”Rakas päiväkirja!”
”Olin juuri ollut suihkussa ja yhä alastomana kun ovikello soi. Se saattoi tietysti olla kuka tahansa, mutta oletin tietäväni kuka oven takana seisoi, enkä katsonut tarpeelliseksi antaa hänen odottaa pukeutuessani.”
Katseeni hyppelehti ahnaasti siskoni täsmällisellä käsialalla kirjoittamia rivejä pitkin. Vaikka omaatuntoani hieman vaivasi vakoilla rakkaan siskoni yksityiselämää ja salaa lukea hänen pyhää päiväkirjaansa, tuottivat nämä pikku paheeni minulle sitäkin suurempaa nautintoa, ja kuten kaikki tietävät, kasvaa nälkä syödessä. Niinpä ei paksun, nahkakantisen päiväkirjan sulkeminen ja sijoittaminen takaisin siskoni kirjoituspöydän alimpaan laatikkoon kesken mielenkiintoisen jakson voinut tulla kysymykseenkään. Jatkoin lukemistani:
”Olimme löytäneet toisemme erään seuranhakupalvelun kautta, jolle pari kuukautta sitten olin jättänyt seuranhakuilmoituksen. Hakemani seuran laatu oli kieltämättä hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta vastauksia oli kuitenkin tullut kiitettävät viisi kappaletta. Niistä kaksi oli ollut ylitse muiden, mutta koska toinen tytöistä asui Savonlinnassa, oli valintani loppujen lopuksi ollut helppo. Olin vaihtanut muutaman sähköpostiviestin heistä toisen, täällä Helsingissä asuvan parikymppisen naisen kanssa, ja koska meillä ainakin virtuaalimaailmassa tuntui synkkaavan hyvin, olimme sopineet tapaamisen täksi päiväksi meille.”
Siirsin katseeni takaisin sivun oikean yläreunan päiväykseen, joka sijoittui edellisen kesän viidennelle viikolle, jonka olin viettänyt vanhempiemme kanssa maalla. Siskoni oli tuona kesänä saanut töitä McDonaldsista ja sen tähden jäänyt kaupunkiin. Hänen silloisista vapaa-ajan riennoistaan tiesimme ylimalkaan vähän. Hän oli ainoastaan kertonut pelanneensa ahkerasti tennistä ystävänsä Annen kanssa. Palavan uteliaisuuden vallassa jatkoin siskoni muistelmien lukemista:
”Ulkokuistilla seisoi vaaleanpunaisiin shortseihin ja valkoiseen toppiin pukeutunut nuori nainen. Hänen hiuksensa olivat vaaleat ja pitkät. Hän oli kesän helottavasta auringonpaisteesta kauniisti päivettynyt. Tämä sinisilmäinen nainen oli vartaloltaan pitkä ja solakka. Hän vaikutti juuri sellaiselta, millaiseksi oli itsensä kuvaillut. Valokuvia emme tosin olleet vaihtaneet, mutta kaikki tuntui täsmäävän.”
”Nuoren naisen kasvoilla karehti iloisesti yllättynyt hymy avatessani oven. Olin näkevinäni hänen nuolaisevan huuliaan, kun hänen katseensa hetkeksi osui täyteläisten rintojeni kohdalle. Muutoin hän katsoi minua – alastomuudestani ehkä hieman vaivaantuneena – vain silmiin. Kehotin häntä astumaan peremmälle ja suljin oven. Sanoin hänen voivan riisuutua ja odottaa olohuoneessa sillä aikaa, kun minä pistäytyisin vielä huoneeseeni.”
”Harjasin suihkun jäljiltä kosteat ja sotkuiset hiukseni sekä kiharaiset häpykarvani, jotka muodostivat siistiksi trimmatun, ylösalas käännetyn kolmion häpykummullani. Olin edellisenä päivänä ajellut häpyhuuleni ja pyllyni aivan paljaiksi. Jäljellä oleva intiimikarvoitukseni muodosti mielestäni varsin esteettisen kokonaisuuden, joka korosti lievästi ulos törröttäviä sisäisiä häpyhuuliani toivomallani tavalla. Tarkastelin itseäni tyytyväisesti suuresta seinäpeilistäni.”
