Onko tosiaan näin teidän biologisten äitien mielestä että Äitipuolet on kaiken pahan alku ja juuri? Että ex-miestenne uudet naiset ovat VIENEET miehenne. Miettikääs, jos suhteessa kaikki hyvin voiko miestä kukaan niin vain viedä? Olen lukenut tämän palstan kommentteja ja havainnut että valtaosa täällä on näitä katkeria ex-naisia haukkumassa miestensä uusia puolisoita. Minä vaan kysyn kannattaisiko kävellä peili eteen ja katsoa mitä sieltä löytyy? Onko itsessä mitään syytä suhteen epäonnistumiseen vai onko kaikki miehen ja sen uuden puolison syytä?
Äitipuolet pahan alku ja juuri
Kamu
603650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Kerrankin puhutaan asiaa.
Totta tosiaan, että tätä palstaa lukiessani ex-vaimot parjaa miehen uusia tyttöystäviä/avo/aviopuolisoja ties miksikin.
Itse olen sitä mieltä, että nämä ex-vaimot eivät ole ehtineet avata silmiään, kun on niin kiire haukkua ja sekaantua entisen puolison uuteen elämään. Katkeroidutaan (ex-vaimot) entistä enemään, kun mietitään entisen miehen uutta elämää, asiat pyörii oman navan ympärillä.. Miettisivät miksi on ero tullut? Riitaan, erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi ihmistä ja hankkisivat uuden elämän.
Toi on niin totta. Kiristetään ja uhkaillaan kun ei enää muuta keksitä. Mottona vain jos en minä niin ei kukaan muukaan. Katsoisivat joskus omaa käytöstään ennenkun syyttävät toisia.
hyvä kommentti! Hyvä Kamu! Odotan vain mielenkiinnolla exin kommenttia! Antakaas tulla!!
Mä voin sanoa että mun äitini varmasti arvostaisi ja olisi kiitollinen kun tietäisi mun saaneen hyvän äitipuolen kun hän itse kuoli.Olen nyt jo aikuinen,äitini kuoli ollessani lapsi,isän uudesta kumppanista tuli sitten äitipuoleni ja hyvä tulikin!Hän ei liikaa tyrkyttänyt "äitiyttään"vaan antoi mun sopeutua tilanteeseen omaan tahtiin,itse olen häntä äitipuoleksi alkanut kutsumaan hän ei sitä nimikettä ole ensimmäisenä alkanut käyttämään.Hän on lasteni mummu samanlailla kuin on biologisen lapsensa lapsille ja olen siitä erittäin onnellinen.
Katkerat exät voisivat joskus ajatella niitä lapsiakin kiusanteoltaan,eikö ole pääasia että lapset tulevat toimeen exän uuden kanssa ja tämä lasten kanssa??Miksi pitää vaikeuttaa toisten elämää kun voi sovussakin elää,niin että kaikilla on hyvä mieli?
Uskokaa pois että "paha saa palkkansa"eli katkerat exät saavat vielä tuntea nahoissaan jossain vaiheessa ilkeytensä,jos ei lasten kautta niin jotenkin muuten....Tsemppiä kaikille äitipuolille,koittakaa jaksaa vaikka raskasta välillä onkin ja tekisi ehkä mieli luovuttaakkin joskus,huomaatte aikanaan että kannatti yrittää ja taistella!
tai ollu pahoillaan, kun et enää halunnu et se on sun äiti? Mä loukkaantuisin tosi syvästi omiin lapsiini,jos meillä lapset yht äkkii käytäs jostain naisesta tollasta nimitystä, mitä ei edes kehtaa ääneen sanoa. Mun mielestä lapseni sais mennä sitten sellasen naisen luo vaik loppuelämäks, mä en enää heitä haluis nähä.
Jos mä en kelpaa,voin kadota sitten. Mä en vaan kestäis...
Kirjoitin ilmeisesti epäselvästi jotenkin,kun et ymmärtänyt että äitini oli kuollut tuolloin,miten hän siis voisi loukkaantua??Tarkoitin että vaikka äiti kuoli ollessani lapsi,niin jos hän sieltä "pilven reunalta"olisi katsellut ja nähnyt että mulla on kaikki hyvin ja äitipuoli rakastaa mua,niin ei hän varmasti siitä katkera olisi ollut vaan päinvastoin.
niin voitko ottaa hänen tilalleen uuden?? Kyllä sekin on musta väärin, että toinen kun poistuu tulee heti tilalle uusi.
