itellä oli lievää masennusta viime vuonna, joka kesti puolisen vuotta.. mut nyt onki kyse mun ystävistä. Mun paras ystävä heitti eilen pommin ja kerto sairastavansa sitä. ja toinen ystävä on puhunu samaan tyyliin.. "/ Mä jos joku tiedän miltä se tuntuu nii luulis mun osaavan auttaa. mut en osaa ollenkaan. Ajattelen että täytyy mun olla tosi surkea ystävä kun kaikki ympärillä olevat on masentuneita. Ja tartutinko mä sen?? Mä en oo varma jaksanko heti auttaa kun ite vasta parantumaan päin.. voinko mä käskyttää ne vaan terveydenhoitajalle? mua se ei hyödyttäny.. tää on nyt aika raskasta. :'(
masennuksesta
Kate
8470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, miten masennuksen voi päästä eroon?olen masentunut, kun katson itseäni peiliin.Olen kauhea, ruma. aivan itken kun näen itseni ilman meikkiä.:( onko tämä masennukseen taipumista? olen kateellinen siskoilleni.esim. En voi lainata heille mitään tavaraani, sillä inhoan että he käyttävät sitä hyväkseen.olenko ihan sairas?! taidan olla, en edes lukenut sinun viestiäsi, katoin vain että masennus ja luulen tämän olevan sitä.
Mulla oli sama juttu.Kun peiliin katoin, en tunnistanu niitä kasvoja jotka tuijotti takas vaan teki mieli vaan itkeä.
Voi olla et toi on vaan ohimenevää, elämässä on aina alamäkiä. Sun täytyy nostattaa itseluottamusta ja unohtaa mitä muut susta ajattelee. (hämmästyisit jos tietäisit kuinka vähän ne ajattelee)
Ja sit, tosta lainaamisesta.. lainaa vastapalvelukseks jotain tavaraa sun siskolta. se vois auttaa..
kyllä, samoin mullakin. Tulen todella pahalle tuulelle, kun kaupungilla tai jossain muualla tulee vastaan nätti tyttö, silloin mietin , mitä minussa on tuota kauniinpaa? mutta kaippa tämä tästä. Parempi että pysyn kotosalla. :)
En menisi suoraan sinua syyttämään, mutta näin yleisesti ottaen, masentuneella ihmisellä on kova tarve purkaa raivoaan ympärillä oleviinsa, joten ehkä se voi sitä kautta "tarttua". Millälailla sinä toimit? Purkasitko masennuksesi oireet muihin? Jos et, niin silloinhan sinun on aivan turha syyttää itseäsi koko asiasta! Et sinä voi ottaa muiden ongelmia harteillesi kannettavaksi. Ammattiauttajat ovat sitä varten.
En vaan usko että tartutit. Ei ole masennus kuitenkaan tarttuva tauti, ei ainakaan mua ole karanteeniin pistetty.
Kun joku sanoo olevansa masentunut, niin ei se tosiaan tarkoita, ett se sairastas masennusta..
Jokainen on masentunut joskus ja monet aika useinkin. Sillä ole mitään tekemist masennukseks nimetyn sairauden kanssa.
Esim. mulle on kaks kuukautta haettu sopivaa lääkitystä, eikä tunnu oikeen löytyvän, olo on kun koekaniinilla. Niil kamoilla on mitä oudompii sivuvaikutuksii..
Tuntuu vaan joskus, ett ihmiset sekottaa nää masennuksest, sairauden ja ihan tavallisen masentuneisuuden.
tiedän että ne monesti sekotetaan, mutta mistä sitten tiedän kuinka vakavasta on kyse? samoja oireitahan niissä on.. Eikä mun mielestä pidä vähätellä alakuloisuutta, koska se monesti johtaa masentuneisuuteen. Ite tajusin sen ajoissa..
mä haluisin arvata et ikäs on semmonen 13-14 tai sinne päin. Kaikki on joskus masentuneita (siis ihan sillee et elämä potkii ei sillee vakavasti) ja se on varmaan joku hormooni juttu tai jotain mut siin seiskaluokan/kasiluokan aikaan tuntuu et jengi jotenki vaa on iha maassa.. en tiiä tajuuks siin vaihees et elämä on aika paska keikka vai mitä tapahtuu mut mä ite tunsin itteni surkeeks kasilla ja huomasin et paraskaveriniki tunsi.. sillä oli aika todella rankkaa tai jotain välil.. sen vanhat kamut oli polkenu sen itsetunnon kellariin asti ja se ei voinu muut kelaa ku et se on ruma ja kukaa ei pidä siit.. tai ainaki mä sitä vähä epäilen eipä se hirveesti mistää valittanu ku varmaa kelas et nykysetki kaverit ois jättäny sen jos ne kelaa et se on iha daiju..
molemmat ollaa kuiteski elossa ja onnellisia kamuni vällillä vähän liianki elossa ku ei sen vauhdis meinaa aina pysyy :)
mä kyl muistan et joskus oli todella rankkaa ku yritti kantaa kaikest huolta ittensä ja muidenki puolest ja muistan ku otti päähä ku ei viittiny muille purkaantuu mistää ku omat ongelmat oli nii pieniä niitte ongelmii verrattuna
ja vaikka en sillee haluu kehuu nii ei ne ois selvinny kovin pitkälle ilma mua. Mä olin aina tukena ja auttamassa (varsinki ku meillä oli vähä liian kovat juhlat liian usein ja kaverit ei pysyny omil jaloil tai oksentelivat tai mitä ikinä tapahtuki nii mä aina vaan halusin auttaa)
ja se menee ohi! meillä ainaki meni ja kertaakaa ei terkkarille menty enkä aikusille avauduttu.. mulla on niist vaa sellasii kokemuksii et ne on sotkeneet tilanteet vaa pahemmin..........
ja itsensä hyväksyminen vie aikaa.. ei kaikki voi olla saman näkösii ja kaikki ovat jossain mielessä kauniita ihmisiä. pelataan niil korteil mitkä meille on jaettu
Tiedän että näillä nuoremmilla on hormonimyllerryksiä meneillään ja suurin osa heistä kokee sen ohimenevänä..
Oikeastaan epäilen, että ystävällänikin on vain huonompi vaihe elämässä. Mutta kyllä se silti pistää miettimään kun hän itkee mulle niin usein.. \"
Oon kirjotellu lukios esseitä tästä aiheesta kyllä..ja oon mtn 17. :D