”Muistan erityisen hyvin ensimmäisen sekä sitä seuraavan kerran, jolloin uskaltauduin siistimään alapäätäni. Ensimmäisellä kerralla olin 13-vuotias, ja tuolloin ajovälineenä oli isän partakone, jota lupaa kysymättä lainasin eräänä päivänä ollessani yksin kotona. Häpykarvoitukseni muotoilu oli kuitenkin epäonnistunut pahan kerran, enkä siksi pitkään aikaan tohtinut saunoa perheeni kanssa. Siitä äiti kaiketi veti omat johtopäätöksensä, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin ollessamme kahdestaan kotona, tuli äiti huoneeseeni omituisen vakavana kysyen, olisiko minulla hetki aikaa. Olin työntänyt Maria Langin ”Vaarallisia unia” syrjään ja nyökännyt arasti. Hän oli istuutunut sängylleni ja ruvennut puhumaan alapään hygieniasta ja siitä, kuinka monet naiset sitä tehostaakseen siistivät häpykarvoitustaan. Hän oli korostanut kuinka tärkeää oli tehdä se oikeaoppisesti ja noussut seisaalleen ryhtyen napittamaan housujaan auki. Sen hän oli tehnyt korostetun ripeästi ja epäeroottisesti, jotten olisi saanut väärää kuvaa hänen tarkoitusperästään. Kankaan kahina oli mielestäni kuulunut liian selvästi pingottuneessa hiljaisuudessa, enkä ollut tohtinut katsoa hänen suuntaansa. Hetkeäkään empimättä äiti oli riisunut myös valkoiset pikkupöksynsä, jotka jätti lojumaan housujen viereen lattialle istuutuessaan sängylleni. ’Älä ujostele’, hän oli naurahtanut nähdessään häkeltyneen ilmeeni, ’olethan nähnyt minut saunassa.’ Äidin häpykumpua koristaneen viirun sijasta hänen koko haarojenvälissä oli rehottanut iso tumma karvapehko, jonka hän kaiketi oli kasvattanut juuri tätä tilaisuutta varten. ’Yritä vain rentoutua. Alastomuus on aivan luonnollista. Katso ja opi.’ Ja niin oli äiti minun sängylläni istuen ruvennut siistimään jalkoväliään selostaen samalla kuinka karvat sai parhaiten leikattua samanpituisiksi sekä kuinka vaahtoa ja höylää tuli käyttää. Olin istunut kuin naulittuna kirjoituspöytäni ääressä ja ahminut silmilläni äidin esitystä, jonka kohokohta oli mielestäni ollut pyllykarvojen ajelu. Äiti oli nostanut polviaan niin korkealle kuin saattoi ja hieman hengästyneenä, vaahtoa pyllyvakoonsa hieroen, todennut: ’Tämä on hankalinta, mutta hygienian kannalta tärkeintä’. Tuolloin hänen tummat häpyhuulensa olivat olleet jo aivan paljaat. Hänen levittäessään jalkojaan olin hetken ajan nähnyt hänen sisäiset häpyhuulensa sekä vaaleanpunaisen klitoriksensa. Koko karvojenajon aikana olin jopa vaahdon seasta ollut tuntevinani äidin vaon imelän tuoksun. Seuraavana päivänä muotoilin itselleni ylösalaisin käännetyn kolmion, jota sittemmin olen uskollisesti pitänyt.”
Isosiskoni paljastava teksti sai minut hämmentymään. Hetken olin varma, että juuri lukemani tapahtuma oli siskoni ties mistä syystä sepittämä valhe, mutta siinä samassa mieleeni palautui tuo ajanjakso, jona siskoni vakaasti oli kieltäytynyt yhteissaunasta meidän kanssamme. Tuon ajanjakson alkuvaiheessa äidillä oli vielä ollut perinteinen viirunsa, mutta mitä pidempään siskoni oli pysytellyt löylyhuoneen ulottumattomilla, sitä eläimellisemmäksi oli äidin viiru muuttunut. Aluksi viirun ympäröimälle sileälle iholle oli ilmestynyt musta sänki, jonka yhdennäköisyys isän sunnuntaiparran kanssa oli ties mistä syystä kutkuttanut vatsapohjaani. Tumman sängen kasvettua laajaksi, tuuheaksi pöheiköksi, muistan ajatelleeni äidin olleen kuin isä ilman penistä. Eräänä perjantaina istuessamme löylyhuoneen lauteilla oli äidillä taas perinteinen viirunsa, jota isä tuntui vilkuilevan hyvillään. Sinä päivänä siskonikin tuli saunomaan. Tuolloin hänellä oli se nätiksi trimmattu, ylösalaisin käännetty kolmio, jota isä aluksi oli katsellut paheksuen, mutta sitten leppynyt. Jatkoin jälleen siskoni päiväkirjan lukemista:
”Havahduin mietteistäni hymysuin. Ovensuusta kuulin Elisana tuntemani nuoren naisen kysyvän, minne olin jäänyt. ’Olen juuri valmis’, vastasin kääntyen verkkotuttavani puoleen, joka oli riisunut itsensä ilkialastomaksi hänkin. Elisalla oli pienehköt rinnat, koska hän muutenkin oli solakka. Hänen häpykummullaan koreili tuuhea, tummanruskea pehko. Hän oli kaiken kaikkiaan esteettinen ilmestys, minkä mainitsin hänelle siirtyessämme olohuoneeseen. Mukana minulla oli syntymäpäivälahjaksi saamani digitaalikamera.”
”Hetken päästä tähtäsin olohuoneen nahkasohvalla kyljellään makaavaa Elisaa ja näpsäytin kuvan. Kirkas salamanvalo välähti ja kamera surisi hiljaa. Elisa nousi istualleen ja hymyili. Hän nosti jalkansa sohvalle nojaten leukaansa polviin ja kietoen käsivartensa sääriensä ympärille. Näpsäytin hänestä toisen kuvan. Kolmannen kuvan hänestä otin hänen istuessaan samalla paikalla mutta levittäen jalkojaan niin, ettei hänen tuuheasta karvapehkostaan jäänyt mitään piiloon. Hän levitti vielä sormilla häpyhuuliaan, jolloin sain ikuistettua hänen värkkinsä sen koko komeudessa. Kosteasta vaginasta, joka avautui tiheän pöheikön alla, huokui lämmin imelä aromi. ’Sinun vuorosi’, komensi seisaalleen nouseva Elisa leikkisästi. Annoin hänelle kameran ja ehdotin, että siirtyisimme keittiöön.”
