nyt tarvittaisiin kokeneiden koiraihmisten neuvoja siihen miten kaksivuotiaalta isolta urokselta saisi rähinän pois. (lenkillä toiset urokset) ollaan yritetty kuonopantaa,makupaloja,kieltämistä ja kehumista kun on hiljaa,huomion kiinnittämistä esim.etsimiseen tai muuhun leikkiin jne. mikään ei auta kuin hetken. koira on tullut meille muutamia kuukausia sitten jo aikuisena ja pahat tavat omaksuneena hauvana.... koiraa on aikaisemmin alistettu ja lyöty joten "pehmeät keinot" eivät tunnu auttavan. en kuitenkaan halua lyödä koiraani joten kaikki vinkit joilla saavutettaisiin myös tuloksia ovat tervetulleita. on hankalaa hallita liukkailla keleillä yli 40 kiloista koiraa joka alkaa silmittömän agression vallassa haukkua ja tempoa hihnassa kun vastaan tulee toinen uros. nartut on ok. leikkaaminen auttaisi varmaan osittain...se olisi sitten tammikuussa. MUTTA entäpä siihen asti?
rähisevä koira
Hanna
161328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyseessä on varmaan rottweiler-uros vai kuinka?
Jos arvasin oikein, niin sitä koiraa ei yksinkertaisesti taida saada remminpäässä hyväksymään muita uroksia. Itselläni oli samanlainen uros ja remmissä toisen uroksen nähdessään se ei nähnyt eikä kuullut mitään muuta. Kun pidin koiraa "vapaana", eli ilman remmiä "vierellä" komennossa, niin se totteli hienosti, eikä muuta kuin vilkaisi muita koiria. Tämä titenkin edellyttää, että koira tottelee hyvin ja voit luottaa siihen. Tsemiä vaan.
hyvä että et lyö siitä kun ei ole kuin haittaa sosiaalistamisessa.Oikeastaan voit ainoastaan yrittää kiinnittää koirasi huomio esim.Motivaatio patukkaan.Sinun pitää leikittää koiraasi ko-patukalla myös kotona joka päivä.Tulet onnistumaan
vain pitkä jänteisellä työllä mutta onnistut varmasti jos saat koirastasi patukka hullun.
Óletko varma että leikkaus auttaa se kun ei toimi toivotulla tavalla kuin joka kolmannessa tapauksessa ja samalla luvulla niistä tulee räyhääviä ja hyökkääviä myös narttuja kohtaan.itse
en sinun tapauksessasi leikkauttaisi koska riski on liian suuuri juuri sinun koirasi kohdalla (kertomasi perusteella)
Ei siihen juuri mikään auta. Meillä oli göötti, joka selvästi kantoi kaunaa tiettyjä rotuja kohtaan.
Neuvoja kyselin koiraosaajilta, mutta konstit ovat kuulemma vähissä.
Eläinlääkäri sanoi leikkauksesta, että se ei välttämättä auta juuri lainkaan. Toisaalta, hänen mukaansa urokset eivät juurikaa pure toisiaan. Homma jää rähinäasteelle.
Pidä nyt ainakin koirallasi kuonopantaa, ettei pääse kiskomaan ainakaan kovin kauheasti.
Älä kuitenkaan rauhoittele koiraa rähinä tilanteissa se voi ymmärtää rauhoittelun väärin vaan pidä kuonopannan avulla koira sivullasi ja käyttäydy mahdollisimman normaalisti,kävele rauhassa toisen uroksen ohitse.
Mä itse kyllä suosittelen kastraatiota sillä silloin ne mieshormoonit lähtee koirasta pois.
Koirasi kuitenkin on jo sen ikäinen, että rähiseminen on jäänyt jo tavaksi niin kannattaa pitää kuonopantaa, niin toivon mukaan ne huonot tavat unohtuu, kun olet määrätietoinen johtaja, tuki ja turva. Voisit kans kokeilla DogStoppia ja naksutin koulutusta.
ONNEA!
Omalla macho-pojulla rähinät yleensä unohtuu kun mukana on pallo(pallohullu).Sen kun nappaa käteen niin ei paljoa noteeraa muita koirulaisia,tai ainakin pullistelun määrä vähenee kun on kiire vilkuilla milloin se pallo lentää taas. :)
Kaikenlaista kotikonstia on koitettu "ongelmaan" mutta toi ainut mikä toimii 95%:n varmuudella.
