Nyt kyllä tartteis kuulla toisten viljelijöiden kokemuksia omista vanhoista isännistä/emännistä, sillä omien kanssa meinaa pää hajota!
Olemme mieheni kanssa vasta pari vuotta pyörittäneet tilaamme ja edellisen sukupolven kanssa on kuviot olleet jotenkin alusta asti niin kauhean hankalat. Olen ajatellut sen johtuvan luopumisen tuomasta elämänmuutoksesta, mutta nyt alkaa kärsivällisyys loppumaan.
Vanha isäntä osallistuu rehun tekoon ja periaatteessa lomittaa tarvittaessa. Käytännössä lomitus on pyritty järjestämään lähinnä eläinten valvomiseksi, koska joka ikinen kerta, jos ruokintaan on tarvinnut enempi osallistua, on seurauksena ollut kotiin palattua nälkäiset elukat ja armoton valitus siitä, kuinka rankkaa on ollut. (Mehän ei sitä hommaa tehdäkään kuin ne loput 341 päivää vuodesta.) Jos asiasta mainitsee, seuraa väistämättä viikon mykkäkoulu. Käytännössä ei sitten yli päivän kestäviä lomia/yhteisiä lomia ole uskallettukaan pitää. Olisiko ehkä kunnallinen lomitus oikea ratkaisu ?
Sama meininki on sitten kaikessa. Puheet vanhan väen tekemisistä on valtavat ja kuulema haluavat auttaa, mutta jos oikeasti jotain apua pyytää, on homma loppujen lopuksi yleensä tehtävä itse/vanha väki tekee sen suuren suurta katkeruutta osoittaen.
Jatkuva kommentointi meidän tekemisistä ( lue osaamattomuudesta) on jokapäiväistä. Navetassa liikkuessa huomataan kaikki sairaat (jos sattuu olemaan) eläimet, mutta ei koskaan niitä hyviä tapauksia. Jatkuvasti vanha väki kommentoi ja ottaa kantaa meidän työssämme tekemiin valintoihin ja tekee omia ehdotuksiaa (välillä aivan pimeitä). Kun heidän ehdotuksiaan ei sitten oteta todesta, on seurauksena valtava suuttumus/mykkäkoulu. Itsekin havahduin tilanteen huvittavuuteen, vasta kun huomasin olevani selittämässä vanhalle isännälle, että miksi me haluamme itse päättää näistä tilan asioista. (Vanhan isännän mielestä, kun me olemme niin tärkeitä siitä päätäntävallasta.) Tietysti olemme ! Onhan tila meidän vastuulla.
Onko kellään mitään vinkkiä/kokemusta, kuinka tämän tilanteen saisi oiottua niin, ettei se jokapäiväistä elämää häiritsisi ? Vanhaväki kun asuu vielä niin lähelläkin, että kanssakäyminen on väkisinkin jokapäiväistä ja toisaalta ei heillekään haluaisi pahaa mieltä tuottaa. Toivoisi vaan tilanteeseen tasapainoa.
Olemme mieheni kanssa vasta pari vuotta pyörittäneet tilaamme ja edellisen sukupolven kanssa on kuviot olleet jotenkin alusta asti niin kauhean hankalat. Olen ajatellut sen johtuvan luopumisen tuomasta elämänmuutoksesta, mutta nyt alkaa kärsivällisyys loppumaan.
Vanha isäntä osallistuu rehun tekoon ja periaatteessa lomittaa tarvittaessa. Käytännössä lomitus on pyritty järjestämään lähinnä eläinten valvomiseksi, koska joka ikinen kerta, jos ruokintaan on tarvinnut enempi osallistua, on seurauksena ollut kotiin palattua nälkäiset elukat ja armoton valitus siitä, kuinka rankkaa on ollut. (Mehän ei sitä hommaa tehdäkään kuin ne loput 341 päivää vuodesta.) Jos asiasta mainitsee, seuraa väistämättä viikon mykkäkoulu. Käytännössä ei sitten yli päivän kestäviä lomia/yhteisiä lomia ole uskallettukaan pitää. Olisiko ehkä kunnallinen lomitus oikea ratkaisu ?