”Tartuin sormillani paljaisiin häpyhuuliini levittäen niitä. Nostin jalkani keittiönpöydälle, jolle olin istuutunut, ja yritin näyttää mahdollisimman viekoittelevalta. Salama välähti ja kamera piti vaimeaa surinaansa. ’Tuosta tuli hyvä’, sanoi Elisa ja hymyili. Pakaroideni alla kylmältä tuntuvan pöydän narahtaessa pahaenteisesti purskahdimme ties mistä syystä holtittomaan nauruun. Laskeutuessani alas pöydältä kosketti Elisa hiuksiani pitkillä siroilla sormillaan. Tunsin sieraimissani jonkin hienostuneen käsivoiteen vienon tuoksun. ’Sinulla on kauniit hiukset’, hän sanoi, ’mutta näin ne näyttävät seksikkäämmiltä’. Hän alkoi leikillisen ilkikurisesti pörröttää niitä hennoilla käsillään ja vakuutti, että tulos oli hyvä. Elisa otti minusta vielä muutaman yksinkuvan keittiössä. Yhdessä niistä poseeraan pitäen kattilaa vesihanan alla huomaamatta, että kattila jo on täynnä ja että vesi valuu sen reunojen yli. Idean tähän poseeraukseen sain Afrodosia-nimisen eroottisen ranskalaisen sarjan ”Leon leikit” –nimisestä jaksosta, jossa kotiapulaisena työskentelevä opiskelijatyttö ryhtyy keittämään teetä isännälle, johon on ihastunut. Jostakin syystä juuri tämä kohtaus on jäänyt kyseisestä jaksosta päällimmäisenä muistiini. Tämän kuvan otettuamme palasimme olohuoneeseen, jossa ryhdyimme toteuttamaan jo sähköpostiviesteissä sopimaamme kuvausosiota.”
”Asetuin loikomaan selälleni keskelle lattiaa. Poseerausvuorossa oleva Elisa seisahti hajareisin kasvojeni yläpuolelle niin, että saatoin näpsäytellä kuvia hänen jalkovälistään. Salama välähteli muutaman kerran ja kamera piti vaimeaa surinaansa. Viisi kuvaa otettuani Elisa laski kätensä polvilleen ja vaihtoi hieman asentoa. ’Ja sitten ne lähikuvat. Oletko valmis?’ hän kysyi. ’Antaa tulla vaan’, vastasin. Elisa alkoi kyykistyä hitaasti. Tunsin sykkeeni nousevan hänen pöheikkönsä lähestyvän, kunnes se pysähtyi runsaan parinkymmenen sentin etäisyydelle kasvoistani. ’Onko näin hyvä?’ kuulin Elisan kysyvän hieman vaivalloisesti. Vastasin hieman käheällä äänellä, että etäisyys oli juuri sopiva. Rupesin näpsäyttelemään lähikuvia hänen sukupuolielimestään ja tunsin siitä huokuvan intiimin aromin erittäin selvästi. Mieleni valtasi ajatukset siitä, miltä hänen kiharaiset karvansa tuntuisivat huuliani vasten, sekä miltä hänen kiemurtelevat karvasuortuvansa, jotka muuta karvoitusta hieman vaaleampina myötäilivät hänen pullistuneita häpyhuuliaan, tuntuisivat kielelläni. Tällaiset ajatukset risteilivät päässäni vielä ollessani itse poseerausvuorossa, ja ne saivat jalkani tutisemaan ja päätäni huimaamaan, mutta luullakseni Elisa oli liian keskittynyt valokuvaamiseen ja ehkä värkkini tarkkailuunkin kiinnittääkseen huomiota mahdolliseen jalkojeni tutisemiseen tai yleiseen horjahteluuni. Elisan jakamattoman huomion lienevät kiinnittäneet ennen kaikkea kyykistyessäni osittain auenneet ulkoiset häpyhuuleni. Ollessani lähikuvia varten kyykistyneenä minulle miltei vieraan Elisan kasvojen välittömässä läheisyydessä ja kuullessani isältä ja äidiltä syntymäpäivälahjaksi saamani kameran vaimean surinan hänen käyttämänään, tunsin itseni erittäin tuhmaksi.”
”Yllä mainitun osion jälkeen siirryimme äärettömän kiihottunein mielin vanhempieni makuuhuoneeseen toteuttamaan viimeistä valokuvausosiota, joka oli oleva jo suoritettujen valukuvausten huipentuma. Näin olimme sopineet jo sähköpostiviesteissämme. Rakas Päiväkirja, sitä huikeaa, kutkuttavaa kiihottuneisuuden tunnetta, jonka vallassa ilkialastomina käsi kädessä, kaulassani käyttövalmiina roikkuvan digitaalikameran kera, siirryimme isän ja äidin makuuhuoneeseen, jossa oitis heittäydyimme parivuoteeseen, ei voi sanoin kuvailla.”