Jos mulle olisi noin käyny, arvostaisin omaa äitiä niin paljon, että katsoisin sen loukkaavan jos ottaisin hänen tilalleen uuden. Äiti on aina äiti, eikä sitä korvaa mikään.
Tottakai arvostan äitiäni ja vieläkin ikävöin kovasti,meitä ihmisiä vaan on niin erilaisia jotkut näkee asiat mustavalkoisena jotkut taas ei ja elämä jatkuu ja kaikki voi hyvin kun ketään ei loukata!Niinkuin aiemmin kirjoitin,minun äitini ei kuulunut näihin "mustavalkoisesti"ajatteleviin ja hänelle pääasia oli aina että lapset voivat hyvin ja ovat onnellisia,joten en koe loukanneeni edesmennyttä äitiäni,aivan naurettava väite...
Minun, nyt jo 14 v., tyttöni puhui pienestä pitäen hoitotädistään Anna-äitinä ja puhuu yhä vieläkin. Minulle ei tullut mieleenikään, että olisin asiasta loukkaantunut. Tunsin, että hoitotäti piti tyttöäni kuin omaansa ja siltä tuntui tytöstänikin. Lapsi ei koskaan saa liikaa rakkautta ja hän sai juuri sellaista rakkautta kuin halusinkin hänen saavan.
Kiitos siitä tyttäreni Anna-äidille!
Juuri niin ajattelan minäkin että esim.jos minä kuolisin (tai tietäisin kuolevani piakkoin),olisin todella kiitollinen ja iloinen jos tyttäreni saisi rakastavan "naisenmallin"jostain toisesta naisesta,oli se sitten isän uusi,kummitäti,hoitotäti tai ihan kuka vaan,kunhan sellainen ihminen vaan olisi olemassa lapselleni.
Taas yritetään joka sana vääntää kierostii, jumalauta että te exät olette VITTUMAISIA!! ei todellakaan voi muuta sanoa!
"voi, mun lapset sanoo jotain muuta äitipuoleksi... mä en enää siis ookkaan äiti niille, ne ei enää haluaa mua, mä en enää kelpaa niille, mä en kelpaa enää kellekään ... mä en kelpaa enää edes lapsille, mieskin jätti... Mä sit menen ja uhkaan tehdä itselleni jotain, kun mun lapset ei kerta haluu enää mua, kun ne sanoo SITÄ naista äitipuoleksi..."
Tämä on luettavissa edellisen kirjoittajan tekstin rivien välistä, kamalaa itsesääliä!
Käy sääliksi ihan oikeesti lapsia, jotka joutuu olemaan tuollaisen itsesääli, teen itsemurhan - kompleksin kanssa!
Ja hei, lue oikein, edellinen kirjoittajasi kertoi, että hänen äitinsä oli kuollut!!!!
Ja puhui ihan asiaa, jonka itse vedit alas ja tamppasit.
Jonka rakkaus lapseen on noin ehdollista, jos pitää isän puolisosta niin lapsi saa häipyä sinusta hevonv***? Yök sua
Voin sanoa että vaikka olenkin äitipuoli eikä omia lapsia niin ei siltä lapsilta häviä se oikea äiti mihinkään. Lapset ovat vaan iloisia että on uusia mukavia ihmisiä elämässä, lapset ovat ennakkoluulottomia ja avoimia, siksi niin ihania ovatkin. Aikuisilla on aina asenne valmiina ja litania olettamuksia ja pelkoja. On myös tärkeää että kun lapsi on isänsä kanssa niin lapsi tarvitsee joskus siinä myös naisen/äitipuolen apua arkisissa asioissa. Mieheni tytär 5v. pitää minusta kovasti mutta myös puhuu ja muistaa äitiään koko ajan vaikka on meillä, joskus ikävöikin joka on aivan luonnollista. Minä myös omalta osaltani tuen tyttöä ja ymmärrän häntä. Askartelemme yhdessä äidille jotain tuliaisia, en koskaan provosoi tai puhu pahaa hänen äidistään vaikka äiti niin olisi tehnyt minulle. Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen on tultava jollain tasolla toimeen toisensa kanssa jotta lapsen on hyvä ja turvallinen olla. Vaikka kuinka olis katkera ja vihainen. Lapsi tarvitsee kumpaakin vanhempaansa vaikka uusia isi ja äitipuolia olisikin elämässä, ne ovat osa tukiverkkoa.
