Suomen pääsemisestä kisoihin

Eikös tuo Suomen karsiminen mene aina niin, että ennen ensimmäisiä otteluita puhutaan kisoihin selviytymisestä. Kun sitten ollaan käyty ottamassa kuokkaan Kreikalta ja taisteltu vieraspiste maalittomalla tasapelillä Andorasta, (huom. viisastelijat tämä on täysin fiktiivinen karsintalohko!) aletaankin puhumaan arvontakorien arvokkuudesta ja siitä miten on ensisijaisen tärkeää voittaa Makedonia ja Malta kotona ja saada molemmilta ainakin yksi piste vieraissa. Toisin sanoen arvontakorejen tärkeys kyllä kai tiedostetaan palloliitossa.

Mutta. Eihän (yltiö)positiivinen mainonta ja itse otteluihin oikealla tavalla keskittyminen ole toisensa poissulkevia asioita? Ihan varmasti maajoukkue yrittää jokaisessa pelissä saada parhaan mahdollisen tuloksen aikaan, sanottiinpa ottelumainonnassa mitä tahansa. Pisteet lasketaan sitten karsinnan loputtua. Toivotaan, että niitä tulee riittävästi. Tai ainakin niin paljon, että päästäisiin helpompaan lohkoon ensi kerralla. Jos niitä nyt paljon helpompia Euroopassa on?

Myönnän kyllä, ettei ole kovin otollista olla suomalainen jalkapallokannattaja. Mutta, itse en ainakaan ala pessimistiksi. Niitä meillä on jo muutenkin liikaa. Ja sillä asenteella ei varmasti päästä kisoihin. Tai saada edes naisseuraa...

IS Veikkaaja taas osoitti loistavaa takinkääntöä tyrmäämällä Suomen ja Roy Hodgsonin mahdollisuudet päästä EM-kisoihin. Ihan reilu meiniki, kun vielä ei ole ensimmäistäkään karsintapeliä pelattu. Veikkaaja arvosteli suuresti Hodgsonin puolustusvoittoista pelitapaa ja sitä, että hän kutsui takaisin maajoukkueryhmitykseen vanhat sotaratsut Nurmelan ja Wissin.

Antti Muurinen hääri maajoukkueen peräsimessä vuosikaudet ja jätti taakseen lähes katasrofaaliseen tilaan joutuneen maajoukkueen. Joukkue Muurisen aikana ylihyökkäävää peliä verrattuna pelaajamateriaaliin. Puolustus vuosi kuin seula.

Tätä Hodgson yrittää paikata. Hän on kartoittanut puolustuspelaajien kyvyt ja puolustuksen kautta lähdetän rakentamaan unelmaa EM-kisoihin. Hyypiä, Tihinen ja kumppanit pelaavat hyvissä eurooppalaisissa seurajoukkueissa tärkeissä rooleissa.

Suomen tulevasta pelitavasta on ennustettu tulevan tylsää ja mielenkiinnotonta futista, joka pyrkii nolla-nolla tulokseen. En näkisi asioita ihan noin. Kun puolustuspeli on kunnossa, sitä kautta joukkue saa itseluottamusta myös hyökkäyspeliin.

Ja Suomi saa avausmaalin esim. vieraspelissä Portugalia vastaan niin tottakai silloin pitää lyödä liinat hetkeksi kiinni ja keskittyä puolustamaan johtoa. Kun taas taannoinen Hollanti - Suomi oli hyvä esimerkki Muurisen aivoituksista. Suomi sai yllättän avausmaalin ja Suomi avasi puolustustaan ja alkoi hyökkäämään yltiöpäisesti ja yritti epätoivoisesti saada keskikenttää haltuunsa. Rohkeaa, mutta tyhmää. Ei mennyt kauaa kun Ruudi tuuletteli kainalojaan tasoituksen johdosta. Ja Hollanti meni menojaan.

Jopa Van Nistelrooy itse ihmetteli julkisesti Suomen peliä johtomaalin jälkeen. Hän myönsi, että oransseilla ei ollut paras mahdollinen päivänsä ja tarkalla puolustuspelillä Suomi olisi vienyt voiton.

Eli kyllä näitä hienoja suorituksia varmasti nähdään edelleen Kolkan, Eremenkon, Väyrysen ja kumppaneiden toimesta, mutta näiden tapahduttua pitää reagoida järkevästi. Eli Royn päätehtävä on saada Suomen pelistä turhat mokailut pois.

Kyllä minä luotan Hogdsoniin täysin, vaikkei kisoihin päästäisikään, niin uskon että Suomen peli kehittyy huomattavasti.

Antaa velhon näyttää kykynsä!!

Helposti tulee Suomelle nykyistä vaikeampi lohko vastaan vaikka päästäisiin pari koria parempaan asemaan. Koreilla ei ole niin paljon merkitystä koska se tarkoittaa vain yhden joukkueen muutosta lohkossa. Tärkeintä on päästä nyt kisoihin ja hyvä arpaonni auttaa siinä vähän, helpolla ei Suomi tule nyt tai koskaan pääsemään.