”Ojensin kameran selälleen asettuvalle Elisalle ja polvistuin hänen ylös taivuttamiensa polvien väliin. ’Katso tänne ja hymyile!’ hän sanoi näpsäyttäen kuvan kiihotuksesta punoittavista kasvoistani. Kumarruin hänen jalkovälinsä puoleen nuolaistakseni varovasti hänen häpyään, ja juuri kieleni koskettaessa häntä välähti kirkas salamanvalo. Tunsin suussani makean ja suolaisen sekavan maun, josta maistoin hänen kiimamehunsa sekä intiimihikensä, jota hän ulkona helottavasta helteestä johtuen oli erittänyt. Tuo maku kiihotti minua suunnattomasti ja sai minut suorastaan hinkumaan Elisan häpyä, jolla kimalteli kiimaisen tuoksuinen neste. Rupesin intohimoisesti ahmimaan hänen jalkoväliään, jolloin hän alkoi vaikeroida ja kiemurrella kiihkeästi näpsäytellen tuon tuosta kuvia minusta ollessani täydessä touhussa hänen häpynsä parissa. Nuollessani ja suukotellessani häntä salamoiden välähdellessä kohosi mieleeni kuva itsestäni nimekkäänä, hyvin ansaitsevana pornotähtenä, mikä sai minut tuntemaan itseni entistäkin tuhmemmaksi, mutta samalla se myös lisäsi kiihotustani. En kovin hyvin muista missä vaiheessa vaihdoimme rooleja – sen verran huumaava vaikutus pornoilullamme oli minuun – mutta muistan kiemurrellessani ja vaikeroidessani Elisan taitavan, kokeneen kielen käsittelyssä ja kuvia näpsäytellessäni ajatelleeni, että vihdoinkin olin päässyt toteuttamaan hurjimman, villeimmän fantasiani, ja että oloni oli suorastaan mahtava. Muistan vielä täysin elävästi kuinka kuumat vyöryaallot huuhtoutuivat sisälläni jokaiseen kehoni sopukkaan, kuinka hytkyin pikkuvarvastani myöten Elisan kielen käsittelyssä sekä kuinka järisyttävän kovaa laukesin hänen täysin häpeämättömästi työntäessään keskisormensa pyllyyni.”
”Loikoilimme hetken aikaa raukeina, väsyttävän pornoilun jälkeen leväten. Sitten kävimme viileässä suihkussa ja vaihdoimme isän ja äidin tahriintuneet lakanat. Lopulta pukeuduimme ja erosimme tapaamiseemme erittäin tyytyväisinä. Halasimme jäähyväisiksi, jolloin Elisa iski minulle merkitsevästi silmää ja kehotti minua lähettämään ottamamme valokuvat hänelle sähköpostitse vielä samana päivänä, minkä myös tein.”
”Niin, rakas päiväkirja, siihen päättyivät tämän vapaan lauantaipäivän mainitsemisen arvoiset tapahtumat.”
Keskeytin lukemiseni ja sujautin siskoni päiväkirjan miltei vaistomaisesti sen vakituiseen paikkaan, siskoni kirjoituspöydän alimpaan laatikkoon, ja käynnistin kärsimättömästi hänen tietokoneensa. Selailin läpi kaikki löytämäni kansiot, mutta missään ei ollut etsimiäni valokuvia. Sykkeeni nousi sitä mukaa kuin aikaa kului. Tiesin, että siskoni saattaisi tulla kotiin tennistunniltaan millä hetkellä hyvänsä, mutta minut oli vallannut jokin itseäni vahvempi vietti, joka ei sallinut minun antaa periksi, ei vielä. Tunsin etsiväni aarretta, josta vain harva ikäiseni tyttö voi uneksia, ja jonka löytämättä jääminen jäisi kalvamaan mieltäni koko loppuikäni. Kun sitten kuulin ulko-oven avautuvan ja pikaisesti jouduin poistumaan siskoni huoneesta, valtasi minut sellainen epätoivoinen kaipuu, jonka jokainen lapsi, joka ei lainkaan osaa kuvitella mikä on orgasmi tai sukupuolinen tyydytys, kokee nähdessään jonkin vastakkaista sukupuolta olevan ihailemansa aikuisen alastomana – tunteen, että on olemassa jokin satumaisen herkullinen ja kaunis aarre, jonka voi saada vasta aikuisena.
--------------------------------------------------
Toivon saavani mahdollisimman paljon asiallista palautetta tästä kolmannesta Siskot-sarjan jaksosta. Voit kirjoittaa myös suoraan sähköpostiosoitteeseeni [email protected] jos haluat kirjoittaa minulle yksityisviestin. Toivottavasti piditte tästä pienestä novellista!
”Olin juuri ollut suihkussa ja yhä alastomana kun ovikello soi. Se saattoi tietysti olla kuka tahansa, mutta oletin tietäväni kuka oven takana seisoi, enkä katsonut tarpeelliseksi antaa hänen odottaa pukeutuessani.”