vaan heidät pakotetaan hyväksymään, eikä lapset kehtaa sanoa isälle, et voiskos toi nainen lähtä veke! Turhaahan se olisikin, sillä ei aikuinen pahemmin lasta kuuntele.
Mutta vanhemmiten lapsi kyllä muistaa, ja kostaa jollain tapaa hänelle lapsena tehdyt vääryydet.
Aika rankkaa jos lapset ovat iloisia vieraista ihmisistä ennemmin kuin omasta äidistään. Taitaa vaan olla omia juttujasi.
Usea äiti selviää kyllä omien lastensa kanssa paremmin,jos isää ei huvita muut kuin toisen naisen lapset.
On turha väkisn tukea vieraan lasten elämään, ihan puistattaa.
Sinä nimimerkillä iskän tyttö, todella hienoa, että kykenet katsomaan ja ajattelemaan asioita todella avara katseisesti. Toivoisin, että nämä ex-vaimot kykenesivät siihen samaan.
Itse olen kokenut ex-vaimon vihat ja katkeruuden nahoissani. Jos vietän aikaa mieheni lapsien kanssa heidän harrastuksien parissa tai ylipäätänsä olemme koko köörin kanssa (itselläni on yksi lapsi) viettämässä mökkilomaa. Alkaa ex-vaimo napisemaan, ettemme minä ja minun poika saa olla mukana ko. tapahtumissa. Tämä, kun on isän ja lapsien aikaa. Lapsillehan tämä ex-vaimo hallaa tekee. Niin ja kerran oli heidän tenava 11-vuotias poika sattunut kehumaan äidillensä minua, että olen hirmu kiva ja teen heidän kanssa kaikenlaista jännää ja kuljen mukana heidän harrastuksissa. Viimeinen niitti ex-vaimon arkkuun oli se, että hänen poika oli sanonut minun poikaani pikkuveljeksi. Oli pitänyt pojalle eka hirveän huuto saarnan, haukkunut minut huoraksi ja poikani (8-vuotias) psykkisesti häiriintyneeksi. Tämä 11-vuotias soitti isälleen itkien, että haluaa pois äidin luota.
No nyt lapset sitten muuttavat meille asumaan.
Et mitäpä se ex-vaimo aiheutti sitten toiminnoillaan. Eli hyvät ex-vaimot miettikääpä ennen kuin alatte purkamaan vihaanne ja kiukkuanne meihin uusiin vaimoihin. Siinä kärsii kaikista enemmän lapset ja lapsen etu on kaikista tärkein!! Minua ei kiinnosta mitä ex-vaimot ym:t mesoo ja haukkuu, mutta lapset on jätettävä ulkopuolelle ja heitä ei saa käyttää vallan kapulana ja lyömä aseena, kun halutaan olla kelju entiselle miehelle.
Avatkaa nyt herranen aika jo silmänne ja ajattelisitte, että sehän on vaan voimavara, kun on lapsista huolehtimassa useampi aikuinen. Positiivisuutta peliin ja jättäkää katkeroituminen pois!!
Kuten kaikilla asioilla, myös tälläkin on kaksi puolta. On totta, että monet äidit eivät voi
sietää lastensa äitipuolia, mutta eikö sekin ole ihan inhimmillistä? Äitiys on monelle pyhä asia, joten ei se ihan helppoa ole hyväsyä toista ihmistä oman lapsensa elämään -ainakaan aluksi. Eikä ole helppoa nähdä sen miehen, jonka kanssa on aikoinaan perhe perustettu, perustavan sitä uuden ihmisen kanssa -varsinkaan jätettynä osapuolena. Negatiiviset tunteet kuuluvat aina eroprosesseihin, mutta loputtomasti jatkuvina ne ovat tietysti merkki psyykkisistä ongelmista.
