Flirttailu

mielestäsi reilua flirttailla tyttösi nähden toisen tytön kanssa? Ei se silti pettämistä ole, jos flirttailee joskus muiden kanssa, vaikka ei oman kultansa läsnäollessa tekisikään...

onko flirttailu mielestäsi pettämistä? Teetkö sitä siis kumppanisi läsnäollessa? Minusta ei ole mukavaa katsella oman tyttöystävänsä flirttailua toisen kanssa, vaikka se olisikin viatonta, mutta en pidä sitä pettämisenä, jos hän tekee sitä joskus, kun en ole paikalla.

Flirttityttö kirjoitti:

onko flirttailu mielestäsi pettämistä? Teetkö sitä siis kumppanisi läsnäollessa? Minusta ei ole mukavaa katsella oman tyttöystävänsä flirttailua toisen kanssa, vaikka se olisikin viatonta, mutta en pidä sitä pettämisenä, jos hän tekee sitä joskus, kun en ole paikalla.

Saanen näin ens alkuun kysyä että miksi et pidä sitä pettämisenä jos kumppanisi flirttailee muiden kanssa kun sinä et ole paikalla?Onhan se toki hienovaraista jos ei silloin flirttaile kun toinen on siinä paikalla mutta en minä ainakaan halua että kumppanini flirttailee toisille,olen sitten paikalla tai en.Voihan sitä tietty niin ajatella että se mitä ei tiedä,ei satu mutta itse en kyllä niin ajattele.Ja vastaus kysymykseesi:itse en flirttaile muiden kanssa.Saatan olla seurallinen mutta siinä kaikki.

Se että onko flirttailu pettämistä..niinkuin tuossa aikaisemmin kirjoitin että kaikki mitä tekisit myös kumppanisi läsnäollessa,on hyväksyttävää.Ja yleensä myös ajattelen että miltä minusta tuntuisi jos toinen tekisi näin minulle.Siksi onnistunkin pysymään kaidalla tiellä koska en halua kumppaniani loukata millään tavalla.

adalmiina kirjoitti:

Saanen näin ens alkuun kysyä että miksi et pidä sitä pettämisenä jos kumppanisi flirttailee muiden kanssa kun sinä et ole paikalla?Onhan se toki hienovaraista jos ei silloin flirttaile kun toinen on siinä paikalla mutta en minä ainakaan halua että kumppanini flirttailee toisille,olen sitten paikalla tai en.Voihan sitä tietty niin ajatella että se mitä ei tiedä,ei satu mutta itse en kyllä niin ajattele.Ja vastaus kysymykseesi:itse en flirttaile muiden kanssa.Saatan olla seurallinen mutta siinä kaikki.

Se että onko flirttailu pettämistä..niinkuin tuossa aikaisemmin kirjoitin että kaikki mitä tekisit myös kumppanisi läsnäollessa,on hyväksyttävää.Ja yleensä myös ajattelen että miltä minusta tuntuisi jos toinen tekisi näin minulle.Siksi onnistunkin pysymään kaidalla tiellä koska en halua kumppaniani loukata millään tavalla.

riippuu siitä, mitä pidetään flirttailuna. Minusta flirttailua voi olla hymyt, eleet, olemus, puheet, katseet jne... en tarkoita tällä mitään kielellä lipomista tms.. oikeastaan semmoista viatonta kommunikointia, joka ei johda mihinkään, mutta on mukavaa, koska toinen ihminen on kiva yms...Ei sitä silti välttämättä tarvitse toisen olla todistamassa, kun tyttöystävä flirttaa. Asiat eivät vain mielestäni ole niin yksinkertaisia. Moni sanoo, ettei flirttailisi, mutta tilaisuuden tullen kuitenkin tekevät niin ja mikäs siinä. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä vähemmän ajattelee mustavalkoisesti. Aina nuorempana oli niin tarkat kriteerit asioista miten toimisi ja mikä on oikein ja mikä väärin, nykyään viisaammaksi tullessaan rajat ovat häilyneet ja on tullut huomattua, ettei sitä aina tarvitse lokeroida asioita niin tiukasti.