Katseeni hyppelehti ahnaasti siskoni täsmällisellä käsialalla kirjoittamia rivejä pitkin. Vaikka omaatuntoani hieman vaivasi vakoilla rakkaan siskoni yksityiselämää ja salaa lukea hänen pyhää päiväkirjaansa, tuottivat nämä pikku paheeni minulle sitäkin suurempaa nautintoa, ja kuten kaikki tietävät, kasvaa nälkä syödessä. Niinpä ei paksun, nahkakantisen päiväkirjan sulkeminen ja sijoittaminen takaisin siskoni kirjoituspöydän alimpaan laatikkoon kesken mielenkiintoisen jakson voinut tulla kysymykseenkään. Jatkoin lukemistani:
”Olimme löytäneet toisemme erään seuranhakupalvelun kautta, jolle pari kuukautta sitten olin jättänyt seuranhakuilmoituksen. Hakemani seuran laatu oli kieltämättä hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta vastauksia oli kuitenkin tullut kiitettävät viisi kappaletta. Niistä kaksi oli ollut ylitse muiden, mutta koska toinen tytöistä asui Savonlinnassa, oli valintani loppujen lopuksi ollut helppo. Olin vaihtanut muutaman sähköpostiviestin heistä toisen, täällä Helsingissä asuvan parikymppisen naisen kanssa, ja koska meillä ainakin virtuaalimaailmassa tuntui synkkaavan hyvin, olimme sopineet tapaamisen täksi päiväksi meille.”
Siirsin katseeni takaisin sivun oikean yläreunan päiväykseen, joka sijoittui edellisen kesän viidennelle viikolle, jonka olin viettänyt vanhempiemme kanssa maalla. Siskoni oli tuona kesänä saanut töitä McDonaldsista ja sen tähden jäänyt kaupunkiin. Hänen silloisista vapaa-ajan riennoistaan tiesimme ylimalkaan vähän. Hän oli ainoastaan kertonut pelanneensa ahkerasti tennistä ystävänsä Annen kanssa. Palavan uteliaisuuden vallassa jatkoin siskoni muistelmien lukemista:
”Ulkokuistilla seisoi vaaleanpunaisiin shortseihin ja valkoiseen toppiin pukeutunut nuori nainen. Hänen hiuksensa olivat vaaleat ja pitkät. Hän oli kesän helottavasta auringonpaisteesta kauniisti päivettynyt. Tämä sinisilmäinen nainen oli vartaloltaan pitkä ja solakka. Hän vaikutti juuri sellaiselta, millaiseksi oli itsensä kuvaillut. Valokuvia emme tosin olleet vaihtaneet, mutta kaikki tuntui täsmäävän.”
”Nuoren naisen kasvoilla karehti iloisesti yllättynyt hymy avatessani oven. Olin näkevinäni hänen nuolaisevan huuliaan, kun hänen katseensa hetkeksi osui täyteläisten rintojeni kohdalle. Muutoin hän katsoi minua – alastomuudestani ehkä hieman vaivaantuneena – vain silmiin. Kehotin häntä astumaan peremmälle ja suljin oven. Sanoin hänen voivan riisuutua ja odottaa olohuoneessa sillä aikaa, kun minä pistäytyisin vielä huoneeseeni.”
”Harjasin suihkun jäljiltä kosteat ja sotkuiset hiukseni sekä kiharaiset häpykarvani, jotka muodostivat siistiksi trimmatun, ylösalas käännetyn kolmion häpykummullani. Olin edellisenä päivänä ajellut häpyhuuleni ja pyllyni aivan paljaiksi. Jäljellä oleva intiimikarvoitukseni muodosti mielestäni varsin esteettisen kokonaisuuden, joka korosti lievästi ulos törröttäviä sisäisiä häpyhuuliani toivomallani tavalla. Tarkastelin itseäni tyytyväisesti suuresta seinäpeilistäni.”