Sama meininki on sitten kaikessa. Puheet vanhan väen tekemisistä on valtavat ja kuulema haluavat auttaa, mutta jos oikeasti jotain apua pyytää, on homma loppujen lopuksi yleensä tehtävä itse/vanha väki tekee sen suuren suurta katkeruutta osoittaen.
Jatkuva kommentointi meidän tekemisistä ( lue osaamattomuudesta) on jokapäiväistä. Navetassa liikkuessa huomataan kaikki sairaat (jos sattuu olemaan) eläimet, mutta ei koskaan niitä hyviä tapauksia. Jatkuvasti vanha väki kommentoi ja ottaa kantaa meidän työssämme tekemiin valintoihin ja tekee omia ehdotuksiaa (välillä aivan pimeitä). Kun heidän ehdotuksiaan ei sitten oteta todesta, on seurauksena valtava suuttumus/mykkäkoulu. Itsekin havahduin tilanteen huvittavuuteen, vasta kun huomasin olevani selittämässä vanhalle isännälle, että miksi me haluamme itse päättää näistä tilan asioista. (Vanhan isännän mielestä, kun me olemme niin tärkeitä siitä päätäntävallasta.) Tietysti olemme ! Onhan tila meidän vastuulla.
Onko kellään mitään vinkkiä/kokemusta, kuinka tämän tilanteen saisi oiottua niin, ettei se jokapäiväistä elämää häiritsisi ? Vanhaväki kun asuu vielä niin lähelläkin, että kanssakäyminen on väkisinkin jokapäiväistä ja toisaalta ei heillekään haluaisi pahaa mieltä tuottaa. Toivoisi vaan tilanteeseen tasapainoa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos sallit ilmaista asian suoraan kaunistelematta.
Teillä ei ole sukupolven vaihdos toteutunut kun paperilla, melko yleistä myös minun kohdalla.
Olen sietänyt justiin vastaavaa aivan liian kauan, lopuksi pinna paloi niin pahoin että sain sanottua että nyt riittää.
Tuossa ne vanhukset pyörii ja häärii omia juttujaan mutta eivät enää sekaannu tilan eikä mun asioihin.
Ei siinä muu auta kun sanoa vaan suoraan että nyt riittää.
Ja, anoppi ei ole navettaan päin vilkaissutkaan ja lehmät ei ole appea liiemmin kiinnostanut koskaan... konehommissa auttaa kiireaikoina. Ikävää on vain apen luonne ja miten se koettaa pompottaa läheisiään, kertoo oman ja aina oikean mielipiteensä asiaan kuin asiaan ja painostaa...
Jos lomilla tilanne on tuo niin tosiaankin kannattaa, ottaa kunnan lomittaja. Voivat olla monta kertaa parempia kuin väsyneet vanhukset ja voihan heitä pyytää iltatarkit tekemään tai jos on jotain poikimisia vahdittavana tms pientä.
Vaikea sitä on toimintaansa kehittää jos toiset ei sitä anna tehdä, että irtiottoa vain niistä vanhuksista, että oppivat elämään omaa elämäänsä!
Ongelmana on juuri se, että kun toisessa päässä tuntuu se irti päästäminen olevan niin vaikeaa.
Tuleekin mieleen, että onko se vaan tehtävä raju liike, jolloin he jäävät kokonaan töistä pois ja seurauksena on tietysti valtaisa suuttumus joka heijastuu sisaruksiin asti ( "kohtelevat vanhuksia niin huonosti")? Kokemuksia ?
mutta onko muuta mahdollisuutta sitten olemassa kun kuunnella nalkutusta ja niellä se.
Hetken siinä mökötetään mutta meillä ei enää ongelmia kun he tajusivat päästää irti isännyydestä, sopusasti kuitenkin tänään elellään saman katon alla eikä enää ongelmia kumpainenkin hoitelee vaan omat asiansa, apua jos tarvitsee niin sitä saa edelleen puolin ja toisin.
