Kesämökki. Ajomatkasta uupuneena seisoin putkikassi kädessäni kesämökin kuistilla,
ja kaivoin mökin avaimia taskustani. Rikkinäinen ovi. Murtovaras. Adrenaliiniryöppy potkaisi sellaisella voimalla, että sydämeni tuntui pomppaavan ulos rinnastani. Lopulta sain salpaantuneen hengitykseni pelaamaan ja lähdin hitaasti vetäytymään mökin kuistilta kohti varastorakennusta. Kopeloituani taskujani tajusin, että kännykkä oli tulohässäkässä unohtunut autoon, joten Poliisin kutsuminen paikalle saisi odottaa.
Vapisevin käsin sain avattua varastorakennuksen lukon ja kaappasin vajan asekaapista
rinnakkaispiipuisen Valmetin haulikon. Kuin saalistava Pantteri, hyppäsin pusikkoon ja lähdin ryömimään kohti mökkiä. Varvut ja terävät oksat raapivat mahani verinaarmuille ja päästyäni mökin nurkalle, loikkasin
kuin salaisen iskujoukon Kommando mökin seinustalle ja lähdin ase tanassa hiipimään kohti oviaukkoa.
Välittämättä siitä, että olin unohtanut haulikonpanokset varastorakennukseen, jatkoin etenemistä kohti ovea ja päässäni takoi vain yksi ajatus: ” hyökkäys on paras puolustus, hyökkäys on paras puolustus ”.
Mökin ovelle päästyäni, kurkkasin varovasti sisälle. Pirttipöydän ääressä istui yönmusta mies selin oveen päin, syöden aamumurojani. Luvaton tunkeutuja oli kajonnut omaisuuteeni. Vereni kuohahti kuin puolukkavelli tulikuumalla hellalla ja adrenaliiniryöppy iski uudemman kerran. Vedin syvää henkeä, laskin mielessäni kolmeen ja sitten iskin.
” Kädet ylös ” - karjaisten hyppäsin Rambomaisen ketterästi oviaukosta tuvan puolelle ja suuntasin haulikonpiiput kohti luvatonta tunkeutujaa.
Tuo kutsumaton vieras koki elämänsä yllätyksen. Veret seisauttava huutoni säikäytti luvattoman tunkeilijan niin, että ylös ponnahtaessaan hän potkaisi pirttipöydän nurin ja haulikonpiiput nähdessään mies kirjaimellisesti laski alleen. Tuijotimme hetken toisiamme silmästä silmään, kuin kaksintaistelijat Rio Nevadan autiomaassa, kunnes otin ohjat käsiini ja komensin haulikolla osoitellen kaveria istumaan. Yönmusta kaveri sopersi jotain käsittämätöntä ja kasvoilta kuvastunut pelko oli aitoa, hikikarpaloiden valuessa norona kaverin otsalla. Siinä me istuimme kasvotusten ja tuijotimme toisiamme ainakin kaksi tuntia silmästä silmään, vaihtamatta sanaakaan. Mielessäni pyöri mitä ihmeellisimpiä visioita
siitä minkälaista rangaistusta luvattomalle tunkeutujalle vaatisin. Jättisakkoja. Vankeutta. Ja kissanviikset. Kaveri selviäisi pelkällä putkareissulla ja olisi jo huomenna hiomassa uusia konnuuksia.
Rikos ja Rangaistus. Päätin ottaa oikeuden omiin käsiini. Pomppasin ylös tuolilta, viittoilin kaverille oviaukkoa ja karjaisin: ” Ulos ”! Luvaton tunkeutuja kompuroi edessäni ja hänen katseensa aneli armoa. Osoitin haulikolla polkua, joka johti halkovajalleni ja hoputin kaveria liikkeelle: ”Mars, Mars ” Halkovajalle päästyämme osoitin kirvestä ja elekielellä näytin mallia halkojen hakkaamisesta.
