Valkoiset valheet

Totuus ei ole mielestäni sama kuin suoraan päin naamaa pläjäyttäminen ilman ajatusta toisten tunteista. Saman asian voi esittää toisinkin, eikä se siitä muutu valheeksi.

Esim. puhelinkeskus ei voi kertoa koko totuutta soittajalle: "Tavoittelemanne henkilö on vessassa", vaan hän sanoo "hetken varattuna", eikä hän valehtele.

Luin joskus pentuna vaikuttavan ajatuksen: rehellisyys ei sulje pois hienotunteisuutta. Yritin takoa sitä kallooni, koska sanoa pläjäytän helposti suoraan ja myös saan ihan samalla mitalla takaisin tai jopa pahemminkin (kun joku on aikansa kuulemaansa hautonut sieltä tulee joskus melkoista tekstiä takaisin).Joten oman kokemukseni mukaan valkoinen valhe on aina tietä tasoittavampi kuin julistaa koko totuus.Mutta jos kyse on asioista, joissa kissa on nostettava pöydälle rehellisyys on ainoa keino selvittää totuus.

mutta onko se sitten samaa kuin valkoiset valheet?
En kertakaikkiaan pystyisi kellekkään päin naamaa sanomaan esim. ulkonäöstä, vaatteista, uudesta kampauksesta.
"Olet kamalan näköinen. Tuo vaate ei pue sinua tai kummannäköinen hiustyyli sinulla. Kävitkö ihan oikealla kampaajalla?"
Muistan kerran, kun lähdimme kerran erään ystävän luokse käymään. Huh missä sotkussa asunto oli. En kertakaikkiaan tiennyt missä olisin silmiäni pitänyt, kun teki niin häijyä. Silloin oli pakko jättää kommentoimatta, kun yleensä edes jotain positiivista löydän asiassa kuin asiassa...No, mikä ketäkin häiritsee, muttamutta.

Ja etenkin net "valkoiset valheet" ovat syvältä.

Valehtelu on haisevinta silloin kun se on kaksipuolista.

=DW=

Varmaan päivittäin huijausta harrastan ja usein ihan mukavuudenhalusta. Jos vaikka syöt jossain kuppilassa ja tarjoilija kysäisee laskunmaksun aikaan - maistuiko.... Niin paljon helpommalla pääsee, kun nyökkää ja sanoo, että "kyllä kiitos". Ei tarvitse sitten jäädä selittelemään, että mikä siinä ei ollut niin maittavaa jne. Tietty, jos aikoo ko kuppilan vakiasiakkaaksi, on ehkä paikallaan parempaa kommenttia antaa, mutta jos vaikkapa käymäseltään paikkakunnalla, niin mitä suotta. Ihan samoin monissa muissa arkipäivän asioissa ns. "pääsee vähällä", kun ei turhia kommentoi.
Ystäville valehtelu on myöskin aika tavallista, mutta juuri koska heistä välittää, ei halua satuttaa ja täytyy sitten koettaa luovia. Esim. tilanne: Saat lahjan, joka nyt ei oikein natsaa omaan makuusi...... siinä sitten hymyilet ja kiität..... ja mietit samalla mitä hemmettiä tällä sitten tekis :)
Mukavaa päivää (vai tarkoitankohan tuota todella)

kannattaa käyttää.
Olen itse äkkipikainen luonne, joten puoliso kuulee totuudet "tuoreeltaan".
Kerroin heti suhteemme alussa kaiken sellaisen, mikä olisi myöhemmin saattanut muuttaa hänen käsitystään minusta (menneisyydestäni).

En ikinä halua pahoittaa turhaan kenenkään mieltä ja saatan jättää siinä tarkoituksessa asioita kommentoimatta.

Jos parhaan kaverini mies olisi petturi, saattaisin puuttua tilanteeseen esim. ilmaisemalla tietoni uskottomalle puolisolle, josko hänellä olisi perusteluja ...
Olen sitä mieltä, että rakkaus on vapaaehtoista, eikä kukaan voi kahlita ketään.

Mikäli tuttavani näyttäisi uudessa mekossaan linnunpelätiltä, näkisi hän kasvoistani kaiken, eikä edes ehtisi kysyä mitään:(