Olen 17 vuotias tyttö ja olen jo jonkun aikaa miettinyt olenko hetero vai mikä. Itse olen sitä mieltä, että olen hetero mutta joskus mieleeni juolahtaa että olisinko joku muu.. sitten ajattelen, että se on ihan hullu ajatus koska minulla poikaystävä jota todella rakastan. Mutta pidän naisia yleensä kauniina ja pidän itseäni yleensä kauniina. Esimerkiksi pidän omista rinnoistani ja katselen joskus muidenkin naisten rintoja! Sitten kauhistun siitä, että katselen niitä..! Sitten alan miettimään jos en olekkaan hetero ja huolestun siitä todella. olen jo alkanut nähdä joitain uniakin joissa joku nainen koskettaa minua jne. ja aamulla kun herään olen todella huolissani ja masentunut. mietin että olenko vain siinä iässä että vertailen jotenkin itseäni ja muita samaa sukupuolta olevia ´vai mitä tämä on..! Ja kun ajattelen näitä asiaoita minulle tulee oksettava olo. En pysty kuvittelemaan että pystyisin olemaan naisen kanssa, paremminkin se yököttää! Enkä voi kuvitella että jättäisin poikaystäväni koska rakastan häntä..! En mielestäni kiihotu naisista, mutta nykyään en enää halua edes katsella niitä, koska haluan tämän asian pois mielestä ja olla normaali..joten en tiedä mistään mitään.. Tuntuu vaan että jos olisin joku muu kuin hetero haluaisin kuolla! en halua olla mikään muu.. Mutta en saa tätä asiaa mielestä vaikka kuinka haluaisin! Luulenpa että etsin vain omaa seksuaalisuuttani..? Tulee vaan paha olo pohtiessa tätä..Olenko aivan hullu?!
olenhan varmasti hetero?!
outo
122009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Juuri tuolla tavalla se alkaa. Ensin katselet vaivihkaa toisten naisten rintoja, sitten tulevat unet joissa ensin viattomasti suudellaan ja kohta ollaankin jo tosi toimissa toisen naisen kanssa. Pian alkaa kaikki miehet tehdä pahaa ja siinä vaiheessa kannattaa kuljettaa pussia mukana jos tulee yllättävä pahoinvointikohtaus vaikka kadulla. Pian et voi enää koskettaa ollenkaan poikaystävääsi ja huomaat ettet rakasta häntä enää. Huomaat että oletkin rakastunut naapurin liisaan ja siinä vaiheessa kaikki onkin jo myöhäistä, elämä peruuttamattomasti pilalla ja itsari ainoa varteenotettava vaihtoehto. Onneksi apu löytyy apteekista, kun syö kaksinkertaisen annoksen c-vitamiinia kahden viikon ajan ajatukset naisista katoavat ja unetkin muuttuvat takaisin tutuiksi ja turvallisiksi heterouniksi. Toimi nopeasti ennenkuin on myöhäistä!
ihan tervettä. Olen itse 18-vuotias (täytin pari päivää sitten) ja olen jo vuoden ajan huomannut itsessäni selkeästi biseksuaalisia piirteitä.
Pääasiallisesti minä kyllä pidän pojista/miehistä. Koskaan en ole seurustellut, mutta läheltä on pitänyt (kerran ei elämäntilanne ollut toisella sopiva, muilla kerroilla en ole itse ollut kiinnostunut).
Käyn lukiota ja 1.vuoden loppupuolella katselin todella paljon yhdellä kurssilla erästä tyttöä. Hänellä oli mielestäni kaunis kaula ja leuka (olen kuvataiteen opiskelija, joten siinä on syytä, miksi katselen kaikenlaisia ihmisiä todella avoimesti), mutta jo 2.vuoden alussa ihastuin vuotta vanhempaan tyttöön, joka tuli luokalleni (hän jatkoi koulunkäyntiä vuoden tauon jälkeen). Minä opastin häntä koulussa ja tutustutin ihmisiin (oli viettänyt melkein vuoden Espanjassa ja paikat olivat kovasti kotikaupungissa muuttuneet). Tosi ihastuttava persoona ja femiininen herttaisella tavalla. Espanjalaisuutta oli tarttunut melko paljon ja tästä viehätyin entistä enemmän, koska olen itse useita kertoja käynyt Espanjassa ja rakastan tuota maata.
