Enpä olisi koskaan uskonut että tapaan sen ihmisen josta tulee minulle naru kaulaan. No tapasin kuitenkin, toisen naisen josta en pääse yli millään. Aina kun alkaa helpottaa, hän ilmestyy jostakin takaisin elämääni ja oravanpyörä taas alkaa. Olisi helkutin kiva tietää mitä hän minusta enää haluaa, kun olen suoraan sanonut että ystäviä meistä ei voi enää tulla koska tunteeni on sitä vahvemmat.
Kunpa helkkarissa olisin tiennyt että sydämen avaaminen toiselle ihmiselle sattuu näin paljon, olisin sen jättänyt tekemättä...
Kunpa helkkarissa olisin tiennyt että sydämen avaaminen toiselle ihmiselle sattuu näin paljon, olisin sen jättänyt tekemättä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
hän on naru kaulassasi?
Pura vain ahdistustasi. Se voisi helpottaa.
naru kaulassani siksi että rakastan häntä enemmän kuin elämää. Sillä vaan ei ole mitään merkitystä.
Ja kiitos, mutta tämä ahdistus ei helpotu millään, se palaa aina takaisin
merkitystä?
Kyllä sen ahdistuksen joskus on helpotettava. Muuten elämä olisi aivan liian surullista.
Ehkä sinun vain pitäisi kertoa, että sinuun sattuu, jos et hän yrittää olla ystäväsi.
Voimia.
anna vaikka mahdollisuus. Mikä estää jakamasta elämääsi hänen kanssaan? Omat pelkosi?
Tottakai se on rakkautta!
Se että se on yksipuolista tekee siitä helvetillistä. Olimme kauan sitten yhdessä ja kaiken piti olla hyvin. Tottakai riitojakin, mutta uskoin että yhdessä niistä selvitään. Vaan miten kävi...
No, ainakin toinen meistä sai mitä halusi ja minä maksan hinnan siitä. Olkoon niin
vaikka yhteyttä häneen? Kun kirjoitit että tahtoisit tietä mitä hän sinusta ajattelee. Ota yhteyttä, laita vaikka tekstari. Mikä estää??
Koska kaikki sanat on sanottu.
Ja tiedän mitä hän minusta ajattelee, mutten voi käsittää mitä hän minusta haluaa.
Kun tarjonta ei kohtaa kysyntää...
siltä ettei kaikkia sanoja selvästikään ole vielä sanottu. Seuraavalla kerralla kun kyseisen henkilön tapaat tai jossain näet, kerro hänelle kaikki.
täytyy tehdä niin, et pakkaat laukkusi ja otat vähintään sadan kilmometrin verran etäisyyttä ja selvität asian itsesi kanssa. Etäisyys yleensä auttaa selventämään ajatuksia. Apua et saa muualta tai muilta, jos tunteesi ovat yksipuoliset ja kaikki sanat jo sanotut. Ei sinua kukaan muu valitettavasti voi auttaa. Kyllä tunteesi hälvenenvät, jos itse teet päätöksen siitä, ettei hän kuulu enää elämääsi. Vain sinä voit vetää rajan!
Montako kertaa todellakin olen tehnyt niin...useita. Kuten alkuperäisessä viestissä oli, aina kun alkaa helpottaan ja tuntumaan sille että elämä voittaa hän ilmestyy jostain takaisin. Jotenkin en vain pääse karkuun millään.
Asiat olen saanu itseni kanssa selväksi jo aika päivää sitten. Tiedän että rakastan häntä ja haluaisin viettää elämäni hänen kanssaan. Tiedän myöskin ettei hän halua samaa ja that's it. Monta kertaa olen suoraan hänelle sanonut että mulla ei ole mitään muuta tarjota kuin rakkaus ja kun se ei kerran kelpaa tai ei ole sitä mitä hän haluaa, antaa olla ja unohtaa minut kokonaan.
Miten sen voi väärin ymmärtää? Ei käsitä...
Istun seinällä ja katselen maailmaa,
olen kärpänen, suuri silmäinen.
Kärsällä huuliasi kosketan, hiljaa varoen
ja aamulla sinut hellästi herätän,
korvasi juuressa surisen:)
aurinkoista päivää toivoo kaikille Ulla (nimi on muutettu:D)
hieman vastaavanlainen tilanne. Aikoinaan tapaamani nainen, jonka kanssa oli jonkinasteista sutinaa jälleen putkahti esiin kiven alta. Aika erikoisella tavallakin vielä...Erikoisella todellakin!
Kertoa millä tavalla erikoisella ja miten teidän tarinanne jatkuu. Itse en tunnu pääsevän eräästä naisesta millään irti, enkä haluakaan, mutta en häntä myöskään voi saadakaan. Aina kun luulen ylittäneeni murheen kokoisen vuoren, tulee seuraava eteen...
on jo niin erikoista että ei sellainen ole kovinkaan mahdollista, jos asiaa teoriittiselta kannalta katsotaan. Erikoinen yhteensattuma, alkaa jo tuntumaan etteikö meitä päästetä unohtamaan toisiamme sitten millään....!Jutun jatkosta tuskin mitään tulee, tai mistäs sitäkään tietää; niin erikoinen juttuhan tässä jo takana on. Vetovoimaa kyllä taitaa olla puolin ja toisin, vieläkin!(?) Miten sun tilanne, millainen se on?
jauhetaan ku myllynkivet toistemme kaulassa, mutta kumpikin omassa elämässä. En osaa sitä naista unohtaa, enkä totta puhuen haluakaan, mutta tämäkään ei tunnu hyvälle. Pitäs varmaan muuttaa paikkakuntaa, ei tarviis ainakaan nähdä, vois olla helpompi unohtaa
mitä jos te 2 olettekin ne toistenne myllynkivet? ;=D
se teidän juttu on erikoinen?