”Muistan erityisen hyvin ensimmäisen sekä sitä seuraavan kerran, jolloin uskaltauduin siistimään alapäätäni. Ensimmäisellä kerralla olin 13-vuotias, ja tuolloin ajovälineenä oli isän partakone, jota lupaa kysymättä lainasin eräänä päivänä ollessani yksin kotona. Häpykarvoitukseni muotoilu oli kuitenkin epäonnistunut pahan kerran, enkä siksi pitkään aikaan tohtinut saunoa perheeni kanssa. Siitä äiti kaiketi veti omat johtopäätöksensä, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin ollessamme kahdestaan kotona, tuli äiti huoneeseeni omituisen vakavana kysyen, olisiko minulla hetki aikaa. Olin työntänyt Maria Langin ”Vaarallisia unia” syrjään ja nyökännyt arasti. Hän oli istuutunut sängylleni ja ruvennut puhumaan alapään hygieniasta ja siitä, kuinka monet naiset sitä tehostaakseen siistivät häpykarvoitustaan. Hän oli korostanut kuinka tärkeää oli tehdä se oikeaoppisesti ja noussut seisaalleen ryhtyen napittamaan housujaan auki. Sen hän oli tehnyt korostetun ripeästi ja epäeroottisesti, jotten olisi saanut väärää kuvaa hänen tarkoitusperästään. Kankaan kahina oli mielestäni kuulunut liian selvästi pingottuneessa hiljaisuudessa, enkä ollut tohtinut katsoa hänen suuntaansa. Hetkeäkään empimättä äiti oli riisunut myös valkoiset pikkupöksynsä, jotka jätti lojumaan housujen viereen lattialle istuutuessaan sängylleni. ’Älä ujostele’, hän oli naurahtanut nähdessään häkeltyneen ilmeeni, ’olethan nähnyt minut saunassa.’ Äidin häpykumpua koristaneen viirun sijasta hänen koko haarojenvälissä oli rehottanut iso tumma karvapehko, jonka hän kaiketi oli kasvattanut juuri tätä tilaisuutta varten. ’Yritä vain rentoutua. Alastomuus on aivan luonnollista. Katso ja opi.’ Ja niin oli äiti minun sängylläni istuen ruvennut siistimään jalkoväliään selostaen samalla kuinka karvat sai parhaiten leikattua samanpituisiksi sekä kuinka vaahtoa ja höylää tuli käyttää. Olin istunut kuin naulittuna kirjoituspöytäni ääressä ja ahminut silmilläni äidin esitystä, jonka kohokohta oli mielestäni ollut pyllykarvojen ajelu. Äiti oli nostanut polviaan niin korkealle kuin saattoi ja hieman hengästyneenä, vaahtoa pyllyvakoonsa hieroen, todennut: ’Tämä on hankalinta, mutta hygienian kannalta tärkeintä’. Tuolloin hänen tummat häpyhuulensa olivat olleet jo aivan paljaat. Hänen levittäessään jalkojaan olin hetken ajan nähnyt hänen sisäiset häpyhuulensa sekä vaaleanpunaisen klitoriksensa. Koko karvojenajon aikana olin jopa vaahdon seasta ollut tuntevinani äidin vaon imelän tuoksun. Seuraavana päivänä muotoilin itselleni ylösalaisin käännetyn kolmion, jota sittemmin olen uskollisesti pitänyt.”
Isosiskoni paljastava teksti sai minut hämmentymään. Hetken olin varma, että juuri lukemani tapahtuma oli siskoni ties mistä syystä sepittämä valhe, mutta siinä samassa mieleeni palautui tuo ajanjakso, jona siskoni vakaasti oli kieltäytynyt yhteissaunasta meidän kanssamme. Tuon ajanjakson alkuvaiheessa äidillä oli vielä ollut perinteinen viirunsa, mutta mitä pidempään siskoni oli pysytellyt löylyhuoneen ulottumattomilla, sitä eläimellisemmäksi oli äidin viiru muuttunut. Aluksi viirun ympäröimälle sileälle iholle oli ilmestynyt musta sänki, jonka yhdennäköisyys isän sunnuntaiparran kanssa oli ties mistä syystä kutkuttanut vatsapohjaani. Tumman sängen kasvettua laajaksi, tuuheaksi pöheiköksi, muistan ajatelleeni äidin olleen kuin isä ilman penistä. Eräänä perjantaina istuessamme löylyhuoneen lauteilla oli äidillä taas perinteinen viirunsa, jota isä tuntui vilkuilevan hyvillään. Sinä päivänä siskonikin tuli saunomaan. Tuolloin hänellä oli se nätiksi trimmattu, ylösalaisin käännetty kolmio, jota isä aluksi oli katsellut paheksuen, mutta sitten leppynyt. Jatkoin jälleen siskoni päiväkirjan lukemista:
”Havahduin mietteistäni hymysuin. Ovensuusta kuulin Elisana tuntemani nuoren naisen kysyvän, minne olin jäänyt. ’Olen juuri valmis’, vastasin kääntyen verkkotuttavani puoleen, joka oli riisunut itsensä ilkialastomaksi hänkin. Elisalla oli pienehköt rinnat, koska hän muutenkin oli solakka. Hänen häpykummullaan koreili tuuhea, tummanruskea pehko. Hän oli kaiken kaikkiaan esteettinen ilmestys, minkä mainitsin hänelle siirtyessämme olohuoneeseen. Mukana minulla oli syntymäpäivälahjaksi saamani digitaalikamera.”
”Hetken päästä tähtäsin olohuoneen nahkasohvalla kyljellään makaavaa Elisaa ja näpsäytin kuvan. Kirkas salamanvalo välähti ja kamera surisi hiljaa. Elisa nousi istualleen ja hymyili. Hän nosti jalkansa sohvalle nojaten leukaansa polviin ja kietoen käsivartensa sääriensä ympärille. Näpsäytin hänestä toisen kuvan. Kolmannen kuvan hänestä otin hänen istuessaan samalla paikalla mutta levittäen jalkojaan niin, ettei hänen tuuheasta karvapehkostaan jäänyt mitään piiloon. Hän levitti vielä sormilla häpyhuuliaan, jolloin sain ikuistettua hänen värkkinsä sen koko komeudessa. Kosteasta vaginasta, joka avautui tiheän pöheikön alla, huokui lämmin imelä aromi. ’Sinun vuorosi’, komensi seisaalleen nouseva Elisa leikkisästi. Annoin hänelle kameran ja ehdotin, että siirtyisimme keittiöön.”