Huomasin sitten, että punastuin usein kun hän tuli huoneeseen tai tuli minun luokseni ja kun hän alkoi saada muitakin kavereita kuin minä, tulin vähän mustasukkaiseksi.
Onnekseni minulla on erittäin hyvä ystävä ja me hyväksymme homot ja lesbot ja biseksuaalisuuden aivan yhtä tasa-arvoisina kuin heteroseksuaalisuus. Juttelin hänen kanssaan ensin leikilläni omista bipiirteistäni ja sitten vähän vakavammin. Tulimme siihen tulokseen, ettei minun tulisi miettiä asiaa liian tarkkaan. Jos viehätyn sekä naisista että miehistä... Mitä pahaa siinä on?
Avain asia oman mielenrauhasi kannalta on miettiä, kuinka itse suhtaudut asiaan. Sanot, että ajatus naisen kanssa olemisesta inhottaa sinua. Kuinka suhtaudut homo- ja biseksuaalisuuteen ylipäänsä? Minun on helppo hyväksyä oma "bi-mahdollisuuteni", koska olen todella avoinmielinen, minulla on homoystävä ja lesboystävä, jotka avartavat maailmankatsomustani. Heiltä kuulen, millaista heidän elämänsä on. He eivät ole itse valinneet homouttaan tai lesbouttaan. He ovat todenneet asian ja tulleet sen kanssa sinuiksi. Se ei ole ollut heillekään niin helppoa.
Olen minä edelleenkin vähän ihastunut siihen yhteen tyttöön, mutta nyt olen ymmärtänyt, että se oli vain sellainen viaton juttu. Mutta katselen todella paljon kauniita tyttöjä ja naisia. Ja totta kai myös vastakkaista sukupuolta!
Jos aletaan puhumaan niinkin vakavasta asiasta kuin rakkaudesta, olen sitä mieltä, että kun rakastutaan, niin silloin kohde on persoona. Ihminen. EI SUKUPUOLI.
Oletko puhunut omista ajatuksistasi kenenkään läheisen ystävän kanssa? On rankkaa, jos painiskelet ajatustesi kanssa aivan yksin.
Minäkin olen miettinyt, että johtuuko se tästä iästä, kun me vielä mietimme itseämme ja suhdettamme muuhun maailmaan niin paljon ja siinä mukana tulee tietysti oman seksuaalisuuden pohtiminen. Todennäköisesti johtuu eikä siitä pidä hermostua, mutta jos tunne on vakavampi, niin on syytä olla rehellinen itselleen.
Anna itselleni AIKAA. Älä mieti asiaa niin paljon ja jos huomaat katselevasi naisia, älä rankaise itseäsi siitä. Tämä tekee olosi vain pahemmaksi.
Ymmärrän, että sinua ahdistaa asia vielä senkin takia, kun sinulla on poikaystävä. Tässä asiassa en valitettavasti voi tarjota oikein minkäänlaista kommenttia, koska itselläni seurustelukokemusta ei ole. Mutta sanotaan, että jos seurustelusuhteessa olisin, niin ties vaikka ottaisin asian puheeksi. En ottaisi, jos poikaystävä ei hyväksyisi seksuaalisia vähemmistöjä.
Et missään nimessä ole hullu, kun mietit näitä asioita!
Itse olen ajatellut ettei kukaan ole TÄYSIN hetero tai TÄYSIN homoseksuaali. Ihmiset ovat usein joitain siltä väliltä. Se että arvostaa saman sukupuolen kauneutta ei ole vielä merkki biseksuaalisuudesta. Viehtymystä on monenlaista: on puhdasta ihailua, on uteliaisuutta, seksuaalista vetoa, romanttista kiinnostusta... Lista on pitkä, pitkä, pitkä.
