Tulipas taas tämä sama ajatus mieleen, joka siellä välillä pyörii ja ajattelin kysellä muiden mielipidettä kun en itse osaa asiaa selvittää itselleni. Eli olen aina ollut todella kova Kingin fanittaja, lueskellut suuren osan hänen tarinoistaan ja pitänyt niistä aina aivan "yli kaiken". Samoin kaikesta muusta kauhukirjallisuudesta esim. Clive Barkerista, Lovecraftista, Bram Stokerista, Poesta, Ellisistä, sun muusta. Suoraan sanoen olen kahlannut ainakin suomennetun (suureksi osaksi myös englanninkieleisen) kauhukirjallisuuden pakkomielteisesti lähes laidasta laitaan. Mutta mitä tämä kertoo minusta tai jostain muusta henkilöstä jolla samanlainen addiktio on? Olenko kieroutunut jollainlailla, kun nautin kauhu-fiktiosta? Tiedän hyvin lukemani "järjettömyyden", monet tarinat ovat suorastaan helvetillisiä, mutta joku niissä aina vetään puoleensa, niitä on aina pakko lukea ja ahmia lisää, lisää ja lisää. Taidan olla toivoton tapaus:(
Valaiskaa muut kauhun ystävät asiaa, saanko edes hyvällä omallatunnolla jatkaa addiktiotani vai pitääkö lähteä ripittäytymään? Jos pitää niin harmin paikka, jää monet hyvät tarinat lukematta.
Valaiskaa muut kauhun ystävät asiaa, saanko edes hyvällä omallatunnolla jatkaa addiktiotani vai pitääkö lähteä ripittäytymään? Jos pitää niin harmin paikka, jää monet hyvät tarinat lukematta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jatka kuule luku harratustasi vaan. Ei kait sitä jotain rakkausschaissea jaksa montaa kirjaa lukea, vai?
Vai onko dekkareihin hurahtaneet täti-ihmiset erityisen kiinnostuneita naapuruston/sukulaisten murhaamisesta jälkiä jättämättä?
Pitäisikö olla huolissaan Disney-sarjoja 30 vuotta lukeneiden henkisestä identiteetistä? Pitävätkö he itseään ankkoina? Tai hiirinä?
Eniten minua huolettaa tyhjäpäiset klopit jotka tuijottavat töllöstä putkeen toimintaa ja kaahausta - ja todellakin kopioivat näkemäänsä viikonloppuiltaisin kaahaamalla ja mätkimällä kännipäissään viattomia.
todellakaan tee!!!Ensimmäinen kunnon kauhutarinat mitä mä luin joskus penskana oli Kingin Painajainen ja Stokerin Dracula ja siitä asti oon ollu auttamattomasti koukussa vampyyri- ja vähän kaikkiin muihinkin hyviin tarinoihin!
Olen sitä mieltä, että Stephen Kingin parit ensimmäiset kirjat ovat ihan luettavaa viihdekauhua, mutta sen jälkeen taso laskee nopeasti.
Mielestäni parhain Kingin tarina on novelli nimeltä Jerusalem's Lot (taisi olla suomeksi Jerusalemin osa tai jotain sinne päin ?), joka on yhdessä novellikokoelmassa.
Clive Barker, H.P. Lovecraft, Edgar Allan Poe ja Anne Rice ovat paljon parempia kirjailijoita.
Kingiä usein haukutaan, sen olen vuosien varrella todellakin huomannut, mies taitaa jakaa mielipiteet kahtia ja ehkäpä Anne Ricet ja muut tekevätkin/tekivät oikesti ns. korkeakirjallisempia tekstejä, mutta pidän silti Kingistä. Parkerin ja Lovecrafin kanssa mielestäni kauhun ykkösnimi. Tietenkin on monia yksittäisiä tarinoita/novelleja, jotka yltävät hyvinkin korkealle eli luihin ja ytimiin asti:)
Mielestäni tuo mainitsemasi Jerusalems Lot on suomeksi kirja nimeltä Painajainen eikä novelli.