Flirttityttö kirjoitti:

riippuu siitä, mitä pidetään flirttailuna. Minusta flirttailua voi olla hymyt, eleet, olemus, puheet, katseet jne... en tarkoita tällä mitään kielellä lipomista tms.. oikeastaan semmoista viatonta kommunikointia, joka ei johda mihinkään, mutta on mukavaa, koska toinen ihminen on kiva yms...Ei sitä silti välttämättä tarvitse toisen olla todistamassa, kun tyttöystävä flirttaa. Asiat eivät vain mielestäni ole niin yksinkertaisia. Moni sanoo, ettei flirttailisi, mutta tilaisuuden tullen kuitenkin tekevät niin ja mikäs siinä. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä vähemmän ajattelee mustavalkoisesti. Aina nuorempana oli niin tarkat kriteerit asioista miten toimisi ja mikä on oikein ja mikä väärin, nykyään viisaammaksi tullessaan rajat ovat häilyneet ja on tullut huomattua, ettei sitä aina tarvitse lokeroida asioita niin tiukasti.

Olen aina aikaisemmin ajatellut että pieni flirtti piristää mukavasti päivää mutta nyt nykyisen kumppanin myötä olen alkanut ajattelemaan asioita toiselta kantilta.Kyllähän sitä joskus tulee jollekkin hymyiltyä tai muuta mutta sillä hetkellä kun vastaan jonkun hymyyn,en ajattele että flirttailisin tämän kanssa.

Vaikka olenkin "näin nuori" niin en silti ajattele asioita mustavalkoisesti.Olen huomannut sen että elämässä ei oikeestaan mikään ole mustavalkoista mutta jotkut asiat ovat minulle vaan sellaisia periaatteita joista en edes välttämättä halua luopua ja mielestäni minun ei tarvitsekkaan jos ne toimivat minulla.Saattaa olla että elämä tulee muokkaamaan erinäisiä mielipiteitä tai periaatteita mutta sen näkee sitten.Tällä hetkellä olen ja ajattelen näin ja olen siihen ihan tyytyväinen.

adalmiina kirjoitti:

Olen aina aikaisemmin ajatellut että pieni flirtti piristää mukavasti päivää mutta nyt nykyisen kumppanin myötä olen alkanut ajattelemaan asioita toiselta kantilta.Kyllähän sitä joskus tulee jollekkin hymyiltyä tai muuta mutta sillä hetkellä kun vastaan jonkun hymyyn,en ajattele että flirttailisin tämän kanssa.

Vaikka olenkin "näin nuori" niin en silti ajattele asioita mustavalkoisesti.Olen huomannut sen että elämässä ei oikeestaan mikään ole mustavalkoista mutta jotkut asiat ovat minulle vaan sellaisia periaatteita joista en edes välttämättä halua luopua ja mielestäni minun ei tarvitsekkaan jos ne toimivat minulla.Saattaa olla että elämä tulee muokkaamaan erinäisiä mielipiteitä tai periaatteita mutta sen näkee sitten.Tällä hetkellä olen ja ajattelen näin ja olen siihen ihan tyytyväinen.

Minä pidän flirttailuna hymyjä ja katseita, ehkä vain sattumalta kohdanneita. Se on täysin viatonta, ei siinä ole mitään pahaa, enkä varmaan itsekään sellaisesta suuttuisi jos tyttöystäväni niin tekisi, vaikka mustasukkainen olenkin. Viettelevä flirtti on erikseen. Se on pettämätön sääntö: kaikki mitä et tekisi tyttöystävän läsnäollessa, on pettämistä. Se on varmasti kaikilla eri, että missä se raja menee, mutta kyllä sen omantunnon äänen tuntee kun oikeen kuuntelee.