Harmi vaan kun useimmat ulkoiluttajat eivät halua/uskalla päästää koiriansa irti,yleensä ainakin "tutut" selviävät pienellä halailulla tai rähähdyksellä kun taas remmissä temmotaan hulluna.Tietysti kokoero aiheuttaa estoja tässäkin.
2-vuotias on juuri astumassa aikuisen koiran maailmaan.Pahat tavat on tietenkin opittu jo nuorena ja se riski on aina kun otetaan koira vanhempana.
Itselläni on pari vuotias uros ja sille käytän pakoteta ja rauhoittelua.
Rähinän alkaessa pakote ja kun koira hiljenee rauhoittelu.
Siitä vapaana pitämisestä ei kannata lähteä liikkeelle koska koira ei ilmeisesti ole vielä kauaa ollut teillä.Koira pitää oppia tuntemaan sen ilmeistä,eleistä ym.jotta pystyt lukemaan koiraasi mitä se aikoo tehdä.
Käytän myös seuraavan laista menetelmää.Alan lenkkeillä jonkun tutun kanssa jolla on myös uros,jolloin koira muutaman lenkin jälkeen hoksaa hei,tuo sama uros tietää lenkkiä minun on turha rähistä sille.Täytynee muistaa kuitenkin ettei laske niitä keskenään sen kummemmin tekemisiin vain lenkki ja se siitä.Kun olet oppinut lukemaan koiraa ja tiedät miten se aikoo seuraavaksi reakoida laita kuonopannan ja päästäkää esim. metsässä kaverin koira irti,ei pysähdyksiä matka jatkuu kokoajan.Kun se vaihe sujuu hyvin testi toisinpäin,kaverin koira hihnassa sinun vapaana ja kävely jatkuu kokoajan,ei pysähdyksiä.kun tämäkin sujuu hyvin voitte päästää kummatkin koirat irti,sinun koirallasi kuonopanta ja edelleen kävely jatkuu ei pysähdyksiä.
Monesti koira hakee hihnan päästä sen tuen rähinälleen ja vapaaksi jouduttuaan on pelkääjä joka juoksee karkuun.
Kun viedään kavereiden kanssa koiria metsää juoksemaan olen huomannut suuren eron sillä miten koirat reagoi toisiinsa kun liikitaan kokoajan tai kun ei liikuta.Liikkuessamme koirat ovat paljon rauhallisempi,menevät hajujen perässä telmivät keskenään jne.Kun taas seisahdamme koirat ovat varautuneempia toisiaan kohtaan ja silloin yleensä ne rähinät syntyvät.
Toivottavasti pystyin edes jotain apua antamaan omilla metodioillani.
se kuonopanta muka auttaa, jos koira on vapaana?
Tarkoitatko kuonokoppaa?
No en nyt varsinausesti tarkoittanut kuonokoppaa,mutta sekin käy.Itse käytän pureskelunesto kuonopantaa.
Kyseisellä harjoittelulla on tarkoitus päästä siihen pisteeseen,että ei tarvitse käyttää enää kuonokoppaa/pantaa.Se on vain varo toimenpide ettei pääse tapahtumaan mitään pahaa.
Itse pääsin parin uroksen kanssa vanhimman koirani suhteen siihen pisteeseen ettei tarvitse mitään aviketta ja se leikkii nykyään avan nätisti kavereittensa kanssa.
Siis se kuonokoppa/panta ei itsessään auta vaan kyse on sinun ja koiran yhteistyöstä.Sinun tulee työstää sosiaalista kanssa käymistä muiden urosten kanssa ja kyseisten urosten tulee olla sellaisia,etteivät ne ole rähisijä tyyppejä.Koppa/panta rauhottaa tilannetta sinun suhteen ettei sinun tarvitse pelätä tekeekö koirani jotain toiselle ja varmistaa siten tilannetta.Koirahan lukee omistajaansa ja käyttäytyy sen mukaisesti.Jos olet itse pelkäät tilannetta toisen koiran kohtaamista tai olet epävarma koirasi aivan varmasti käyttää tilanteen hyväkseen ja rähjää entistä enemmän.
Koiran rankaisu rähinä tilan teessa johtaa taas siihen,että se oppii entistä enemmän vihaamaan toisia koiria sen takia,että saa selkäänsä.