”Tartuin sormillani paljaisiin häpyhuuliini levittäen niitä. Nostin jalkani keittiönpöydälle, jolle olin istuutunut, ja yritin näyttää mahdollisimman viekoittelevalta. Salama välähti ja kamera piti vaimeaa surinaansa. ’Tuosta tuli hyvä’, sanoi Elisa ja hymyili. Pakaroideni alla kylmältä tuntuvan pöydän narahtaessa pahaenteisesti purskahdimme ties mistä syystä holtittomaan nauruun. Laskeutuessani alas pöydältä kosketti Elisa hiuksiani pitkillä siroilla sormillaan. Tunsin sieraimissani jonkin hienostuneen käsivoiteen vienon tuoksun. ’Sinulla on kauniit hiukset’, hän sanoi, ’mutta näin ne näyttävät seksikkäämmiltä’. Hän alkoi leikillisen ilkikurisesti pörröttää niitä hennoilla käsillään ja vakuutti, että tulos oli hyvä. Elisa otti minusta vielä muutaman yksinkuvan keittiössä. Yhdessä niistä poseeraan pitäen kattilaa vesihanan alla huomaamatta, että kattila jo on täynnä ja että vesi valuu sen reunojen yli. Idean tähän poseeraukseen sain Afrodosia-nimisen eroottisen ranskalaisen sarjan ”Leon leikit” –nimisestä jaksosta, jossa kotiapulaisena työskentelevä opiskelijatyttö ryhtyy keittämään teetä isännälle, johon on ihastunut. Jostakin syystä juuri tämä kohtaus on jäänyt kyseisestä jaksosta päällimmäisenä muistiini. Tämän kuvan otettuamme palasimme olohuoneeseen, jossa ryhdyimme toteuttamaan jo sähköpostiviesteissä sopimaamme kuvausosiota.”
”Asetuin loikomaan selälleni keskelle lattiaa. Poseerausvuorossa oleva Elisa seisahti hajareisin kasvojeni yläpuolelle niin, että saatoin näpsäytellä kuvia hänen jalkovälistään. Salama välähteli muutaman kerran ja kamera piti vaimeaa surinaansa. Viisi kuvaa otettuani Elisa laski kätensä polvilleen ja vaihtoi hieman asentoa. ’Ja sitten ne lähikuvat. Oletko valmis?’ hän kysyi. ’Antaa tulla vaan’, vastasin. Elisa alkoi kyykistyä hitaasti. Tunsin sykkeeni nousevan hänen pöheikkönsä lähestyvän, kunnes se pysähtyi runsaan parinkymmenen sentin etäisyydelle kasvoistani. ’Onko näin hyvä?’ kuulin Elisan kysyvän hieman vaivalloisesti. Vastasin hieman käheällä äänellä, että etäisyys oli juuri sopiva. Rupesin näpsäyttelemään lähikuvia hänen sukupuolielimestään ja tunsin siitä huokuvan intiimin aromin erittäin selvästi. Mieleni valtasi ajatukset siitä, miltä hänen kiharaiset karvansa tuntuisivat huuliani vasten, sekä miltä hänen kiemurtelevat karvasuortuvansa, jotka muuta karvoitusta hieman vaaleampina myötäilivät hänen pullistuneita häpyhuuliaan, tuntuisivat kielelläni. Tällaiset ajatukset risteilivät päässäni vielä ollessani itse poseerausvuorossa, ja ne saivat jalkani tutisemaan ja päätäni huimaamaan, mutta luullakseni Elisa oli liian keskittynyt valokuvaamiseen ja ehkä värkkini tarkkailuunkin kiinnittääkseen huomiota mahdolliseen jalkojeni tutisemiseen tai yleiseen horjahteluuni. Elisan jakamattoman huomion lienevät kiinnittäneet ennen kaikkea kyykistyessäni osittain auenneet ulkoiset häpyhuuleni. Ollessani lähikuvia varten kyykistyneenä minulle miltei vieraan Elisan kasvojen välittömässä läheisyydessä ja kuullessani isältä ja äidiltä syntymäpäivälahjaksi saamani kameran vaimean surinan hänen käyttämänään, tunsin itseni erittäin tuhmaksi.”
”Yllä mainitun osion jälkeen siirryimme äärettömän kiihottunein mielin vanhempieni makuuhuoneeseen toteuttamaan viimeistä valokuvausosiota, joka oli oleva jo suoritettujen valukuvausten huipentuma. Näin olimme sopineet jo sähköpostiviesteissämme. Rakas Päiväkirja, sitä huikeaa, kutkuttavaa kiihottuneisuuden tunnetta, jonka vallassa ilkialastomina käsi kädessä, kaulassani käyttövalmiina roikkuvan digitaalikameran kera, siirryimme isän ja äidin makuuhuoneeseen, jossa oitis heittäydyimme parivuoteeseen, ei voi sanoin kuvailla.”