Sitä en myöskään ymmärrä, miksi tällä palstalla kuvitellaan, että äitipuoli on aina automaattisesti vienyt miehen vaimoltaan. Minä ainakin tapasin mieheni siinä vaiheessa, kun hänen erostaan ja omastanikin oli kulunut jo useampia vuosia. Perheelliseen mieheen en voisi koskaan kuvitella sekaantuvani, enkä myöskään sellaisia naisia ymmärrä tai arvosta. "Katso peiliin ja tajua, että suhteessasi ja sinussa on jokin vika, kun et tee miestäsi onnelliseksi" -syytökset ovat mielestäni kohtuuttomia silloin, kun ollaan kolmantena osapuolena toisten liitossa. Se on huono tekosyy pettämiselle, sillä kriisittömiä avioliittoja tai täydellisiä ihmisiä ei olekaan.
Oma ohjenuorani on helppo ja yksinkertainen: kohtele muita kuin haluat itseäsi kohdeltavan. En suhtaudu lapsieni uuteen äitipuoleen halveksivasti(eikä hän onneksi minuun), enkä myöskään mieheni lasten äitiin. Arvostan ja kunnioitan mieheni lasten äidin tapaa kasvattaa lapsia, veikken itse aina samaa mieltä olisikaan ja toivon myös samanlaista kasvatusrauhaa omien lasteni äitipuolelta. Meillä ovat asiat toimineet hyvin näin.
Entinen ukko vehkeili pari vuotta kunnes jäi niin kiinni ettei paluuta enään ollut. Uusin siipoista päätti jättää ehkäisyn pois kun muuten ei saanut miestä päättämään. Näinä ruuhkavuosina minä sinisilmäisesti rakastin ja halusin uskoa mieheeni. Meillä oli hyvää aikaa näinä vuosina, matkustelimme ja toimimme perheenä.
Tosin en tiennyt tästä suhteesta ennen kuin lapsi oli jo syntynyt.
Kun totuus paljastui en voinut enää kuvitella jatkavani tästä enään yhdessä. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut miten alistavassa suhteessa olinkaan elänyt.Tyhmä minä.. Ehkä hänellä on niin huono itsetunto että minua oli helppo kyykyttää ja miten tein kaikkeni miellyttääkseni häntä.
Nyt tämä surkea elämävaihde on takana päin. Uutena piikana en hehkuttelis yhtään.Palvo sinä nyt häntä ! Kyllä se arki teillekin tulee. Mies on mestari valehtelija. Suhteellanne on jo valmiiksi mätä pohja. Joudut nyt vuorostaan pohtimaan valehtelee mies sinulle ja pettääkö.Kokemusta sinulla jo onkin suhteenne alkuajoista..tiedät miten taitava hän on. Oikeastaan säälin sinua. Tämä mies on vietävissä.
En voi luvata suhtautua sinuun kovinkaan luentevasti. Oikeastaan pelastit minut paljolta. En ole sinulle vihainen. Surulliseksi minut vaan tästä tekee miten lapset uhrattiin. Toimitte molemmat aika itsekkäästi.Ehkä sovitte toisille siksi. Lapsemme ovat nyt ja aina tärkeämpiä kun teidän välinen suhde. He ovat tämän tarinan viaton osapuoli.
Tiedoksi palstalaisille että asioimme miehen kanssa ihan asiallisesti lasten jutuista. Toivon
että edes nyt hän yrittää toimia lasten hyväksi. Lapsilla on oikeus isäänsä ja isän pitää tätä suhdetta itse vaalia.
terv entinen alistettu
Ai että osuit naulan kantaan!
Meillä eivät ihan sikiämään kerinneet.
Nyt tämä naikkonen haluaa jostain syystä minun ystäväksekseni. Osaisko joku kertoa miksi ihmeessä!?
Onko käry alkanut käymään?