Ihminen ennakoi ruumiin liikkeellä etukäteen tilanteisiin vaistomaisesti.Tiedän itse virheet tehneenäni.Toinen koira näkyvissä,vaistomaisesti hihna alkaa kiristyä ja alat pälyillä pako reittiä silloin oma koira alkaa etsiä syytä käyttäytymiseesi ja havaitsee toisen koiran ja rähjääminen alkaa.Koulutus kentällä pystyy kouluttajat auttamaan sinua ennakoimisen pois jättämiseksi ja sielä voit rauhassa ohjatusti harjoitella hihnan löysällä pitämistä kun kohtaatte toisen koiran.
Tässä toivottavasti vastauksia taasen sinulle ja ei muutakuin koulutuskentän etsintää ja toivottavasti löydät osaavat kouluttajat.
Hei vaan
Täällä myös yksi Nimimerkillä kokemusta omaava...meidän tapauksessa pojallamme on vain painoa kaksinkertaisesti omaasi verrrattuna, joten voit kuvitella miltä on tuntunyt roikkua narun päässä :(
Koiramme täytti syksyllä myös kaksi vuotta ja tuntui että rähinät alkoi samalla päivämäärällä. Uroksemme on todella kiltti ja leikkisä, ongelmana oli lähinnä ollut se aikaisemmin, että toiset (etenkin siis samaa kokoluokkaa ja vähän pienemmät urokset)koirat ilmeisesti epävarmoina aloittivat aina kamalan rähinän meidät nähdessään. Poikamme pysyi hiljaa, kun ei ole mitään rähinäjooseppi ikinä ollut, ja jos meinasi ruveta sanomaan takaisin, hiljeni kun komennettiin.
Ongelmia alkoi sitten tosiaan tulla kun ilmeisesti hormonitoiminnan alkaessa vakiintua huippuunsa (kyseessä on voimakkaan seksuaalivietin omaava uros)syksyllä, poikamme päätti kaikessa voiman tunnossaan, uuden egon myötä ;), että hänpä ei ole hiljaa kun joku alkaa hänelle ja äiskälle esittämään hampaita...eli tiedossa oli äiskälle ihania yllätyshyökkäyksiä toisia rähiseviä uroksia kohti aina lenkillä. Kehitimme itsellemme varmaankin aika tappajakoiramaineen naapurustossamme..
Hommassa oli vaikeinta vielä se, että koiramme saattoi melko neutraalisti lähestyä toista koiraa, mutta aivan kohdalla otti yllätyssyöksyn kohti kamalan raivoamisen kera. Ikinä ei tiennyt milloin hihna lähtee.. Yritimme niin kuin monet muutkin, ensin hyvällä ja sitten pahalla, mikään ei auttanut. En tiedä olisiko käynyt päälle jos olisi päässyt, epäilen kuitenkin.
Viikkoja siinä sitten vierähti ja meinasi alkaa hermot loppua kun linja oli se, ettei koiran kanssa enää ollut mukava lähteä lenkille. Sitten yhtenä iltana, kuin valaistuksen saaneena tajusimme miehen kanssa mistä kaikki varmaankin johtuu...!!!! Tajusimme, että koiramme perusluonteen tuntien, se ei ole pohjimmiltaan agressiivisuuden, dominoinnin yms. vuoksi kehittänyt ärinöitä, vaan sen vuoksi, että se yksinkertaisesti PELKÄÄ. Siinä se, poikamme oli kehittänyt itselleen keinon selviytyä ahdistavasta tilanteessa jossa toiset urokset sille aina ärisevät ja päätellyt että hyökkäys on aina paras puolustus...
Tämän ymmärrettyämme, asiat alkoivat vähitellen sujua. Pari kuukautta siinäkin kyllä meni, mutta hitasti hyvää tulee. Sitä jaksoi kun tiesi, että suhde koiraan muuttuu paremmaksi. Eli ei koiralle enää ahdistavia tilanteita, mamma "puolustaa", eli alkuvaiheessa kun mahdollinen pelon aihe oli tulossa vastaan, siirryimme AINA esim. tien toiselle puolelle, juttelin koiralle ja jäimme vaikka seuraamaan niiden menoa. Jos koira silti yritti haukkua, komensin olemaan hiljaa. Jos ei sinun tapauksessa meinaa ymmärtää, menet aluksi vaikka 50m. päähän, eli yrität selvittää rajan mikä on koirallesi tarpeen ettei kynnys ylity.