”Ojensin kameran selälleen asettuvalle Elisalle ja polvistuin hänen ylös taivuttamiensa polvien väliin. ’Katso tänne ja hymyile!’ hän sanoi näpsäyttäen kuvan kiihotuksesta punoittavista kasvoistani. Kumarruin hänen jalkovälinsä puoleen nuolaistakseni varovasti hänen häpyään, ja juuri kieleni koskettaessa häntä välähti kirkas salamanvalo. Tunsin suussani makean ja suolaisen sekavan maun, josta maistoin hänen kiimamehunsa sekä intiimihikensä, jota hän ulkona helottavasta helteestä johtuen oli erittänyt. Tuo maku kiihotti minua suunnattomasti ja sai minut suorastaan hinkumaan Elisan häpyä, jolla kimalteli kiimaisen tuoksuinen neste. Rupesin intohimoisesti ahmimaan hänen jalkoväliään, jolloin hän alkoi vaikeroida ja kiemurrella kiihkeästi näpsäytellen tuon tuosta kuvia minusta ollessani täydessä touhussa hänen häpynsä parissa. Nuollessani ja suukotellessani häntä salamoiden välähdellessä kohosi mieleeni kuva itsestäni nimekkäänä, hyvin ansaitsevana pornotähtenä, mikä sai minut tuntemaan itseni entistäkin tuhmemmaksi, mutta samalla se myös lisäsi kiihotustani. En kovin hyvin muista missä vaiheessa vaihdoimme rooleja – sen verran huumaava vaikutus pornoilullamme oli minuun – mutta muistan kiemurrellessani ja vaikeroidessani Elisan taitavan, kokeneen kielen käsittelyssä ja kuvia näpsäytellessäni ajatelleeni, että vihdoinkin olin päässyt toteuttamaan hurjimman, villeimmän fantasiani, ja että oloni oli suorastaan mahtava. Muistan vielä täysin elävästi kuinka kuumat vyöryaallot huuhtoutuivat sisälläni jokaiseen kehoni sopukkaan, kuinka hytkyin pikkuvarvastani myöten Elisan kielen käsittelyssä sekä kuinka järisyttävän kovaa laukesin hänen täysin häpeämättömästi työntäessään keskisormensa pyllyyni.”
”Loikoilimme hetken aikaa raukeina, väsyttävän pornoilun jälkeen leväten. Sitten kävimme viileässä suihkussa ja vaihdoimme isän ja äidin tahriintuneet lakanat. Lopulta pukeuduimme ja erosimme tapaamiseemme erittäin tyytyväisinä. Halasimme jäähyväisiksi, jolloin Elisa iski minulle merkitsevästi silmää ja kehotti minua lähettämään ottamamme valokuvat hänelle sähköpostitse vielä samana päivänä, minkä myös tein.”
”Niin, rakas päiväkirja, siihen päättyivät tämän vapaan lauantaipäivän mainitsemisen arvoiset tapahtumat.”
Keskeytin lukemiseni ja sujautin siskoni päiväkirjan miltei vaistomaisesti sen vakituiseen paikkaan, siskoni kirjoituspöydän alimpaan laatikkoon, ja käynnistin kärsimättömästi hänen tietokoneensa. Selailin läpi kaikki löytämäni kansiot, mutta missään ei ollut etsimiäni valokuvia. Sykkeeni nousi sitä mukaa kuin aikaa kului. Tiesin, että siskoni saattaisi tulla kotiin tennistunniltaan millä hetkellä hyvänsä, mutta minut oli vallannut jokin itseäni vahvempi vietti, joka ei sallinut minun antaa periksi, ei vielä. Tunsin etsiväni aarretta, josta vain harva ikäiseni tyttö voi uneksia, ja jonka löytämättä jääminen jäisi kalvamaan mieltäni koko loppuikäni. Kun sitten kuulin ulko-oven avautuvan ja pikaisesti jouduin poistumaan siskoni huoneesta, valtasi minut sellainen epätoivoinen kaipuu, jonka jokainen lapsi, joka ei lainkaan osaa kuvitella mikä on orgasmi tai sukupuolinen tyydytys, kokee nähdessään jonkin vastakkaista sukupuolta olevan ihailemansa aikuisen alastomana – tunteen, että on olemassa jokin satumaisen herkullinen ja kaunis aarre, jonka voi saada vasta aikuisena.
--------------------------------------------------
Toivon saavani mahdollisimman paljon asiallista palautetta tästä kolmannesta Siskot-sarjan jaksosta. Voit kirjoittaa myös suoraan sähköpostiosoitteeseeni [email protected] jos haluat kirjoittaa minulle yksityisviestin. Toivottavasti piditte tästä pienestä novellista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
noi sun molemmat siskot-tarinat oli sairaan hyvii, kiitos näistä upeista tarinoista! :)
Osaat kirjoittaa hyvin ja johdonmukaisesti, mutta voisit hiukan tiivistää tekstiäsi ja jättää turhat kuvaamiset pois niinkuin esim. tuo valokuvakohtaus oli aikas mitäänsanomaton, sen olis saanut kerrottua hyvin parilla lauseellakin.
Kirjoittele vaan lisää...kirjoittaja parhaimmistoon sä tällä palstalla kuulut!!!!