Uteliaisuus herännyt?
tuo, että aina se uusi vaimo ei ole perheen rikkoja. Itsekin tapasin miehen kun olimme molemmat jo eronneet. Minä tosin murruin ex-vaimon kiusanteon alla ja nyttemmin olemme miehen kanssa eronneet. Miehen lasten kanssa tulimme alusta alkaen hyvin toimeen, olen edelleen heille jonkinlainen tuki-ihminen ja se lämmittää mieltä. Ja enää ex-vaimokaan ei tähän voi puuttua, lapset niin isoja että tekevät omat ratkaisunsa... Mutta voimia kaikille perheyrittäjille, lopussa kiitos seisoo, kun vain hyvää yrittää!
Näkemykseni mukaan uusio suhde alkaa yleensä sillä kun kummatkin haukkuu exänsä maanrakoon, sillä tehdään itsestä syytön ja ex- kumppanista syyllinen kaikkeen epäonnistumiseen.
Mielestäni äitipuoli on sitten vasta jos uuden puolison edellisten lasten biologinen äiti on kuollut. Niin kauan kun lasten oma äiti on elossa ei mitään "äitipuolikkaita" ole olemassakaan.
En koskaan pitänyt äitini uutta miestä minään isäpuolikkaana kun oma isäkin oli elossa. Hän oli vain äidin uusi miesystävä avioliitosta huolimatta. Mitään puolikkaita meillä ei ollut.
Erosta pitää olla kulunut vähintään kaksi vuotta ja mielellään ylikin jotta voisi luoda uutta suhdetta kaatamatta edellisen suhteen "likapyykkiä" uuden suhteen ylle. Katkeruus, riidat ym. sotkut pitää olla kaukana takanapäin jotta voisi terveeltä pohjalta aloittaa uutta suhdetta. Erosta toipuminen vie kauan oli sitten jättäjä tai jätetty.
Ihan jokaiselle tekee hyvää katsella peiliin, jokainen ihminen on epätäydellinen ja tekee virheitä. Sellaista ei olekkaan joka ei virheitä tee.
Meillä ei kumpikaan exää ole haukkunut (lasten biol. äiti) äiti itse haukkuu meitä jopa miestäni minun vanhemmilleni ja lähettelee herjaavia viestejä. Hän tekee kaikkensa vaikeuttaakseen meidän elämää ja isän ja lasten välistä suhdetta. Mieheni myönsi olevansa syy eroon, ei enää jaksanut rakastaa. Naisessa ei mitään vikaa, mukava, luotettava ja todella hyvä äiti mutta suhde ei mieheni mielestä toiminut. Tämä exä puhuttelee minua äitinä jatkuvasti, lapsille itse korjaan aina että ei äiti, teidän äiti on kotona, minä olen *****. Erosta on kulunut jo todella kauan ja tilanne vain jatkuu ennallaan. Minä en aio miehestäni eksän takia luopua vaan olen päättänyt käyttäytä asiallisesti häntä kohtaan sillä siitähän on elävä todiste että hän on hyvä ihminen ja kasvattanut kaksi aivan mahtavakäytöksistä nuorta miestä. Hän itse ei vain suostu minun kunnioitustani hyväksymään, joka osoittaa syvää katkeroitumista. Sääli
lasten ja heidän äidin elämän. Äidistä tulee heti maailman huonoin ihminen joka ei osaa lasten kanssa olla vaikka ennen uusia hän oli mitä maailman parhain äiti. Tuollainen haukkuminen ei voi olla isältä lähtöisin, sillä koskaan aiemmin he eivät lasten äitiä ole haukkuneet.
nyt on taas yks katkeroitunut exä päässyt netin ääreen. Huh huh.. Uudessahan se on vika jos suhde on aikaa sitten mennyt poikki. Voi herran jumala oikeesti.
ennen eroa on sua haukkunu et olet maailman huonoin äiti, et osaa heitäkasvattaa, heillä on paskaset vaatteeet tms??? Luulenpa että olet ex miehen silmissä ollut aina hyvä äiti!
Kun alat kuuleen itsestäsi haukkumisia, en usko että ex miehesi on niitä omasta suustaan keksiny, sillä kellä mihellä on kanttia haukkua omien lastensa äitiä??? Täytyy olla aika pönttö mies täys luuseri!