Vähitellen, parin viikon jälkeen, aloimme lyhentää välimatkaa toiseen koiraan, ja siirryimme polulla aluksi vaikka 5m. päähän hankeen polulla, siis pysähdyimme(meillä kun ongelmana oli myös "liimatassu-ilmiö" eli koira ei suostunut liikkumaan) ja juttelin koiralleni ja katkaisin sen yrityksen tuijottaa toista koiraa yksinkertaisesti ottamalla sitä leuasta kädellä ja nostamalla sen päätä itseeni päin. Muista myös kehua aivan HIRVEÄSTI jos koira pysyy hiljaa.
Sitten kun tämä alkoi sujua, pyysin vastaantulevan koirakon pysähtymään, etenkin sen jälkeen jos hänenkin koiransa oli ärissyt. Puhuimme koirillemme ja etenkin toisillemme mutta emme missään nimessä päästäneet koiria lähemmäksi. Tämö nolotti moneen kertaan mutta olin päättänyt ottaa asioita sarvista kiinni, koska tilanne oli sietämätön. Asiat eivät ratkea jos molemmat koirakot vain raahaavat äriseviä koiria toiseen suuntaan.
Tämän jälkeen etenimme siihen, että jos polulla tuli toinen koira vastaan, yksinkertaisesti pysähdymme, juttelen koiralle, itse olen sillä puolella jolta ohitus tapahtuu, eli koira on "turvassa" toisella puolella. Koira on oppinut ettei hätää ole ja istuu tai seisoo, riippuen tilanteesta, vieressäni. Kehun kun se ollut kiltisti ja jatkamme matkaa.
Jos tiellä on tilaa yhtään, olemme päässeet jo siihen onnelliseen tilanteeseen, että otan yksinkertaisesti pari, kolme metriä väliä ja kävelemme ohi. Kehun koko ajan koiraa ja jos se yrittää alkaa tempomaan, kiellän tiukasti. Jos ei meinaa rauhoittua, pysähdyn ja otan leuasta tutun otteen ja sanon sille pari valittua sanaa ja sitten mennään taas. Olen oppinut, että tämänkokoista koiraa on turha kiskoa vaan pysähtyy reilusti ja ottaa komennon.
Miedän tapauksessamme eivät siis auttaneet lelut, namit yms. muut. Ymmärrettyämme että pelko oli ärinän taustalla, alkoivat asiat siis sujua. Kuvaamani tapa ei käy kaikille, eikä ratkaise kaikkien ongelmia, mutta ajattelin sepustukseni kirjoittaa koska tunsin myötätuntoa, tilanne ei ole mukava. Aikaa tällainen "harjoittelu" vie viikkoja ennenkuin koira oppii luottamaan omistajaan ja ennenkaikkea itseensä. Nykyään aina kun on mahdollista, kysyn voisivatko koirat pikaisesti "haistella" lenkin varrella. Ärinöitä ei esiinny enää oikeastaan lainkaan, mutta urokset ovat aina uroksia, eli mekin väistämme aina erään koiran tullessa kohdalle. Tämä yksi herättää vihan aina pojassamme, siitä emme ole päässeet eroon, aiheeseen liittyy koirulimme "tyttöystävä" ja tämä kyseinen uros, eli koirallemme on pitkä muisti ja se kokee uroksen uhkana. Mutta siitä ei enempää...eli hyväksy ettei ihan kaikkien kansa tulla välttämättä toimeen.
Toivottavsti teillä alkaa Hanna sujua paremmin, koita keksiä jotain, leikkaus ei välttämättä auta ollenkaan, eli siihen ei kannata laittaa liikaa odotuksiaan. Koita pikemminkin vahvistaa johtajan asemaasi ja syventää suhdettasi koiraasi, etenkin kun se on vasta teille tullut...ja siihen että se luottaa sinuun, että pystyt hoitamaan asiat sen puolesta. Laita viestiä jos viitsit, miten on mennyt! KOoita meidän juttua jos muuta et keksi, se vaatii hermoja ja aikaa, eikä pidä välittää mitä ihmiset ajattelevat, välillä kun tosiaan on häpeän punat poskilla, keskityt vain vain siihen että jokin päivä, ehkä jo ensiviikolla on edistystä tapahtunut :)
Ps. Toivottavasti ei tullut kovin sekava juttu, en jaksanut oikolukea...