Laita minulle vaikka tähän vastausta, jos haluat kysellä jotain ja jos viestistäni oli mitään apua. Minä käyn katsomassa, oletko vastannut.
Mielestäni yhteiskunta on liian heterokeskeinen.. Onneksi on luvassa enemmän ja enemmän suvaitsevuutta ja vapaamielisyyttä eri suuntia kohtaan.
Täten, ehkä sinun kannattaisi käsitellä asenteitasi bi-seksuaaleja kohtaan. Mikään ei ole pahempaa, kuin kieltää itseltään ne tunteet, jotka pitää sisällään. Joten, jos sinusta vähänkin siltä tuntuu, että joudut pakottamaan itsesi pois noista ajatuksista.. Niin sinun tulisi vain oppia hyväksymään ne.
Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että olisit bi kuin että olisit hetero. Pikemminkin se on arvostettavaa, että on sitä, mitä haluaa olla, eikä sitä mitä yhteiskunta hyväksyy sinun olevan.
Käsittele tunteitasi ja tutkiskele itseäsi. Opi hyväksymään se, mitä nyt olet kieltänyt. Ennenpitkää sinulle selviää, mitä todella tahdot.
Jos rakastat poikaystävääsi ja hän rakastaa sinua, miksi sinun pitäisi olla huolissasi? Vaikka monet ovatkin sitä mieltä, että biseksuaalit ovat yliseksuaalisia ja voisivat panna ketä tahansa vastaantulijaa, asia ei ole näin. Se on jonkinsorttinen harhaluulo, jonka ovat asiasta tietämättömät kehittäneet.
Minä itse olen biseksuaali. Minulla on tyttöystävä ja rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa.
Mutta silti katselen toisinaan ohikulkevia miehiä ja joskus ajattelen jotain tyyliin "onpas tuo hyvän näköinen" tai jotain muuta vastaavaa.
Vaikka seurusteletkin, ei se mielestäni estä sinua katselemasta muita ihmisiä.
Biseksuaalisuus on yleisempää kuin ihmiset kuvittelevat eikä siitä kannata olla huolissaan. Kaikkein tärkeintä olisi, että pystyisit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Ja myöskin hyväksymään muut ihmiset.
Tutki tunteitasi mielessäsi, kirjoita, puhu jollekin, joka ymmärtää sinua.
Ja käy setan sivuilla jos joku asia ihmetyttää. (www.seta.fi)
että mua ärsyttää tommonen ruikuttaminen. Millä luvulla sä elät nuori tyttö? Mikä siinä on niin kamalaa ja yököttävää? Vituttaa tommonen asennevamma. Ku mä tajusin olevani bi, mulle se oli ilouutinen ja elämä lähti nousuun. En ikinä vaihtais takas heteroksi, naiset on vaan niin paljon parempia rakastajina ja tyttöystävinä muutenkin. Tukehdu siihen heteronormimaailmaas, jos niin kauheesti ahistaa!!!!
Olet saanu melko paskamaista palautetta, joten päätin kirjoittaa sulle. Koska ymmärrän sinua. En ole itse samanlaisessa tilanteessa, mutta olen käynyt läpi tuota samaa vainoharhaisuutta.
Ihan ensinnäkin, jo se, että pelkäät katseesi merkitsevän jotain, ruokkii sitä, että katselet muita naisia. Mitä enemmän yrität olla katsomatta, sitä varmemmin katsot. Usko minua, ÄLÄ KIUSAA ITSEÄSI. Muuten sie vain kulutat itsesi täysin loppuun. Sie tunnet syyllisyyttä aivan turhasta. Tehdään yksi asia selväksi: KATSOMISEN EI TARVITSE MERKITÄ MITÄÄN. Jokainen katsoo. Lisäksi omia ajatuksia on joskus hirveän vaikea hallita, usein ihminen ajattelee ajatuksia, joita ei edes tarkoita. Saatat esimerkiksi katsoa toista naista, ja ajatella "joo tuota voisi panna" - vaikket oikeasti ajattelisikaan niin. Ymmärrätkö? Ihmiselle on ominaista ajatella asioita, joita ei tarkoita. Kuulostaa typerältä, mutta totta se on. Se johtuu ihmisen alitajunnasta. Sieltä nousee usein pintaan kiellettyjä ajatuksia, sellaisia, jotka hermostuttavat. Kielletyllä en tarkoita sitä, että kieltäisit jotenkin sen, että OIKEASTI haluaisitkin olla naisen kanssa, vaan että koska seksuaalisuus tuntuu olevan sinulle hyvin arka paikka (miksi lie, ja kai se on jokaiselle omalla tavallaan), alitajuntasi kehittää tuollaisia ja puskee niitä aina toisinaan pintaan. Ihmisen mieli on monimutkainen.
