjoittanut asiaa monelta eri puolelta.On eri lähteä työikäisenä toiseen maahan kuin juuri eläkkeelle päästessä. Yllättävän monta asiaa on otettava selville sekä Suomen että Turkin näkökulmasta ennenkuin jättää kaiken taakseen ja muuttaa pysyvästi Turkkiin.Suomella ei ole mitään sopimuksia terveydenhuollosta Turkin kanssa kuten Saksan ja Hollannin välillä.
On tullut törmättyä autoveroihin, sun kaiken maailman muihin asioihin matkan varrella.
Minun kohdallani ollut myös onni mukanani asioita selvittäessä.
Ihmiset ovat erilaisia. Ainakaan minä en hyppää tuntemattomaan vaan yritän selvittää faktat, jotta ei tulisi kulttuurishokkia asioista ,jotka pystyy puntaroimaan etukäteen. Silti yllätyksiä tulee tarpeeksi alkuvaiheessa.