Viheltelin tyytyväisenä ajatuksissani astuessani ulos uimahallin ovesta raikkaaseen kevät ilmaan. Nuuhkaisin ihoani, joka tuoksui puhtaan raikkaalle suihkun jälkeen. Tämä oli niitä hetki, kun kuolevaista ruumista ei tunne ympärillään. Tai jos tuntee, niin se tuntuu hyvältä. Niin kevyeltä. Tiesin ettei tämä hetki kestä pitkään.. Vain muutaman minuutin ajan. Sitten jo alkaa ensimmäiset väsymyksen merkit tuntea ruumiissa. Mutta tämä hetki uimahallin ovelta autolle raikkaassa kevät ilmassa oli kai kaikkien altaassa tekemien ponnistusten arvoinen. Toki mielessäni kävi silloin tällöin myös se unelma kroppa jota vastaan ruumiini yritti taistella. Mutta olin päättänyt voittaa ruumiini.
Kotiin päästyäni söin tuttuun tapaan valtaisan annoksen, ja kuvittelin kaiken ruoan muuttuvan pehmeän kiinteiksi lihaksiksi seuraavan vuorokauden aikana. Avasin tietokoneen ja sieltä romaanin jota olin alkanut kirjoittamaan viime keväänä. Hetken tuijotin ruutua sormet näppäimistöllä, kunnes annoin periksi.
oiskos aineksia? ;D
Kotiin päästyäni söin tuttuun tapaan valtaisan annoksen, ja kuvittelin kaiken ruoan muuttuvan pehmeän kiinteiksi lihaksiksi seuraavan vuorokauden aikana. Avasin tietokoneen ja sieltä romaanin jota olin alkanut kirjoittamaan viime keväänä. Hetken tuijotin ruutua sormet näppäimistöllä, kunnes annoin periksi.
oiskos aineksia? ;D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmeisesti sinussa on aineksia urheilijaksi?
Sitäkö halusit kertoa?
Jos vakavasti ajattelit kirjoitella muutenkin omaksi riemuksesi, opettele nyt vähän oikeinkirjoitusta. Yhdyssanat ja pikkusäännöt nyt aluksi.
Mutta narsismia sinusta tuntuu tarinan perusteella löytyvän. Se ei ole mitenkään haitaksi, jos aiot kirjailijaksi.
siitä narsismista. Kun kelaat tätä palstaa taaksepäin, huomaat, että täällä eniten kirjoitelleet ovat melkoisen täynnä itseänsä ja omaa hyvyyttään. Toinen asia kuitenkin on auttaako sekään kyseisiä nettikirjoittajia koskaan oikeiksi kirjailijoiksi.
"Viheltelin tyytyväisenä ajatuksissani...
-------
Tässä jo edellinen kommentoija sai näistä kahdesta kirjoittamistasi kappaleesta käsityksen että Sinusta on urheilijaksi…
(Minä aina ihmettelen ihmettelemästä päästyäni sitä, että kirjoittajan teksti koetaan sillä tavalla OMAKOHTAISEKSI, omaksi elämäksi, elämäkerraksi.Ainakin minä kirjoittajana harvoin kerron itsestäni, siis, että joku hahmoista olisi oikeasti samanlainen kuin minä. kyllä mielestäni kirjoittaja haluaa kuitenkin olla minä itse, eikä mikään hahmo tekstissään.)
Mutta niin se on, että lukijana tekstiin täytyy päästä sisälle, jotenkin samastua, jotta lukisi sitä eteenpäin.
… siis urheilija…, se ajatus ei tullut minulle mieleenikään, sillä
minulle taas tekstisi luettuani tuli ajatuksiin, että henkilö on tukevoitunut, ja alkanut etsiä kroppaa, alkanut suorastaan kaksintaistelun vastustajana vaaka…mutta on varsinainen syöppö, ei mikään kulinaristi…eikä myöskään kovin pitkäjänteinen luonteeltaan…
mutta, sitten jotenkin kadehdittavaa, että hänellä tietokoneella olisi kuitenkin jo kokonainen romaani, jota oli alkanut kirjoittamaan vasta viime keväänä…aaapuuvaa, onko sellainen tässä elämässä edes mahdollista???
…ajatukseni sekoaa, koska näissä kahdessa kappaleessa on aivan liikaa juttuja minulle, jotka pitäisi jotenkin loogisesti selkiyttää, älyllisesti…siis onko siellä tietokoneessa todellakin jo VALMIS romaani!!!???… ja minkälainen…
ääääh…
Joten minun ehdotukseni Sinulle:
Ehdotan, että laitat tämän Alku -tekstisi tuonne Jatkonovellit puolelle, ja katsot minne tuuli kuljettaa…
mutta jos olet jo sen punaisen langan laatinut, niin eikun itse kirjoittamaan!
Aineksia kirjailijaksi? Näin lyhyen tekstin perusteella on hankala sanoa juuta eikä jaata, mutta kallistun sen puoleen, ettei sinun kannata jättää varsinaista leipätyötäsi. Muista kuitenkin, että kirjoittelu on hauska harrastus. Sekin kuluttaa kaloreita jos oikein ponnistelee.