Toiseksi, sulla on kauhea polttava tarve olla normaali. Oletko ehkä kasvanu perheessä missä eroavaa seksuaalisuutta halveksitaan? Ehkä, ehkä et. Ehkä sinua on kiusattu joskus ja jo sen takia kauhistelet mitä tahansa mahdollisuutta, joka erottaisi sinut muista... EN TIEDÄ.
Minun neuvo on, että MIETI ASIAA KUNNOLLA, ilman syyllisyttä. ON OIKEASTI IHAN NORMAALIA miettiä kaikkea sitä. Se kuuluu kehitykseen, mie voin sen sulle LUVATA että mikään yksittäinen ajatus ei tee sinusta siinä ja silloin lesboa, heteroa, tai bi:tä. Ethän sie muutu hevoseksikaan, jos sie ajattelet hevosta.
Sinun pitää vain rauhoittua tyttö. Tuollainen itsensä kiusaaminen ei johda mihinkään. Vaikeaahan se on, mutta yritä löytää rohkeutta kohdata nämä asiat, nämä kuuluu nuoruuteen. Sen nopeammin pääset yli, ja voit lakata pelkäämästä.
Koita jaksaa.
sun kuvia ircissä ja voi kun sä olet söpö. Mä olen muuten myös rovaniemeläinen alun perin, mutta muuttanut pois. Ja sit sulla on hauskat jutut...
kuulostaa tutulta tuo että omia ajatuksia on joskus hirveän vaikea hallita! Ihan niinkun välillä olisi kaksi puolta, esimerkiksi jos katson jotain naista voin olla ajttelematta hänestä mitään tai esimerkiksi ajatella vaan että onpa kaunis. Mutta sitten joku sanoo esimerkiksi että "ajattele jos se koskettais sua..." ja sitten hermostun koska en oikeasti ajattele niin...! Kuulostaa sekavalta, mutta niin ne ajatukseni ovat välillä aivan sekaisin.... :S
Arvasin että sulla saattaa esiintyä sellaista, siksi siitä kirjoitin. Se on ihan normaalia, eikä siitä kannata hätääntyä. Parasta olisi että annat niiden ajatusten tulla - ja mennä. Sulla ei ole hätää, olet ihan normaali. Pelkäät vain niin kovasti, että jo se lamaannuttaa sinut.
Ehkä sinun kannattaisi miettiä enemminkin, MIKSI sitä niin kovasti pelkäät. Silloin saatat jo päästä eteenpäinkin tuosta tilanteesta........
Yritä. Ok?