Mies alkoi pilkkoa puita ja teki sitä sellaisella vimmalla, jota en aiemmin ollut nähnyt. Muutaman motin puita pilkottuaan luvaton tunkeutuja alkoi osoittaa uupumuksen merkkejä. Mies puuskutti, pyyhki hiestä märkää otsaansa ja yritti ilmaista itseään puhumalla kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Aloin tuntea sääliä kaveria kohtaan. Lähes varmana siitä, että tuo luvaton tunkeilija olisi melko vaaraton yksilö, komensin hänet elekielellä istumaan, laitoin haulikon roikkumaan vajan seinälle ja istahdin kannon nokalle miettimään seuraavaa siirtoani.
Sauna. Kaveri oli selvästi löylyjen tarpeessa. Elekielen käyttö tuli taas ajankohtaiseksi ja viittoilin miestä ottamaan sylin täyteen halkoja. Sen jälkeen osoitin mökkirannassa sijaitsevaa saunaa ja opastin häntä kävelemään sinnepäin. Luvattoman tunkeilijan ilmeistä osasin jo lukea, että hän oli peloissaan ja yritin keventää tunnelmaa viheltelemällä Kwai-Joen siltaa. Saunaan päästyämme mies katseli silmät suurina lautasina pimeää löylyhuonetta. Opastin kädestä pitäen kiukaan sytyttämisen salat ja vedet kannettuamme sytytimme tulet myös vesipadan alle. Lämpötilan noustessa luvaton tunkeilija tuijotti epäuskoisen näköisenä löylymittaria ja päätään pyöritellen hän mumisi jälleen itsekseen. Saunan lämpötilan kohottua himpun yli kahdeksankymmenen asteen, komensin miehen saunan pukuhuoneeseen. Jälleen, elekieleen turvautuen opastin kaveria riisuuntumaan ja saunan oven aukaistuani ohjasin luvattoman tunkeutujan pimeään löylyhuoneeseen. Kaveri kiipesi ripeästi ylälauteille ja katseli levottomana ympärille. Istahdin luvattoman tunkeutujan viereen lauteille ja heitin kuupallisen vettä tulikuumille saunakiville. Löylyn sihahdettua terävästi, kuuma höyry alkoi polttaa ihoa ja mies huusi suoraa huutoa kuin Alfred Hitchcockin vertahyytävissä elokuvissa. Annoin kaverin rauhoittua ja hetken päästä näytti siltä, että luvaton tunkeilija saattoi jopa nauttia olotilastaan. Otin saunavastan esille ja hakattuani sillä muutaman kerran ympäri kehoani, luvaton tunkeilija juoksi ulos saunasta, äänekkäästi parkuen.
Päivän kommellusten ja löylyn uuvuttamina istuimme mökin kuistilla ja tarjosin tunkeilijalle
saunajuomaksi pullollisen Jaffaa. Mies oli niin janossaan, että oli nielaista koko pullon janoa sammuttaessaan. Mietin jälleen seuraavaa siirtoani ja aprikoin kuumeisesti pitäisikö virkavalta kutsua paikalle. Tarkemmin asiaa pohdittuani ja luvattoman tunkeilijan jo vaarattomaksi todettuani, päätin odottaa seuraavaan päivään. Yhteinen elekieli oli jo tuossa vaiheessa löytynyt ja kaverin viittoilusta ymmärsin, että hän oli pahoillaan aiheuttamastaan vahingosta ja mielipahasta.
