Miten suhtautumisesi miehen lapsiin on muuttunut kun olette saaneet yhteisen lapsen? Onko suhtauminen yhteisen lapsen myötä helpompaa kuin ennen yhteistä lasta?
kysymys uusioäideille
tinttantanttantallalei
61208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mies ymmärsi vasta minun lapsia (miehellä ei ollut ennestään lapsia) vasta kun sai oman biologisen, eli meidän yhteinen syntyi. On tosin vähän eriarvoista, mutta olen sitten muistutellut, että KAIKKI lapset ovat samanarvoisia ja hän kun on skarpannut niin vuosi vuodeltä on mennyt paremmin.
jos sinulla ei olisi ennestään lapsia ja miehellä olisi, ymmärtäisit paremmin nykyistä miestäsi. Ajattele oikeasti, että ei se ole helppoa. Et varmasti itsekkään olisi täysin tasapuolinen. Ihana mies sinulla! Pidä kiinni hänestä ja ymmärrä häntä!!
tietämättä, eli vain arvioiden kirjoittajaa haluamaansa suuntaan.
Täsmennyksenä tekstiini kerronkin, että olen itse ollut parin vuoden ajan uusperheessä, jossa olin itse äitipuolena ja ymmärsin kyllä mieheni lasta ja pidin häntä täysin tasa-arvoisena. Eihän ole lapsen syy, että aikuiset häröilee ihmissuhteissaan. Eli vikaan osui arviosi, etten osaa asettua mieheni asemaan.
Mutta totta oli tuo viimeinen lauseesi, että mieheni on ihana. Hän on ja arvostan häntä. Mutta mieheni, joka on minua nuorempi, oli aika lapsellinen kun aloimme yhteistä taivalta ja nyt ymmärtää itsekin paremmin pieniä ihmisiä kun ikää ja kokemusta on karttunut. Hän ei siis aina ole ollut ihana, vaan nöyryytti lapsiani omaa lapsellisuuttaan ja silloin minun oli puututtava asiaan. Minä jos joku tiedän, millaista on hitsata kahta eri perhettä yhteen. Se ei koskaan käy kivuttomasti, mutta jälleen kerran- kuten avioliitossakin- on kysen pitkälti tahdonvoimasta. Siitä, HALUATKO ja tahdolla, keskusteluilla sekä empatilla pötkiikin sitten pitkälle.
Tsemppiä kaikille uusperheellisille! Olen sitä mieltä, että ydinperhe on aina paras perhekokoonpano, mutta ikävä kyllä sitäkään ei voi väkisin ylläpitää ja silloin, saadakseen parempaa, joutuu aina tinkimään ja taistelemaan sitä balanssia ja rauhaa, jotta kukin perheessä voisi hyvin.
tai unhtuu paremmin kun tulee uusia! niin se vain on.
Uusioäiti? Hmmm... Minä olen vain ja ainoastaan tavallinen äiti. Mutta aviomiehelläni on kaksi lasta edellisestä suhteestaan ja meillä on kaksi yhteistä lasta avioliitostamme (minun ainokaiseni). Että siinä mielessä olemme uusioperhe. Mutta EN uusioäiti.
Asiaan.. Olen aina pitänyt mieheni lapsista. Ja olemme tulleet mukavasti toimeen. Lapset eivät asu meillä, vaan käyvät viikottain, säännöllisesti. Mielestäni heti alusta lähtien ymmärsin lasten ja isän suhdetta, sen tärkeyden. Onhan minulla itsellänikin isä ja läheinen suhde häneen. Mutta kun ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi, ja varsinkin kun hän kasvoi parivuotiaaksi, ymmärsin sisarusten välisen suhteen ja sen ainutlaatuisuuden ja arvon!! Mieheni lapset ovat äärettömän tarkeitä näille pienemmille sisaruksilleen!
Ei yhteisen lapsemme syntyminen muuttanut suhtautumista. Suhtautumiseni muuttui vasta sen jälkeen, kun mieheni exä alkoi uhkailemaan, kiristämään ja muutoinkin olisi pitänyt tehdä kaikki asiat hänen mukaansa. Sitä ennen joustimme asioissa ja kaikki meni hyvin, mutta kun saa sontaa niskaan, niin silloin kyllä loppuu joustot ja valitettavasti se myös vaikuttaa suhtautumiseen miehen lapsia kohtaan.