Täytynee kai kertoa lisää itsestäni.. :).. Isäni teki itsemurhan puolivuotta sitten ja isoisäni kuoli syöpään 8kk sitten.. Elämäni ei ole ollut kovin helppo koska isäni oli alkoholisti ja kotona ollut paljon riitaa ym. Kuitenkin löytyy niitä hyviäkin hetkiä! nykyään mielialani vaihtelee paljon.. välillä saan raivokohtauksia, välillä itkukohtauksia ja usein olen masentunut.. Ennen olin kuitenkin aika usein nauravainen ja iloinen.. nykyään harvoin.. Olen myös todella paljon kotona. En usein käy missään, olen tallillamme töissä joten siellä sitten olen päivät pitkät hevosten kanssa tai istun koneella. Ei siis ihmekkään jos pää alkaa seota kun ei kauheesti tule lähdettyä mihkään.. eikä edes ole innostusta lähteä. Elämäni ilo on kuitenkin poikaystäväni, mutta hän asuu Turkissa. Viimeksi olin siellä kesäkuussa 2 viikkoa ja se oli ihanin aika elämässäni! Sain olla rakkaani kanssa, käydä baarissa ja tanssimassa ja olla ihanien ihmisten kanssa. ongelma on kuitenkin tämä että mietin olenko varmasti hetero.. ihan niinkun minulla olisi "kaksi puolta".. Mutta itse ajattelen että olen hetero, kuitenkin joku sanoo että katso nyt tuota naista..!esimerkiksi.. Sitten hermostun tai alan itkeä! Koska en ikinä haluaisi olla mikään muu kuin hetero, koska rakastan poikaystävääni yli kaiken.. sitten pelkään että jos yhtä äkkiä en enää rakastakaan poikaystävääni tai hän alkaa kuvottaa minua. Vaikka ei niin ikinä ehkä kävisi! Nykyään elämäni on vain yhtä miettimistä ja itkua kun ajattelen tätä ja kaikki alkaa oksettamaan.. Rakastan poikaystävääni todella paljon ja odotan tosi paljon että näemme taas syyskuussa ja hän on lokakuussa tulossa suomeen! Mutta miksi pelkään rakkautemme puolesta..! Itse ajattelen että en välitä mitenkään naisista mutta joku toinen sanoo että välitätpäs.. Yritän antaa ajatusten vaan tulla ja mennä mutta välillä pakosti jään niitä pohtimaan.. Välillä tulen siihen tulokseen että turhaan murehdin kaikkihan on hyvin! Niinkun onkin, mutta se ei välttämättä kestä kauaan :( En ymmärrä enää mitään. Haluan vain että kaikki rakkaani kanssa jatkuu hyvin ja olisin normaali. miksi olen tehnyt tästä kauhean numeron... inhoan jo itseäni..
Jos asia yököttää etkä kiihotu naisia ajatellessani niin mielestäni et ole naisiin päin. Tottakai sitä saa katsella ja vertailla ja aina omaa sukupuolta olevat kiinnostavat (?).
Minulla ainakin oli niin, että olen aina kiihottunut naisia ajatellessani, mutta olen pitänyt sitä normaalina kehitysvaiheena vaikka hiukan hirvitti. Tunnustin tässä kaksi vuotta sitten itselleni olevani bi kun todella syvästi ihastuin luokkatoveriini ja pidän hänestä kovasti vieläkin ja se jotenkin kai rohkaisi minua ihastumaan kun kuulin hänen olevan bi. En kuitenkaan ole uskaltanut ottaa häneen lähietäisyyttä joten ihailen häntä kaukaa *haaveileva hymy korviin saaakka*
Uskon, että jos niin on tullakseen, niin huomaat kyllä jos sinä olet bi.
Huomautan vielä, että elän minäkin suhteessa miehen kanssa joten se ei vaikuta asiaan mitenkään. Tuntuu vain, etten saa häneltä sitä mitä tarvitsen eli "naisen kosketusta" ja läheisyyttä. Tuntuu siis kuin suhteesta puuttuu jotain. Onnea sinulle, äläkä stressaa turhaan tuosta asiasta. On aivan tervettä katsella naisia, vaikka hetero olisin.
..."rohkaisi minua ihastumaan kun kuulin hänen olevan bi."
Siis rohkaisi tunnustamaan itselleni, että olen ihastunut häneen. Ja tarkoitin, että se vaikutti rohkaisevasti kun kuulin hänen olevan myös bi. Tuntuu niin, niin kovin turhauttavalta ihastua heteroihin kun tietää, ettei ole MINKÄÄNLAISIA mahdollisuuksia. Varattuun mieheenkin on suuremmat mahdollisuudet kun täysin heteroon naiseen. Toki ei sitä koskaan tiedä mitä heterotyttö sisimmässään tuntee ;)