Iltapalan nautittuamme mies kumarsi syvään, kopautti rintaansa ja sanoi: Njosua. Kuin Tarzan elokuvissa
osoittelimme sitten toisiamme ja toistelimme vuoronperään nimiämme: ”Njosua, Kake, Njosua, Kake”. Lopuilta sujuikin sitten uusien sanojen opiskelussa ja opettelun lomassa nautimme muutaman lasillisen itse tehtyä viinimarjalikööriä. Illan taituttua yöhön, päivän tapahtumista rasittunut muukalainen alkoi osoittaa nukahtamisen merkkejä, joten ohjasin hänet makuuhuoneeseen nukkumaan. Kävin pitkäkseni tuvan penkille ja siinä selälläni maatessani, ehdin vielä tovin ajatella päivän värikkäitä tapahtumia ennen nukahtamistani
Joku koputti oveen. Jäsenet jäykkänä ojentauduin ylös tuvan penkiltä ja käsiä oikoen laahustin kohti ovea.. Aukaistuani oven Konstaapeli Auvo Luttinen toivotti huomenet ja kertoi etsivänsä kadonnutta marjastajaa. Senegalilainen vaihto-oppilas Njosua Tombako oli kadonnut pari päivää sitten marjareissullaan ja nyt etsintäpartio oli edennyt mökkimailleni kaveria etsimään. Samaan hengenvetoon Luttinen totesi,että eksynyt vaihto-oppilas ei osannut puhua juuri lainkaan suomea, koska oli ollut maisemissa vasta vajaan viikon. Rupattelumme keskeytyi, kun Njosua hoiperteli mökin makuuhuoneesta tuvan puolelle ja toisti edellisenä iltana oppimiaan sanoja: ” Kake, lisaa loulua,holkun kolkun”.
ja kaivoin mökin avaimia taskustani. Rikkinäinen ovi. Murtovaras. Adrenaliiniryöppy potkaisi sellaisella voimalla, että sydämeni tuntui pomppaavan ulos rinnastani. Lopulta sain salpaantuneen hengitykseni pelaamaan ja lähdin hitaasti vetäytymään mökin kuistilta kohti varastorakennusta. Kopeloituani taskujani tajusin, että kännykkä oli tulohässäkässä unohtunut autoon, joten Poliisin kutsuminen paikalle saisi odottaa.
Vapisevin käsin sain avattua varastorakennuksen lukon ja kaappasin vajan asekaapista
rinnakkaispiipuisen Valmetin haulikon. Kuin saalistava Pantteri, hyppäsin pusikkoon ja lähdin ryömimään kohti mökkiä. Varvut ja terävät oksat raapivat mahani verinaarmuille ja päästyäni mökin nurkalle, loikkasin
kuin salaisen iskujoukon Kommando mökin seinustalle ja lähdin ase tanassa hiipimään kohti oviaukkoa.
Välittämättä siitä, että olin unohtanut haulikonpanokset varastorakennukseen, jatkoin etenemistä kohti ovea ja päässäni takoi vain yksi ajatus: ” hyökkäys on paras puolustus, hyökkäys on paras puolustus ”.
Mökin ovelle päästyäni, kurkkasin varovasti sisälle. Pirttipöydän ääressä istui yönmusta mies selin oveen päin, syöden aamumurojani. Luvaton tunkeutuja oli kajonnut omaisuuteeni. Vereni kuohahti kuin puolukkavelli tulikuumalla hellalla ja adrenaliiniryöppy iski uudemman kerran. Vedin syvää henkeä, laskin mielessäni kolmeen ja sitten iskin.
” Kädet ylös ” - karjaisten hyppäsin Rambomaisen ketterästi oviaukosta tuvan puolelle ja suuntasin haulikonpiiput kohti luvatonta tunkeutujaa.
Tuo kutsumaton vieras koki elämänsä yllätyksen. Veret seisauttava huutoni säikäytti luvattoman tunkeilijan niin, että ylös ponnahtaessaan hän potkaisi pirttipöydän nurin ja haulikonpiiput nähdessään mies kirjaimellisesti laski alleen. Tuijotimme hetken toisiamme silmästä silmään, kuin kaksintaistelijat Rio Nevadan autiomaassa, kunnes otin ohjat käsiini ja komensin haulikolla osoitellen kaveria istumaan. Yönmusta kaveri sopersi jotain käsittämätöntä ja kasvoilta kuvastunut pelko oli aitoa, hikikarpaloiden valuessa norona kaverin otsalla. Siinä me istuimme kasvotusten ja tuijotimme toisiamme ainakin kaksi tuntia silmästä silmään, vaihtamatta sanaakaan. Mielessäni pyöri mitä ihmeellisimpiä visioita
siitä minkälaista rangaistusta luvattomalle tunkeutujalle vaatisin. Jättisakkoja. Vankeutta. Ja kissanviikset. Kaveri selviäisi pelkällä putkareissulla ja olisi jo huomenna hiomassa uusia konnuuksia.