Jos nämä eksät miettisivät edes kerran omaa käytöstään taaksepäin? Kitinää, natinaa, pompottelua, lapsilla kiristämistä, valittamista, kerjäämistä, ruikuttamista, vahtimista.. vähemmästäkin JOKAISEN miehen pinna palaa. Minulla ainakin. Itselläni ei uutta naista ole mutta kyllä on pinna useampaan otteeseen lasteni äidin kanssa palanut, niinkuin minulla ei olisi enää elämää. Vain hän hänen tarpeet meidän lapset. Eiköhän se vika löydy meistä jokaisesta itsestämme eikä uudesta puolisosta.
kuitenkaan kanttia ja pokkaa haukkua lastesi äitiä vain sen tähden että olette eronneet? Usein ne uudet naiset niin vaatii, jotta mies alkaisi inhoo omaa entistä perhettään. Sä et ehkä sitä huomaa jos olet uudelleen rakastunut, mutta yleensä ex vaimo muutuu maailman kauheimmaksi olioksi sen jälkeen kun mies löytää uuden.
lukutaidoton? Arihan juuri sanoi ettei hänellä uutta naista ole, miten hän tällöin voi olla rakastunut että entinen perhe näyttää huonolle. Jokainen meistä naisista tietää että osaamme olla ihottavia naukujuia ja pirullisen mustasukkaisia. Enkä yhtään ihmettele jos miehellä palaa pinna ja joskus entistä naistaan tyhmäksi, idiootiksi tai muuksi haukkuu.
jos...!
Poikani täyttää kohta 16v. Ja ihan yhtä kauan exä on minua haukkunut huonoksi äidiksi. Että ihan itse keksi sen ennen kuin katseli itselleen uuden naisen.
Haukkui se kyllä huoraksi, hulluksi ja ties miksi joten huonoksi äidiksi haukkuminen nyt oli pientä. Mutta tällaista se on kun erehtyy ottamaan persoonallisuushäiriöisen puolisokseen.
Toi on kyl asia puhetta. Minu alkaessa seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa hänen erostaan entiseen naiseen oli kulunut jo 14 kuukautta. Kun tieto miehen uudesta naisesta kantautui exän korviin olin huora, perheenrikkoja ja ties mitä. Olin vienyt lapsilta isän. Miten muka? en koko miestä tuntenut hedän eron aikaan. Alkuun mieheni ei saanut tavata lapsiaan jos minä olin läsnä. En ainoaakaan pahaa sanaa tästä exästä koskaan sanonut, en puuttunut lasten kasvatukseen mutta silti minä olen perheen rikkoja, tyrkky, parasäippis ja ties mitä. En ymmärrä mikä meihin naisiin menee kun ero tulee, suurin osa alkaa käyttäytymään mielipuolisesti entistä kohtaan, niinkuin tämä ikuisesti olisi tämän omaisuutta vaikke yhdessä enää ollakkaan. En ymmärrä.
mikä paha siinä on että ex-miehen uusi naisystävä tulee juttuun lapsen kanssa,jonka mies on hankkinut "entisessä" elämässään? Tässä ketjussa on ollut ihan hyviäkin kommentteja,mutta yksikään ei ole vastannut MIKSI se on niin kamalaa kun lapset tulevat juttuun ex-miehen uuden naisen kanssa?? Eikö tämä uusi naisystävä osoite mieletöntä avarakatseisuutta kun suostuu huolehtimaan miehensä lapsesta, ei välttämättä niin kuin omastansa mutta huomioiden ja huolehtien ja samalla ymmärtäen että lapsi ja miehen ex kuuluvat miehen elämään yhtenä tekijänä koko loppuelämän ajan? Miksi miestä pitää rangaista siitä että huolehtii velvollisuudestaan vaikka ero onkin tullut?
..ja lapsillani edellisestä avioliitosta on myös äitipuoli. Erosimme lasten isän kanssa neljä vuotta sitten ja uuden suhteen aloitin vuosi sitten, jossa nykyisellä avomiehelläni on 14 vuotias poika. Tulen hänen kanssaan hyvin juttuun, olen ajatellut että suhde kehittyy omalla painollaan liikaa yrittämättä, ja niin on käynyt. Hänen äitinsä kanssa ei ole mitään ongelmia.