Jep, kiitoksia vastauksista, helpottaa huomata ettei ole ainut "kieroutunut";)
rauhassa hölmöjä ja luetaan stephen kingii ,vaikka kyllä ricellakin hyviä kirjoja on.Sen jälkeen kun kuin painajaisen( alk.peräselt nimeltään salem´s lot,on kait tehny jerusalem´s lot nimesen novellin ainakin muistelisin joskus lukeneeni no anyways) niin pakko oli lukee hohto,se,kolkuttajat,carrie jne jne!! oikeest vanhempi tuotanto on kyllä vähän parempaa,yhdes vaihees oli vähän suvantovaihe Kingilläkin..ootko lukenut Draculan englanniksi ai hitsi et on vähän kaunista kieltä.hyvät viikonloput sulle tommyboy!
Dracula olen lukenut vain in finlad, ja se oli paikoin jopa koominen mielestäni. Nauroin melkein jatkuvasti katketakseni Tri Sewardin (se oli muistaakseni miehen nimi)selonteoille ja muistiinpanoille mielisairaasta potilastaan, huh huijaa! Joskus kauhussakin on uskomatonta komiikkaa, niin kauheata kuin se onkin. Hyvä esimerkki on Bad Taste ja muut sen tyyliset leffat, Toxic avengerin meningillä :O Mutta joo, kyllä siinä tuota "kauhuromantiikkaakin" oli ja myös erittäin kaunista kieltä. Kuin myös Anne Ricen kirjoissa.
paikka paikoin mut pitää muistaa et aika oli eri jne :) Aika koominen oli coppolankin leffa jossain kohtia..hyviä vampyyrileffoja harvoin näkee.bladessa oli tyyliä,mut yleensä ne on jotai ihme kohelluksia.jos sais euron joka ikisestä surkeesta kyhäelmästä jonka näkee niin vois olla jo aika rikas.kirjoissa onneks se hyvä puoli et pystyy omalla mielikuvituksella visioimaan :)
Minusta Anne Rice edustaa lähinnä kotirouvakauhua. Pari hänen kirjaansa olen lukenut ja ne olivat silkkaa saippuaa. Verellä maustettua hertta-sarjaa.
Mutta nämä ovat makuasioita joista voimme vain kiistellä...
itse olen lukenut koko herra kingin suomennetun tuotannon, enkä katso olevani millään tavoin kieroutunut, vaikka nautinkin suuresti hänen tarinoistaan. ehkä se on se taitava tapa, jolla king (välillä huumorinkin avustuksella) kertoo tarinansa. hänhän saa meidät (paitsi taitavasti samaistumaan päähenkilöihinsä myös) kauhistelemaan ja pelkäämään viattomien puolesta, eikä suinkaan kannustamaan "hirviöitä" repimään viattomia riekaleiksi - mutta silti hän sen usein tekeekin, ihan vain meidän "kiusaksi" =) - ja ihan ok niin!
hieman kieroutunut lukija olisi ehkä silloin, jos hän oikein toivoisi "hirviötä" käymään viattomien kimppuun ilman, että näillä olisi keinoa puolustautua ja/tai selvitä tilanteesta.
ahmi siis kaikessa rauhassa, hyvällä omatunnolla hyvää kauhu- ja muutakin kirjallisuutta kuin myös hyviä elokuvia aiheista. sinä päivänä kun alat ihannoida enemmän "hirviöitä", pidät heille peukkuja, ehkä jopa alat suunnitella tosielämää "copycat"-juttuja, hakeudu hoitoon! =D
Ihmiset ovat aina kertoneet kummitusjuttuja. Kauhutarinat ovat meille tapa käsitellä mm. pelkoa ja kuolemaa, ne ovat keino pelätä turvallisesti. Tarina värisyttää, mutta oven takana ei oikeasti ole ketään kirveen kanssa.
