miten masennuksest pääsee eroon?
mul on ollu sairas masennus koht vuoden ja mä en vaa pääse siit eroon.
ja se alko joskus ku alotin seiskan ja mua alettiin kiusaamaan.
kiusaaminen on kuitenki jonkun verran vähentyny mut masennus ei oo häipyny.
mä en tiiä mist se ees johtuu...
mut tää on ihan kauheeta...=(
mua ei edes naurata tai hymyilytä enää...tai ainaki tosi harvoin...
mä oon viillelly itteeni ja kädet on järkyttävän näköset.
mun jätkä on yrittäny saada mut lopettamaan viiltelyn.
vaikka tuskin sitä oikeesti kiinnostaa.
mä luulen et tää mun "masennus" on vaa jotai vitun pellee teini pelleilyy...
onks kellää kokemuksii?
no hyvää jouluu kumminki
mul on ollu sairas masennus koht vuoden ja mä en vaa pääse siit eroon.
ja se alko joskus ku alotin seiskan ja mua alettiin kiusaamaan.
kiusaaminen on kuitenki jonkun verran vähentyny mut masennus ei oo häipyny.
mä en tiiä mist se ees johtuu...
mut tää on ihan kauheeta...=(
mua ei edes naurata tai hymyilytä enää...tai ainaki tosi harvoin...
mä oon viillelly itteeni ja kädet on järkyttävän näköset.
mun jätkä on yrittäny saada mut lopettamaan viiltelyn.
vaikka tuskin sitä oikeesti kiinnostaa.
mä luulen et tää mun "masennus" on vaa jotai vitun pellee teini pelleilyy...
onks kellää kokemuksii?
no hyvää jouluu kumminki
Vastaukset 9
Vanhimmat
totuttele elämään sen masennukses kanssa.
oon itse sairastanut masennusta jo 8 vuotta (nyt 24v)
vaikka jengi ihmettelee et miks mä oon masentunut, kun mikään ei viittaa ulkoisesti siihen, oon fiksu, hyvässä duunissa, hyvintoimeentuleva, komeakin jne..
en paljon hymyile, mutta oon oppinut elämään masennukseni kanssa, ja suhtaudun siihen eri tavalla kuin ennen, silleen kaurismäkiläisen komeasti.. you know, arvokkaasti masentunut
Mut älä viiltele ittees se on sitä typerää teini hommaa, eikä se auta masennukseesi!
itsetuhoisiakin ajatuksia tulee mieleen, mutta oon onnistunut karkoittamaan ne, ja ajatellut ettei ainakaan nuorena kannata itseensä tappaa, lykätään ajatusta, ja tehdään se sit vaikka neli-viis kybäsenä komeesti ajamalla chevroletti grand canyoniin ;)
t: Fellow (suupielet alaspäin kun kohdataan..)
Et oo varakas. Oot työkyvyttömyyseläkkeellä.
mä tiedän kyl hyvin, miltä se tuntuu. se on todella kuluttavaa. mä suosittelen oikeesti, että haet apua jostain. masennuksella ei kannata leikkiä. se on hyvin vaarallista. *tietää kokemuksesta*
Tää ei nyt varsinaisesti sun ongelmaasi liity jos masennuksesi johtuu kiusaamisesta mutta mä tiedän kyllä millaista masennus on.. oon masentunu täysin turhista asioista ja aika pahastikin mutta mä pääsin kyllä siitä eroon ja silleen kun vaan otin uuden ajattelutavan asioihin että mietin vaan kuinka paljon on hyvää enemmän kuin huonoa ja kuinka hyvin loppujen lopuks menee.. oon tästä kirjoittanut tuonne rakkauspalstalle vaikkei se ehkä sinne kuulukkaan mutta kuitenkin...
Masentuminen on hirveää, tiedän enkä suosittele sitä kellekkään ja siksi juuri kirjoituksesi oli surullista luettavaa...
Koita selvitä kuitenkin ja lue nämä...
Tämä http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=639&posting=20500000000282450
Ja tämä http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=639&posting=20500000000286926
Hyvää joulua ja talvenjatkoa!!=)
Käy kertomassa terveydenhoitajalle että sinulla on masennusta niin se kyllä auttaa.
Ei masennuksesta tarvii kärsiä kun siihen kerta on parannuskeinot!
saattaa olla ihan periytyvää vaikkakin sul se on kestäny tosi kauan...mul on esim. ihan todettu et masennukseni on ns. sukuvika....
viiltely ei auta yhtään ja oot varmaan sen huomannu..lähe tuulettuu jonnekkii muualle...kyl tietty mielialanvaihtelut kuuluu murrosikään ja sillee mut ei kannata ottaa niin vakavasti...yritä rentoutuu..haistattele vaikka niille sun kiusaajille...älä anna toisten alistaa sua...ja puhu jollekkin tost...vaikka sit jätkälles..uskon että se välittää susta kuitenkin...
Mäkin oon masentunut,oikeastaan ollut varmaan koko iän. Tunsin jo lapsena ahdistusta. Äitini kuoli hiljattain. Sekin lisäsi pahaa oloa.
en osaa vastata miten masennuksesta pääsee eroon koska itse en ole päässyt. olen kärsinyt masennuksesta reilut kolme vuotta. itsekin viiltelin joskus mutta itsetuhoisen käyttäytymisen olen lopettanut. en kuitenkaan aina ole masentunut mutta suurimman osan ajasta. sen olen huomannut että elämä on paskaa mutta on sitä silti joskus hauskaa ettei ainakaan kannata itseään lopettaa.
Tiedän tunteen, aivan tasan tarkkaan.
Elämä potki päähän ja mikään ei kiinnostanut, ei edes eläminen jne.
Miten siitä pääsee yli, no tota, ei helpolla, ei nopeasti (valitettavasti näin). Mutta jaksamalla aina vaan yrittää ja yrittää, niin joskus tulee se hymynkin aika ... :)
Jos kiinnostaa enemmänkin ja luottamuksella jutella, niin älä (tai muutkaan jotka haluu keskustella) epäröikö heittää s-postilla :)!
Hyvää joulunodotus kaikille !!!