kiitos sinulle vinkeistä,kokeilemme niitä käytännössä jatkossa. täällä muuten joku toinen kirjoittelee samalla nimimerkillä...esim.kysymyksiä kuonopannasta. mutta sitten takaisin asiaan.=) meillä on koirankouluttajan visiittien kylkiäisenä kuonopanta jota käytettiinkin jo enemmän ja vähemmän menestyksellä mutta nyt on taas kuljettu pelkän pannan kanssa. koira on spk alaskanmalamuutti rodultaan..tuntuu välillä että siinä on niin hankala koira koulutettavaksi että ei taida tulla mitään. rähinä on todellista agressiota, eilen se pääsi livahtamaan miehen edestä pienen jack russelin päälle (melkein) kun mies otti pannan pois ja oli avaamassa ulkoovea. onneksi ei käynyt kuinkaan. koira tekee myös sitä että kulkee nätisti sivulla (ollaan harjoiteltu) aivan toisen koiran kohdalle,minä huokaan jo helpotuksesta että kaikki meni hyvin, ja sitten se yhtäkkiä syöksähtää kimppuun. onneksi taktiikka on jo hioutunut ja päällekarkauksia ei ole sattunut lenkeillä,saan koiran hallittua kyllä hyvin. pelkään tosin jo ennalta tilanteita ja kun ne sitten tulevat eteen olen kauhuissani ja yritän juosta mihin ikinä pääseen.tokihan koira sen vaistoaa. joten nyt sitten rentoutumisharjoituksia,kuonopanta,käskyttämistä ja paljon kiitosta. jospa se siitä....kiitos kaikille tosiaan neuvoista!=)
En ole tosiaan aikaisemmin kirjoittanut tänne, toivottavasti ei kukaan nyt ota hernettä nenäänsä kun on sama nim.merkki..olen sillä muille sivuille joskus kirjoitellut. Hassua :)
Mitä muuten koirakouluttaja sanoi koirastasi, sen kouluttamisesta? Tiedätkö onko koirallasi ollut aikaisemmin, ennen sinun luoksesi tulemista taipumusta rähjäämiseen? Rotuyhdistelmä kuulostaa kyllä aika vaikealta jos ongelmia on tullakseen. Toivottavasti koiranne oppii asemansa perheessä ja edistystä alkaa tulla. Kannattaa ihan reilusti minun mielestäni todella pysähtyä ja odottaa toisen koiran ohimenemistä ja kiinnittää samalla koiran huomio itseensä. Ja sitten kun rähinä on saatu loppumaan niin koittaa sitä rauhassa ohi kävelyä. Meillä se ainakin toimi tässä järjestyksessä. Koira on rauhallisempi kun ei tarvi keskittyä kävelemiseen ja siihen, että hyökkääköhän toinen koira huomaamassa kun koiruli on itse ohi menossa. Tämä ote leuasta on myös ihmeellisen kätevä, en tarkoita mitään repimistä vaan napakka ote alaleuasta ja pakotat koiran ottamaan huomion sinuun. Koiramme yleensä rauhottuu jo kun otan leuasta kiinni ennen paria nuhtelevaa sanaa, on oppinut jo sen verrran.
Muistathan myös harjoitella ns. "johtajuusharjoituksia" kotona ahkeraan, eli itse syötte ensin, ei koiraa sänkyyn, leikitte vain omasta aloitteestanne, itse ensin ovesta ym. Myös muutama päivä kuukaudessa niin että koiraan ei kiinnitetä huomiota kamalasti vaan se joutuu itse hakemaan sitä. Meillä kun on ollut "vikana" se että lellimme ja paijaamme koiraamme ehkä vähän liiankin kanssa, se on tottunut siihen ja on välillä ehkä hieman ylemmyydentuntoinen. En olisi ensin uskonut, mutta koira oli aivan erilainen, myös ulkona kun vähensimme huomiota sitä kohtaan. Kannataa koittaa!
Hyviä jatkoja!!
Näin pienen uroskoiran omistajana esittäisin toivomuksen että älkää pitäkö koiraa irti jos se rähisee (minkään kokoista). Ei ole mitään pelottavampaa kuin agressiivinen uros joka juoksee irti. Vaikka se tottelisi omistajaa hyvin, niin ei siinä tarvita kuin yksi puraisu niin vahinko on jo tapahtunut. Etenkin ison koiran puraisu voi tehdä pahaa jälkeä pienemmälleen.