Rikos ja Rangaistus. Päätin ottaa oikeuden omiin käsiini. Pomppasin ylös tuolilta, viittoilin kaverille oviaukkoa ja karjaisin: ” Ulos ”! Luvaton tunkeutuja kompuroi edessäni ja hänen katseensa aneli armoa. Osoitin haulikolla polkua, joka johti halkovajalleni ja hoputin kaveria liikkeelle: ”Mars, Mars ” Halkovajalle päästyämme osoitin kirvestä ja elekielellä näytin mallia halkojen hakkaamisesta.
Mies alkoi pilkkoa puita ja teki sitä sellaisella vimmalla, jota en aiemmin ollut nähnyt. Muutaman motin puita pilkottuaan luvaton tunkeutuja alkoi osoittaa uupumuksen merkkejä. Mies puuskutti, pyyhki hiestä märkää otsaansa ja yritti ilmaista itseään puhumalla kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Aloin tuntea sääliä kaveria kohtaan. Lähes varmana siitä, että tuo luvaton tunkeilija olisi melko vaaraton yksilö, komensin hänet elekielellä istumaan, laitoin haulikon roikkumaan vajan seinälle ja istahdin kannon nokalle miettimään seuraavaa siirtoani.
Sauna. Kaveri oli selvästi löylyjen tarpeessa. Elekielen käyttö tuli taas ajankohtaiseksi ja viittoilin miestä ottamaan sylin täyteen halkoja. Sen jälkeen osoitin mökkirannassa sijaitsevaa saunaa ja opastin häntä kävelemään sinnepäin. Luvattoman tunkeilijan ilmeistä osasin jo lukea, että hän oli peloissaan ja yritin keventää tunnelmaa viheltelemällä Kwai-Joen siltaa. Saunaan päästyämme mies katseli silmät suurina lautasina pimeää löylyhuonetta. Opastin kädestä pitäen kiukaan sytyttämisen salat ja vedet kannettuamme sytytimme tulet myös vesipadan alle. Lämpötilan noustessa luvaton tunkeilija tuijotti epäuskoisen näköisenä löylymittaria ja päätään pyöritellen hän mumisi jälleen itsekseen. Saunan lämpötilan kohottua himpun yli kahdeksankymmenen asteen, komensin miehen saunan pukuhuoneeseen. Jälleen, elekieleen turvautuen opastin kaveria riisuuntumaan ja saunan oven aukaistuani ohjasin luvattoman tunkeutujan pimeään löylyhuoneeseen. Kaveri kiipesi ripeästi ylälauteille ja katseli levottomana ympärille. Istahdin luvattoman tunkeutujan viereen lauteille ja heitin kuupallisen vettä tulikuumille saunakiville. Löylyn sihahdettua terävästi, kuuma höyry alkoi polttaa ihoa ja mies huusi suoraa huutoa kuin Alfred Hitchcockin vertahyytävissä elokuvissa. Annoin kaverin rauhoittua ja hetken päästä näytti siltä, että luvaton tunkeilija saattoi jopa nauttia olotilastaan. Otin saunavastan esille ja hakattuani sillä muutaman kerran ympäri kehoani, luvaton tunkeilija juoksi ulos saunasta, äänekkäästi parkuen.
Päivän kommellusten ja löylyn uuvuttamina istuimme mökin kuistilla ja tarjosin tunkeilijalle
saunajuomaksi pullollisen Jaffaa. Mies oli niin janossaan, että oli nielaista koko pullon janoa sammuttaessaan. Mietin jälleen seuraavaa siirtoani ja aprikoin kuumeisesti pitäisikö virkavalta kutsua paikalle. Tarkemmin asiaa pohdittuani ja luvattoman tunkeilijan jo vaarattomaksi todettuani, päätin odottaa seuraavaan päivään. Yhteinen elekieli oli jo tuossa vaiheessa löytynyt ja kaverin viittoilusta ymmärsin, että hän oli pahoillaan aiheuttamastaan vahingosta ja mielipahasta.