King on sitä paitsi muutenkin loistava kirjailija. Hän kuvaa herkullisesti Amerikkaa ruohonjuuritasolta. Vaikka useat hänen tarinoistaan ovat yliluonnollisia, ne kertovat kuitenkin yleensä ihan tavallisista ihmisistä.
ihan totta, Kingihän useimmiten kuvaa juuri ns.tavallisia ihmisiä painajaismaisissa tilanteissa (Jos jotain Mustan Tornin ja vastaavien Ronaldoja ei oteta mukaan), ei mitään kaikki tietäviä ja voivia superihmisiä. On vaikea ymmärtää mistä hän on saanut tusinakirjailijan maineensa, koska - niin kuin sanoit - tarinoissa on mukavasti mukana myös tuota ns. Amerikkalaisen elämän ruohonjuuritason kuvailua, useammin kyllä juuri sen sairaan puolen. Sopii kyllä mielestäni nykyään jo aika pitkälle monen muunkin maan kulttuurin kuvaukseksi, ainakin jollain tasolla. Jopa Suomen, samanlainen elämäntyyli on levinnyt mielestäni joka puolelle.
Jalta ihmeessä lukemista! Itsekkin olen ollut hulluna Kingin kirjoihin jo vuosia ja lukenutkin kaikki, mitä kirjastosta löytyy. Nyt olen jo vaiheessa, jossa luen kirjoja englanniksi kun suomeksi ei tahdo löytyä helposti. Mikä on mielestäsi paras lukemistasi Kingin kirjoista?!
tarinoita on Esim. Tarpeellista Tavaraa ja Pimeä Puoli (jostain kumman syystä tykkäsin tästä, pääosissa olevan kirjailija herätti jotain)ja Ruumis (taitaa olla leffana Stand By Me). Nämä tulee heti mieleen. Tietenkin ehdottomasti Musta Torni, mutta en ole sarjaa vielä kokonaan lukenut, eikä viimeistä osaakaan ole vielä suomennettu. Eniten tykkään kuitenkin jotenkin Kingin novelleista, ne on mukava lyhyitä ja sen takia niitä on helppo lueskella uudelleen. Niistä mieleen tulee ehdoton ykkönen eli novelli "Helvetin hyvä bändi". Luodin kyydissä, Musta pukuinen mies ja Kaikesta rakkaasta joutuu luopumaan tulee ainakin heti seuraavaksi mieleen. Nuohan on kaikki tuolla Maantievirus matkalla pohjoiseen kokoelmalla. Noista klassisista Carrieista, Piinasta sun muista en niin kauheasti pitänyt vaikka en nekään mitenkään huonoja olleet, ei vaan kolahtanut. Luin kuitenkin ne loppuun asti. Omia suosikkejasi?
Itseasiassa luen juuri parhaillaan Tarpeellista tavaraa ja seuraavaksi on vuorossa englannin kielisenä versiona Carry. Omasta mielestäni parhaita kirjoja on ollut Vihreä maili, Kalpea aavistus, Uinu uinu lemmikkini ja Pimeyden talo.
Mieleentulemisjärjestyksessä:
1. Se 1. Upeaa kerrontaa, herkkää lapsuuden viimeisen kesän kuvausta. Ja salaperäinen, uhkaava tunnelma. 2 osa, jossa hirviön kasvot lopulta paljastettiin olikin sitten pieni pettymys.
2. Painajainen (Salem´s lot). Hieno kunnianosoitus Stokerille ja Draculalle. Harvoja onnistuneita nykypäivään sijoittuvia vampyyritarinoita.
3. Christine. Herkullista nuorisokuvausta.
4. Tarpeellista tavaraa. Loistava kertomus pikkukaupungin kulissien takaisista intohimoista ja juonitteluista.
5. Hohto. Upea romaani järkkyvästä mielenterveydestä.
King on sanoinkuvaamaton. Itse olen lukenut suhteellisen vähän herran tuotantoa mutta nämä mitkä olen lukenut ovat vakuuttaneet minut Kingin neroudesta. Kannattaa muuten käydä katsomassa suomalainen Stephen King-sivusto osoitteessa www.piina.net, kattavaa tietoa Kingin tuot