Noniin tänne kelpaa kirjoitella toivottavasti joku tuli perässä. Niin eli onkos joku lukenut Tamulin tarun ja mitä mieltä olette. Eikös olekkin parempaa tekstiä kuin Bel tai Mal tarut. Eriäviäkin mielipiteitä otetaan vastaan jos löytyy kunnon perustelut # virnistää ja jää odottelemaan viestejä #
DAVID EDDINGS
Elhana
19809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Belgarion..*hymyilee* mahtavin fantasiakirja mitä ikinä on kirjoitettu!!!! huomaa jo varmaan nickistäkin..*wirnistää*
just luen uudestaan koko sarjan.. sitten vois lukee Tamulin.. tai Mallorean.. joululahjaks on varmasti tulossa Polgara-velhottaren tarina joten se sitten.. *innoissaan* rivan aikakirjatkin pitäis käydä ostamassa..*tahtooo päästä lukemaan* :) mahtavaa et tänne sai nyt tän eddingsin.. voi kirjotella mielipiteitä ja vaihtaa ajatuksia! kertokaapas lempihahmoistanne jne.. ihan mistä vaan..*hymy*
*katoaa pimeyteen tuulen mukana*
Silkki kyll oli ehdottomasti paras henkilöhahmo =))
Belgarion ja Mallorea on parempia,. Tamuli ja Elenium toistoa! Ajattele nyt vaikka Bhelliumia ha Aldurin kiveä. Kopioita toisistaan, eddings ei ole keksinyt uutta!
...ihan älyttömän hyvii kirjoi mun mielestäni. Oon lukenu melkein kaikki. Rivan aikakirjat on vähän kesken. Belgarioinin tarun oon lukenu kolmekertaa ja Mallorean tarunkin melkein kolmeen kertaan. Tamulin ja Eleniuminkin olen lukenut. Belgarath ja Polgara kirjatkin on tullu luettuu läpi. Althalus oli just huippu, senkin oon lukenu jo kakskertaa. "hymyilee". Tarkemmin ajatellen, on tullut luettuu ehkä vähän turhankin paljon, ku ottaa huomioon, että noi ei oo ainoita kirjoja joita mä luen.
Tais mennä toi äskönen vähän asian ulkopuolelle. Mä tykkäsin eniten Althaluksesta. En osaa oikein päättää kumpi on parempi Belgarionin taru vai Tamulin taru. Kummatkin on hyvii. Mä en nyt osaa selittää, mutt mun mielestä ne on sen verran erilaisia, että mä en osaa päättää kumpi on parempi.
..on onneton rahankiilto silmissä kirjoitettu räpellys, joka pirstoo maailman sisäisesn loogisuuden tuhannen päreiksi. Ei kannata lukea. Säälittävää että kirjoittaja ei _itsekään_ vaivaudu pitämään maailmaansa johdonmukaisena.
Eleniumin taru on kyllä suht hyvä.
Terve!
Olen itse lukenut ihan kaikki Essingsien kirjottamat kirjat, mukaan luettuna ne kaksi ei fantasiaa (High Hunt ja the Losers) plus uusimman kauhukirjan Regina's Song. Eddingsit ovat ehdottomasti lempikirjailijoitani.
Belgarionin taru jatkoineen on mahtava sarja. Hahmot mainioita (Silkki!! Zakath!!) ja aidon oloisia. Nautinnollista on varsinkin se, ettei kukaan (no ehkä UL ja Aldur...) ei ole täydellinen. Garion on pallo hukassa sillon tällön ja Belgarathilla on juopottelu/naisissa käyntiaikansa.
Tamulin taru jatkoineen on taas varttuneemmille lukijoille. Poliittinen juonittelu ja erittäin mielenkiintoinen uskonnollinen hahmosto.... Wau! Inhottaa vaan tosi kakka suomennos. Ykkösosassa varsinkin aivan TÖKERÖITÄ virheitä (Sephrenia sanoo Sprahawkille: 'You can never tell a woman too often that you love her', sananmukaisesti: et voi kertoa naiselle liian usein että rakastat häntä, ja se oli käännetty: ei naiselle sovi liian usein kertoa että rakastat... Eli ihan päinvastasesti).
Althaluksesta jäi jotenkin hätäinen fiilis. Olisin toivonut, että siitäkin olisi ollut sarja.
Muut kirjat kannattaa lukea myös, jos kielitaito riittää! High Hunt on hillitömän hyvä ja yksinkertainen kirja, the Losers pistävää sarkasmia ja Regina's Song puistattavaa kauhua.
Pidän erityisesti Eddingsien tavasta olla ottamatta itseään liian tosissaan. Ainakin sen kuvan saa kirjoista ja tyylistä. Monille fantasia on ns. 'korkeaa fantasiaa', Tolkienin tyyppistä eeppistä kerrontaa. En dissaa ketään, ei huolta. On vaan aina kurjaa kun eri tyylillä kirjottavia verrataan keskenään ja sitten paasataan kuinka eeppinen tyyli on se parempi ja ainoa oikea...
niinhän se aina on.. ja muutenkin kun monet vertaa esim. Tolkienia Eddingseihin ja nehän kirjoittavatkin aivan eri tyylillä, eri lailla. Kumpienkin kaikista kirjoista olen valtavasti pitänyt, mutta ei niitä voi verrata toisiinsa...
*katoaa varjoihin*
Pol! En jostain syystä saa lähetettyä sulle mailia! Apuuva! Onko mailiboksisi kunnossa?
Minäkään en ymmärrä tätä toisiinsa vertaamista ollenkaan. Kaikkihan voi olla omalla tavallaan hyviä. Kuulin joskus jonkun vertaavan Harry Pottereita Ursula Le Guinin Maameren tarinoihin. USKOMATONTA!