Huono minä olen ketään neuvomaan mutta voisko yrittää ensin asiallisesti jutella heidän kanssaan ellei se tuota tulosta onko muuta keinoa kun lyödä nyrkkiä pöytään kerran ja heti kunnolla.
Paskamista hommaa.
Kyllä tuossa stressi tulee ja sen seurauksena joku tauti.Ei muuta kuin "raaka peli rakennustyömaalle" ja nyrkkiä pöytään. Puhutte asiat selviksi ja alatte käyttää varsinaisia lomittajia,niin eikö se siitä.
Joillekkin se vaan on vaikeaa luopua siitä isännän/emännän roolistaan. Ei luoteta nuorempiin ja heidän kykyihinsä hoitaa asioita. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää kun on vuosikymmeniä hoitanut tilaa, niin ei se ihan yhdessä yössä onnistu. Aika auttaa siinäkin.
Ihan ensiksi ottakaa se kunnan lomittaja. Eläimet tulee silloin hoidettua hyvin ja voitte tehdä pitempiäkin reissuja.Vanha pari voi hoitaa sen valvonnan lomittajan poissa ollessa.
Eikä sinun todellakaan tarvitse selitellä tekemisiäsi ja päätöksiäsi heille. Ymmärrän, että jatkuva neuvominen ja arvostelu tuntuu pahalta. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin minä aikanaan tein. Annoin heidän selittää omiaan ja totesin vain että " vai niin" tai "joo". Kyllä he pikkuhiljaa tajuavat ettei teitä kinnosta ja lopettvat.
Älkää puhuko/suunnitelko mitään töitä/hankintoja vanhusten kuullen. Olkaa napakoita ja johdonmukaisa omissa asioissanne. Jos vanhukset suuttuvat kun heidän ehdotuksiaan ei noteerata, sanokaa vain asiallisen napakasti, että tämä oli mielestämme meille paras ratkaisu. Älkää alkako selittelemään mitään. Jos suuttuvat niin heidän häpeä se on eikä teidän. Kun vanhukset huomaavat ettei heidän sanomisillaan ole väliä, he lopettavat vähitellen asioihin puuttumisen.
Sitä tässä yritän sanoa että se isännyys/emännyys on tavallaan otettava itselle niiltä vanhuksilta, jos he eivät sitä itse ymmärrä antaa nuorille. Tiedän miten se suututtaa kun jatkuvasti arvostellaan, mutta opettele ottamaan ne huumorilla.
Joku neuvoi tuossa edellä tekemään radikaalin ratkaisun ja sanomaan asian suoraan kaunistelematta, mutta itse suosittelisin pehmeämpää tapaa ensin ja vasta viimeisenä keinona sitä. Jos päädyt siihen kuitenkin, neuvoisin juttelemaan sisaruksille ensin tilanteesta. Kertokaa mikä on tilanne ja on pakko tehdä niin, koska muuten te ette jaksa.
Suuttuminehan siitä tulee joka tapauksessa mutta aika parantaa sanotaan ja muutaman vuoden päästä ette edes muista koko asiaa.
Tsemppiä ja voimiaa sinulle.
Kuulisin vielä mielelläni lisää kokemuksia tuosta kunnallisesta lomituksesta, kun meillä sitä ei, kuten jo mainitsin, ole ennen käytetty ja siksi en tiedä sen käytännoistä mitään.
Itseäni arveluttaa lähinnä se, kun meillä on lihakarjatila ja työpäivien pituudet vaihtelevat valtavasti. Joku päivä kun tehdään seosrehut yms. valmiiksi pidemmäksi aikaa saattaa mennä reilusti tunnit yli ja toisena päivänä sitten taas saattaa töihin kulua esim. vain kolmannes myönnettyjen tuntien määrästä. Kuinka lomittajat suhtautuvat tähän ?
