eka pvä

Meillä tyttö oli vajaa 3v kun aloitti päiväkodin viime syksynä. Oli ollut sitä ennen vain minun kanssani kotona, sekä joskus äitini oli tullut meille kotiin hoitamaan, kun opiskelin. Olin kertonut hänelle, että päiväkodissa on muita samanikäisiä lapsia, joiden kanssa leikkiä, koska olimme juuri muuttaneet uuteen kaupunkiin ja kaikki kaverit jäivät vanhalle paikkakunnalle. Olikin jo kovasti kaivannut kaveria. Pari eka päivää jäi iloisena päiväkotiin, mutta sitten alkoivat itkut. Tyttö on aika tempperamenttinen, joten hoitajat joutuivat pitelemään kiinni ettei juoksisi perääni...Ehkä viikko meni, kun sitten asettui. kuulemma täysin normaalia, että aluksi on kiva paikka, mutta kun lapsi huomaa, että tännehän tullaankin joka päivä, ei olekaan enää niin kivaa. Kerro myös, miksi päiväkotiin mennään (äiti/isä ovat töissä jne.) ja että tulet iltapäivällä hakemaan. Joku tuttu unilelu kannattaa ottaa mukaan, ainakin useimmissa päiväkodeissa saa ottaa unilelun. Meillä myös helpotti, kun tyttö sai aamuisin vilkuttaa minulle "kahvilan" eli työntekijöiden kahvihuoneen ikkunasta kun lähdin...eli joku oma turvaa tuova, rauhoittava lähtörituaali voi olla. Tuo on nyt jäänyt aikaa myöden pois.

Oletteko käyneet tutustumassa? Henkilökunnan kanssahan on mahdollista sopia vaikka useampikin tutustumispäivä, ns. "pehmeä lasku" että äiti/isä on lapsen kanssa päiväkodissa esim. ruokailuun asti ja lähtee ennen päivälepoa pois. Sitten lapsi voi jäädä lepoon asti ja äiti/isä hakee välipalan jälkeen pois.

Aluksi on varmasti vaikeaa. Riippuen lapsesta, jotkut itkee ja raivoaa, toiset on ujoina pitkin seiniä..Aluksi voi tosiaan olla vaikka viikon kivaa mutta sitten tajuaa että tätähän jatkuu ja voi tulla parikin viikkoa kestävä ahdistus.

Lapselle on luonnollista kokea eroahdistusta, päiväkodin henkilökunta tietysti auttaa ottamalla syliin heti eteisestä, sitten nuo vilkutusrituaalit ym. ja minä ainakin pidän uutta lasta hirveästi sylissä alkuun niin kauan kun tuntuu tarvitsevan (moni lto/hoitaja on sitä mieltä ettei ketään saa "lelliä" ohi muiden mutta henk.koht. olen huomannut tämän todella auttavan).

Sitten on vielä sellainen asia jota aikuiset ei aina tule ajatelleeksi..Monesti vanhemmalle on lapsen jättö päiväkotiin vähintään yhtä hankalaa kuin lapselle jääminen. Tiedän että on kurja jättää huutava kullanmuru "vieraiden" ihmisten huomaan, mutta oikeasti: lapsi tottuu, yleensä rauhoittuu melko pian kun äiti/isä on kadonnut näkyvistä ja pääsee itse muihin puuhiin. Sellainen päiväkodin tädin/äidin sylistä syliin vuorotellen seilaaminen eteisessä ei palvele ketään ja sen tolkuttaminen että isilläkin tulee kamalan ikävä ja älä nyt itke jne.

Lapsi reippaasti hoitoon, hyvän päivän toivotukset/suukot ja halit, sanotaan että äiti menee nyt töihin ja vilkutukset ikkunasta. Siinä se. Mitään kummia kommervinkkejä ei tarvitse. Helpottaa ajan myötä, alkuun hankalaa, mutta ei kannata tehdä hankalampaa lapselle itse liikaa murehtimalla. :-)

Tulipa pitkästi..Hyvää alkavaa syksyä kaikille päiväkotilapsille ja vanhemmilleen!

Meillä poika meni päiväkotiin kun täytti vuoden. Olihan se kamala jättää itkevä lapsi tuntemattomien syliin ja varsinki kun teen 3-vuoro työtä. Kuukauden päästä jäi jo itkemäti ja nykyään ei malttaisi odottaa että vaatteet otetaan pois ja pääsee leikkimään. Tarhassa ollut nyt 10kk. Poikani oli myös hyvin arka ja minussa kiinni kun olin hänen kanssaan kahden ollut vuoden.