Älkää hyvät ihmiset tosiaan pitäkö koirianne irti. Nykyisen kotikaupunkini keskustassa oma terrieriurokseni on joutunut vapaana juosseen koiran (sekä urosten että narttujen...)hyökkäyksen kohteeksi vuoden sisällä 3 kertaa ja aiemmin 10-vuotisen elämänsä varrella 4 kertaa. Seitsemän hyökkäystä, muutama leikkaus, lukematon määrä tikkejä ja eläinlääkärikäyntejä... Onneksemme se on selvinnyt hengissä! Verisen koiran sylissä pitäminen ei ole kovinkaan mukavaa puuhaa...
Liian usein olen kuullut hyökkäävän koiran omistajalta kommentin "Ei se koskaan ennen ole tällaista tehnyt..." Tähän asti olen jättänyt rikosilmoituksen tekemättä, koska koiranomistajat ovat ihan aidosti olleet pahoillaan tapahtuneesta ja maksaneet eläinlääkärikulut. Eläin kuitenkin on aina eläin, eikä sen mielenjuoksusta voi olla 100% varma. Se kannattaa meidän kaikkien pitää mielessä.
Koirani ei ymmärrettävästi juurikaan välitä joutua muiden koirien kanssa tekemisiin. Olen kuitenkin saanut koulutettua sen "sietokykyisemmäksi" makupalojen avulla. Kun näen toisen koiran tulevan vastaan, rupean kehumaan sitä ja annan makupalan ja jatkan kehumista. Jos koira on hiljaa, annan ohituksen jälkeen toisen makupalan. Mikäli pinna pettää ja rähinä alkaa, otan vesipyssyn ja suihkautan naamalle. Se tehoaa hyvin! Olemme parissa kuukaudessa saaneet loistavia tuloksia, vaikka veteraanille vuosia onkin jo kertynyt. Vanhakin koira siis oppii hyvin ;-)
Hau-hau-hauskaa joulua kaikille!
en aio päästää koiraani irti kuin koirapuistossa,aidan sisällä turvallisesti. mielestäni on edesvastuutonta pitää sellaista koiraa irti joka suhtautuu arvaamattomasti muihin koiriin vaikka kuinka muuten tottelisi omistajaansa. kaupungin järjestys-säännöthän sitäpaitti kieltävät irtipidon. se vahinko mistä edellisessä viestissä kerroin tapahtui siis nimenomaan niin että koira oli jo ulkoovesta menossa sisään kun mies otti pannan hihnan irti,ja ennenkuin kukaan meistä ihmisistä huomasi mitään koira ehti tehdä täyskäännöksen nähdessään pikkukoiran ovemme lähellä. no, onneksi siis ei tosiaan käynyt mitenkään ja pikkuinen säilyi vahingotta. jatkossa kuitenkin irrotetaan hihnakin vasta kun koira on sisällä ja ovi kiinni. mitä sitten tulee siihen vahingonkorvaamiseen. tokihan korvaan toisen eläinlääkärikulut mikäli koirani aiheuttaisi vahinkoa. en kuitenkaan ehdoin tahdoin hae tällaisia tilanteita vaan esim.kiellän koirapuistot kaukaa jos niissä on muita uroksia.sittenkään kun koirani joskus on oppinut kulkemaan nätisti ja rähisemättä, pidän sen kiinni. koska eläin on tosiaan aina eläin.
sitruunapanta, joka reagoi koiran haukkumiseen. Käytä sitä joka lenkillä äläkä huomioi koiraa jos se rähisee. Yrität vain jatkaa matkaa ja antaa sitruunapannan hoitaa "kieltämisen". Olisi hyvä jos koira ei yhdistäisi pantaa sinuun. Yritä rähinöiden jälkeen kun koira on rauhoittunut, kiinnittää sen huomio itseesi esim. makupaloilla tai leikillä. Pian koirasi huomaa, että muille koirille rähiseminen aiheuttaa inhottavan hajun nenälle, mutta sinun seuraaminen on "hyödyllisempää".
Meillä auttoi hillitsemään turhaa rähinää, minkä jälkeen makupaloilla ym. kouluttamisella on saatu aikaan yhteiskuntakelpoinen koira.
Tämä vaatii aika paljon kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta siihenhän varauduit jo ottaessasi koiran..eikö?
kiitos vinkistä, kokeilen sitruunapantaa jospa auttaisi meilläkin.=)