Tekeekö kunnalliset lomittajat vain pelkän ruokinnan vai jos esim. on vesiputki särkynyt tms. niin huolehtiiko hän sen kuntoon ?
mitä päivittäisiin hommiin kuuluu karjan parissa ja ajattelis että jos vaan taitoa riittä niin tuollaiset pikku korjauksetkin jos nyt vaikka putki rikkoontuu niin pakkohan se on korjata.
Odotellaan jos joku lomittajista sattuis lukea tätä ja kommentois miten heillä on tapana toimia.
saatte kunnalta lomittajan joka on tottunut lihakarjaan. teile lasketaan päivittäinen työaika tunneissa minkä lomittaja sitten tekee tilalla.
etukäteen sovitte lomasihteerin/johtavan lomittajan kanssa lomapäivät. yleensä ne sovitaan useammaksi kuukaudeksi eteenpäin. alussa olette mukana ja neuvotte työt.kun oppii tilanne tavat, ei teidän tarvitse olla enää mukana. navetalle kannattaa hommata kaikki puhelinnumerot hätätilanteita varten esim. el.lääkärin, säkö- ja putkimiehen, karja-auton, teurastamon jne. sekä ohjeet miten menetellä esim. jos sähkökatkos yllättää tms. myös ohjeet mistä löytyy, työkaluja, sulakkeita ym. lomatoimistosta kyllä neuvovat lisää ja antavat ohjeita.
meillä on tapana tehdä itse isommat ja suuremmat hommat valmiiksi ennen lomaa. lomittajalle jää siten vain normaalit työt. näin lasketut tunnitkin riittää eikä lomittajan työpäivä veny liian pitkäksi.
pidämme noin 5 päivän lomia kerrallaan. eka päivä kotona ja loput reissussa. miehen vanhemmat tulevat kotimieheksi siksiaikaa ja katsovat eläinten perään. yleensä mennyt hyvin mut ainahan sitä joskus vesiputki posahtaa rikki tai eläin loukkaa itsensä tai sattuu jotain muuta normaalista poikkeavaa. lomittaja on aina hoitanut kaiken kunnolla. korjannut putket ym. appiukon avustuksella ja jos tarvinnut lisäapua, hommannut sitä esim. naapurista.
Kirjaatte tunnit ylös. Ja kyllä se lomittajan työ voi välillä venyäkin kun niillä on lomatoimistolla vaan tarpeet tiedossa. Eikä ne lomittajat saa jättää akuutteja tilanteita selvittämättä. Lomatoimistolla on sellaiset kaavakkeet jossa kysellään kaikki perustyöt sen lisäksi meillä suostuvat syöttämään vaikka akvaariokalat ja pihakoiran ja jopa lämmittävät talon talvella ( kerran tai pari, ettei ihan jäädy) jos tarvitsee meidän poissaollessa. Ja navetalle sitten hyvät ohjeet puhelinnumeroinen.
kuuluu lomittajalle aivan kuten sinullekin. Lomatoimisto huolehtii riittävän määrän lomittajia paikalle, jos yksi ei ehdi kohtuuajassa tehdä (eli esim. seosrehut voi käydä tekemässä joku muu kuin vakilomittaja). Johtava lomittaja voi varmaankin käydä myös katsomassa systeemit paikanpäällä uudelta asiakastilalta (hän tarvitsee noita tietoja itsekin lomittajan työajan määrittämistä varten).
Lomittajan kuuluu tietysti huolehtia, että kaikki on kunnossa. Jotakin pikkuremppaa he tekevät yleensä oikein mielellään (onhan se vaihtelua heidänkin työhönsä). Tietysti taitojensa rajoissa. Vaativampiin remontteihin heidän kuuluu tietysti kutsua ammattimiehiä paikalle. Tilan laskuun tietysti (laita käyttämiesi putki-, sähkö- ym. remonttimiesten yhteystietoja näkyville, ja tietysti myös omasi). Mikäli lomittajalle sattuu vahinko, on lomatoimistolla vakuutukset kunnossa.
