Istuimme iltaa asuntoni terassilla ystävättäreni kanssa pitkästä aikaa. Päivän helle ei enää vaivannut vaan oli mukava parinkymmenen asteen lämpötila. Pöydällä oli lasimaljassa vedessä kelluvia kynttilöitä ja tarjoiluna herneenpalkoja ja viiniä. Yksinkertaista, eikö totta. Pimenevä ilta antoi tunnelmalliset puitteet ja keskustelu soljui pehmeänä. Tapasimme pitkästä aikaa, olemme kumpikin reissanneet kesän tahoillamme ja vaihdoimme kuulumisia.
Suomen luonto on kyllä vertaansa vailla! Meitä ympäröi viidakkomainen kasvillisuus lämpimän kesän aikaansaama... Oli hiljaista, hiukan moottoritien ääniä kuului.
Miten sinä tunnelmoit ja vietät aikaa ystäviesi kanssa?
Suomen luonto on kyllä vertaansa vailla! Meitä ympäröi viidakkomainen kasvillisuus lämpimän kesän aikaansaama... Oli hiljaista, hiukan moottoritien ääniä kuului.
Miten sinä tunnelmoit ja vietät aikaa ystäviesi kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saatan istua pihakeinussamme ja vaan kuunnella luonnon ääniä. Päivällä on aivan erilaista kun illalla.En tarvi edes juttuseuraa sen rauhan ja hiljaisuuden rikkomiseen.Illalla on ilma pehmeän kosteaa ja päivän kuumuus on kun pois pyyhkäisty. Joskus saatan ottaa lasillisen viiniä ,mutta se ei ole välttämätöntä. Hämärän laskeutuessa syttyy aurinkolamput ympäri pihaa antamaan pehmeän valon,ja kukkien tuoksu on kun parasta parfyymiä ympärilläni. Tästä ammennan voimaa tuleviin päiviin.No niin ukkokullat ,tällasia me naiset olemme pankaapa paremmaksi.
Missä päin Suomea on viidakkotunnelmat? Meillä on rutikuivaa, kaikki ruskeana ja lohduttomana!
Viidakkotunnelma oli tietenkin hieman kuvitteellinen, mutta alkukesän sopivista säistä johtuen pensasaita ja koristepensas ovat äityneet vallan ennätystehtailemaan pituuskasvussaan. 'Nurmikko' on jo monta kesää ollut enemmänkin sammalikko, joten pitänee paremmin vehreytensä, kuin tavallinen hyvinhoidettu nurmi. -Kai tuossa viidakkotunnelmassa oli osuus myös myöhäisillan hämäryydellä, nahistuneet palsamit (nekin muuten kamalan korkeita) ja paikoin ruskettunut maa eivät näkyneet. Täällä oli muutamia kovia ukkoskuuroja joskus heinäkuussa, olisivatko ne osaltaan auttaneet maan kostuttamisessa?
Päivä meni lähestulkoon autossa istumiseen ja kyläilyyn, mutta iltahämärissä otin siivun juustoa ja lasin punaviiniä ja menin terassille. Mereltä kävi sen verran vetoa, etteivät hyttysetkään pahemmin kiusanneet. Kesän kuumimman päivän jäljiltä vielä puolenyön tietämissä ei tarvinnut villaa ylle. Keskiyöllä pongasin verenpunaisen kuun kellumasta taivaanrannan yllä, mutta millään en keksinyt mikä oli se ohut tumma vaakaviiva, joka meni kuun poikki, kun merellä ei ole sähköjohtojakaan. Vissiin kuu on halkeamassa?
Sehän oli minun merkkini , että tulisit kuutamouinnille kanssani!
Voi kun olisin älynnyt! Olen vain liian tosikko ;-(