Iltapalan nautittuamme mies kumarsi syvään, kopautti rintaansa ja sanoi: Njosua. Kuin Tarzan elokuvissa
osoittelimme sitten toisiamme ja toistelimme vuoronperään nimiämme: ”Njosua, Kake, Njosua, Kake”. Lopuilta sujuikin sitten uusien sanojen opiskelussa ja opettelun lomassa nautimme muutaman lasillisen itse tehtyä viinimarjalikööriä. Illan taituttua yöhön, päivän tapahtumista rasittunut muukalainen alkoi osoittaa nukahtamisen merkkejä, joten ohjasin hänet makuuhuoneeseen nukkumaan. Kävin pitkäkseni tuvan penkille ja siinä selälläni maatessani, ehdin vielä tovin ajatella päivän värikkäitä tapahtumia ennen nukahtamistani
Joku koputti oveen. Jäsenet jäykkänä ojentauduin ylös tuvan penkiltä ja käsiä oikoen laahustin kohti ovea.. Aukaistuani oven Konstaapeli Auvo Luttinen toivotti huomenet ja kertoi etsivänsä kadonnutta marjastajaa. Senegalilainen vaihto-oppilas Njosua Tombako oli kadonnut pari päivää sitten marjareissullaan ja nyt etsintäpartio oli edennyt mökkimailleni kaveria etsimään. Samaan hengenvetoon Luttinen totesi,että eksynyt vaihto-oppilas ei osannut puhua juuri lainkaan suomea, koska oli ollut maisemissa vasta vajaan viikon. Rupattelumme keskeytyi, kun Njosua hoiperteli mökin makuuhuoneesta tuvan puolelle ja toisti edellisenä iltana oppimiaan sanoja: ” Kake, lisaa loulua,holkun kolkun”.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...
Kiitos ja kumarrus !
Mites se konstaapeli osas tulla teille ettimään? EIks se ovi ollu rikki nii mites se koputti oveen.
Oliks toi olevinaan totta vai onks se sun keksimä tarina. AIka hyvä juttu =)=))=)
no..juttua piti hiukan supistaa,kun sormet alkoivat puutumaan,mutta tiedoksi että näppäränä kaverinia Njosua korjasi rikkomansa ruudun,leikattuaan marjaämpärin kannesta sopivan paikkapalan. Poliisi Luttinen taas tapansa mukaan saapui mökilleni aamukahvin toivossa. Se miksi hän koputti,johtunee siitä että kerran kotiin mennessään hän ei koputtanut ja löysi vaimonsa nokikolarin kanssa vällyjen välistä. Sen koommin hän ei ole ovesta astunut koputtamatta,oli sitten kysymyksessä virka- tai siviilivierailu. Njosuakin kotiutui sen verran hyvin Suomeen,että toimii tällä hetkellä Kainuussa erään elämysfirman seremoniamestarina. Sen pituinen se....))
MINÄ EN OO NAURANU MIESMUISTIIN KUN JUTTUS LUETTUA .
KYLLÄ SULLA OIS KIRJOTTAJAN LAHJOI.
MUT SE ET MINÄ SAIN TODELLA AIDON NAURUN NIIN ON JEESJUTTU.
MINÄ OON NIIN TOSIKKO MUT TÄMÄ OLI JOTAIN,,,
Nöyrä kiitos. On mukavaa,jos pystyn tuottamaan iloa ajatuksen voimalla. Nauru pidentää ikää..))
Vaan pitääkö nuohoojat aina sekoittaa noihin naisasioihin. Mehän ollaan niin siveellisiä miehiä että : )
Ei savua ilman tulta sanoisin ja valehtelisin jos väittäisin, ettei nuohoaminen vetoa naisiin.
:))
Olet Sinä renki todella hyvin kirjoittanut tuon,piristävää lukea ja nauraa ääneenkin.Kirjailija sinusta olis pitänyt tulla. Kirjasi olisivat AINA loppuunmyyty:)))
Aurinkoista kesän jatkoa Ystävä:)
Loppuunmyytyjä ? . Nämä viedään käsistä jo ennen painoa....))
Iloa päivään,se piristää !!