Jos Belgarathilla on naisissa käynti aikansa,
niin sitten Silkillä on varastelu ja juonittelu aikansa...*hymyilee ilkikurisesti* Silkki on ihan paras..ja liselle myös..
kyllä sen ainakin pitäis olla.. hmm.. kokeile vielä.. [email protected]
*hymyilee*
*liitää pois tuulen mukana*
Nuorempana pidin paljonkin Eddingsin kirjoista, mutta mitä enemmän niitä luki ja mitä enemmän varttui, sitä enemmän Eddings alkaa ärsyttämään.
Eteenkin Eddingsin naiskuvaus on hyvin karikatyyristä eikä pyri lähellekään realistista kuvausta. Missä ovat todelliset naiset? Maailman hyvä paha asettelu oli tylsä ja kliseinen. Myös ne ennustushääräykset (Belgarioniosta kertovissa kirjoissa) olivat todella tuskastuttavia. Lisäksi otettakoon Eddingsin muut työt, jotka menevät vielä tätäkin kamalammaksi. Eteenkin Althalusta oli kerrasaan kammottava, mutta Rivan aikakirjat onnistuivat tekemään vielä suuremman pohjanoteerauksen.
Kyllähän siittä Eddingsistä joskus piti, vaan ei enää...
Vaikka pidän vieläkin Belgarionin ja Mallorean tarusta, olen samaa mieltä Eddingsin naiskuvauksesta, joka on hyvin yksioikoinen. Ja se miten prostituutioon suhtaudutaan ärsytti minua jo ajat sitten. Miehet, kuten Belgarath ja Silkki, naureskelevat ja virnistelevät asialle ja naiset tuhahtelevat paheksuvasti.
Myös Althaluksesta olen osittain samaa mieltä. Alku oli minusta suorastaan upea mutta sitten se lässähti ja sain juuri ja juuri luettua sen loppuun.
Pitää kai tässä mainita, kun on koolla fantasian lukijoita, että jos haluaa kunnolla keskustella fantasian lukijoiden ja harrastajien kanssa - vaikka myös Eddingsistä, niin kannattaa siirtyä http://www.risingshadow.net foorumin puolelle...
Noh, on Tamulinkin taru ihan hyvä, mutta pidän enemmän MAllorean tarusta...Se on ihan paras...Huumoria, jännitystä, jne jne. ne on jopa parempia, kun TARu Sormusten herra.
Hm...Kunnon perustelu?
No...Tuossa oli nyt jotain, mä en osaa kirjottaa perusteluja. tai ainakaan kunnollisia..
Jotenkin Mallorean tarun henkilöt on paljon värikkäämpiä, tai ainakin lempihenkilöni Silkki (prinssi Kheldar)
vielä tuosta vertailusta mistä jossain näistä keskusteltiin, siis jos joku vertaa lotria ja eddingsin kirjoja toisiinsa, ni huhhuh.. koska joskus juttelin jonkun LOTR "fanin" kanssa joka kuulemma oli lukenut Belgarionin tarun, mutta ei tunnistanut kuka on Polgara.. *naurahtaa* se kuitenkin sano et lotr on miljoona kertaa parempi ja selitti jotain niiden juonista miten lotrin oli parempi jne. *hmph* liekö tiennyt mistä puhui..
*lentää pois pöllön muodossa tuulen mukana*
Ei se, joka on lukenut yhtään kirjaa Belgarionista, voi unohtaa Polgaraa. Joskus minustakin tuntuu, että se, joka vie tarinaa eteenpäin,on Polgara.
Ja, jos saan kysy, miksi olet valinnut nimimerkiksesi juuri Polgaran? Ehkä se on tyhmä kysymys, mutta Asranahan on tunnetusti arendi, välkyimmästä päästä, mutta pesunkestävä arendi kuitenkin,eikä asiaa oikein voi enää auttaa.
Vaikka kukaan ei minulta kysykään, vastaan: Valitsin nimimerkikseni Asranan, koska hänessä oli tiettyä tulta, jota edes kuolema ei voinut sammuttaa. Rakastan juonittelua... Ja hän on minulle sellainen henkilö, jota ei voi unohtaa. Siinä vasta oli nainen, vaikka joskus sattelu ja mattelu äykin nimimerkin ottaneen hermoille.
Eddings on klisheisin kirjailija mitä maa päällään kantaa! Mutta niin on ennustettu ja niin on aina oleva, jollei joku tule ja pelasta maailmaa Eddingsin yli kaiken haltiamaan vyöryvän turruttavan nössöily-klishee-soosin.
Mutta ah, valo kajastaa! Luin juuri joulunpyhinä kummatkin uudet Warhammerit, ja täytyy sanoa ettei fantasiamaailma ole kokenut mitään niin positiivista moneen vuoteen.
Kaikki Eddings-tyylinen nössöily oli pistetty tuhannen tonnin moukarilla (ja erittäin epämaagisella ja epäennustetulla sellaisella) päreiksi, ja tilalle oli annettu aidosti yllätyksellinen ja hauska juoni sekä "aikuisten" maailmankuvaan paremmin istuva romantiikkapuoli.
Rehellisesti: kuinka moni teistä saa kixejä siitä jännityksestä, että "koskakohan sankari ja toi tyttö pussaa..?"
Suosittelen vilpittömästi kaikille. Alustavan käsityksen kirjoista saa niiden omilta kotisivuilta, joilla on myös muistaakseni näyte jommasta kummasta.
www.acalla.fi/warhammer
Eddings on klisettä niin muiden kuin omaansa, mutta enpä tiedä onko Hammerhead sen parempaa. Tähän asti kuulemani kommentit ovat olleet sen suuntaisia, että se ei omaan makuuni käy.