Tuskin vanha isäntäväkikään kokee lomitusjärjestelmään liittymisen epäluottamuslauseeksi, myöntäväthän he itsekin tilanhoidon olevan jo raskasta heille. Lomittajalle he kyllä voivat olla turva, joiden puoleen hän voi kääntyä ongelmatilanteissa. Ja tietysti he voivat noita tarkistuksia tehdä. Voitte lähteä lomille turvallisin mielin ja kotiinkin on varmasti sitten mukava tulla, kun kaikki on sujunut vähintään yhtä hyvin kuin olisitte itse remmissä.
PS. Teillä vanha väki on ilmeisesti vielä suht. pirteässä kunnossa ja varmaankin heillä on nyt vaikeuksia saada aikansa kulumaan. Suhteisiinne varmasti vaikuttaisi posittiivisesti, jos heillä olisi muutakin tekemistä ja ajattelemisen aihetta kuin teidän neuvominen ja arvosteleminen. Tässä suhteessa kyllä biologia hoitaa asiaa eteenpäin (80-kymppisinä vanhukset ovat aivan ihania), mutta se on laiha lohtu, jos asiat asettuvat kohdalleen vasta kun tekin alatte olla jo luopumisiässä. Jos heillä on joitakin muita harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, kannatta rohkaista heitä niihin.
http://www.mela.fi/sivu.asp?path=694;856
Lomittajan tehtävänä on tehdä tilalla lomitettavan henkilön työt. Jos vesiputki sattuu vuotamaan, niin kyllä lomittajan kuuluu ilman muuta korjata se, jos osaa, tai soittaa isäntäväelle ja kysyä mitä tehdään, tai soittaa putkimies, miten vaan asia sovitaan.
Lomitus voi olla joko kunnallista tai itse järjestettyä, joilloin hommaatte tilalle lomittajan itse esim. lomituspalveluyrittäjältä. Riippuu paikkakunnasta, onko kunnallisen lomituksen toimivuus miten hyvä.
Mun vanhemmat osti asunnon kirkonkylältä,n.8km,
kun tehtiin sukupolvenvaihdos.Isäukko käy päivit-
täin mopolla tekemässä hommeleita.Oman kunnon
ja ajatusten terveenä säilyttämiseksi.Ei ole mi-
tään ropleemia ollut.Paremminkin isällistä neu-
vontaa.Välillä on päiviäkin,ettei ukkoa näy.
Sit taas monel päivää peräkkäin.Äitee käy joskus
hiukan marjoja poimimassa,mutta sairauksien takia
se ei juurikaan käy.Meillä vallitsee hyvä harmo-
nia,eikä mun asioihin sotkeuduta.Silti,talonmies-
apu on lähellä,jos nuori isäntä vaiks on reis-
sun päällä.Emännys vaan uupuu vielä:(Tosin,olen
tiedostanut senkin,että yksin saan ehkä kulkea,
kun paikan ostin.Eläimiä ei ole.
Vanha poika,37v
saattaa kavahtaa/pelästyä just tuota asetelmaa, että vanhemmat/vanhempi käyvät niin paljon siinä. Monelle nykynaiselle (olipa kaupunkilainen tai maalainen)se voí olla kova pala. Saattaa olla, että yksin saat taivaltaa vielä tovin.
Kiitoksia teille kaikille vastauksisanne. Oli todella kiva saada noin paljon ja noin kannustavia vastauksia.
Varmasti tulemme mekin siirtymään tuohon kunnalliseen lomituspalveluun ja pyrimme pikkuhiljaa saamaan tilanteen parempaan tasapainoon. Ehkä yritämme ensin sopuisampaa irtautumista, mutta jos se ei auta, niin kai se on sitten voimakkaammin asia ilmoitettava.... aika näyttää.
Hyvää loppukesää teille kaikille ! Yritetään pärjätä tämän kuivuuden ja myös näiden muiden työntekoa häiritsevien seikkojen kanssa ;).