Samoin on myös exäni, siis lasteni isän kanssa. Hän on myös perustanut uusperheen ja tulemme hyvin juttuun myös hänen uuden naisystävän kanssa, jolla on myöskin lapsia edellisestä liitosta. Olemme jopa kahvitelleet yhdessä ja toistaiseksi voin vaan olla onnellinen että näin hyvin on meidän kohdalla asiat. Ehkä asiaa helpottaa todellakin se, että olimme exäni kanssa olleet erossa jo niin kauan, ettei ketään voi todellakaan syyttää kenenkään väliin tulemisesta.
Voimaa kaikille uusperheiden "pahoille" ja hyville äitipuolille, kuten kaikille biologisille äideillekin:)
Kun te olette vihaisia ja mustamaalaatte, mollaatte ja olette taistelurintamalla, katsokaa lapsianne! Onko lapselle oikein joutua kuuntelemaan vuodatuksianne ja haukkumisianne? Lapset ovat syyttömiä eroonne, he eivät tehneet mitään. Lapsien sopeutumista ei auta kuunnella kuinka te haukutte huoraksi ja perheenrikkojaksi ihmistä, isän uutta puolisoa, johon lapsi on tutustumassa.
Valheet eivät kanna pitkälle.
Lapsi ei ole riitakapula. Eikä lapsen tule olla keskellä taistelurintamaa.
Luulen, että uudessa kodissaan lapsella on paljon, paljon rauhallisempaa. Vanhassa kodissaan äiti hieroo vaan sotasuunnitelmiaan. Ja levittää ilkeitä valeitaan.
Sodassa kun kaikki on sallittua.
6-0
Se vaaan on mustasukkasuutta siitä että mies on löytänyy uuden kumppanin ja elämä sujuu muija vaan on mustasukkanen ex miehestään ja lapsistaa jos ne varsinkin sattuu pitämään iskän uudesta naisesta ja niin se on miehilläkin mustasukkasuuden siemen..
Ei se iskän uus "hoito" ole Äitipuoli vaan joku kuka asuu iskän kanssa. Äiti- ja isäpuolen luona asutaan
Melkoisen lapsellinen kommentti. Iskän uusi "hoito" Heh heh. Olisko käyny niin sullekkin että iskä asuu uuden naisen luonna josta lapsesi pitää ja sinä et tätä pysty sulattamaan? Katkera ja mustasukkainen olet ja sen takia mollaat iskän uutta naista vaikket häntä tuskin edes tunne.. Naurettavaa, niin naurettavaa.
ne vähän ovatten, tai yksinäisyyden poistajia. Taitaa olla toisinpäin, et naikkoset ei pysty sulattaan mihen etistä elämää ja sen mukana tuomia lapsia... naura itelles vaan...
Meillä aivan mahtava uusperhe. Mieheni lapset ovat niiiiin ihania. Samaa tuo exä jaksaa päivittäin vikistä, olet vain väliaikainen piika ja kyllä se mies sut vielä jättää kun ei tarvii enää korviketta. No aikaa on menny jo muutama vuos ja nyt rakennamme yhteistä kotia ja enpä jaksa uskoa että olen vain korvike =) Näillä katkerilla eksillä tuntuu vain olevan käsitys että ovat maailman parhaita eikä mies heidän jälkeen ketään pysty rakastamaan, kuten minulle sanottu "jos kelpaa toisten jätteet niin mikä siinä" Jätehän se muijakin tällöin on. Tuntuu vaan jätetylle puolisolle kahdenkin vuoden jälkeen olevan mahdoton ymmärtää että minä ja mieheni rakastetaan toisiamme ja mieheni rakastaa lapsiaan, ex puoliso on vain lasten äiti eikä tunteellisesti mitään. Mutta ei, aina koittaa itsensä vetää mukaan "etkö enää valitä meistä, eikö meillä ole enää mitään väliä" vaikka lapset ottaa aina kun ei ole töissä (2-4 kertaa viikossa)
Oletko sinä ollut miehen ensimmäinen hoito?
Sulla on ilmeisesti käsitys että kaikki miehet juoksee ympäri suomee nussimassa kaikkee mikä liikkuu. Voi herran jumala. Kai ihminen saa olla onnellinen jos haluaa. Mieheni ei ollut onnellinen edellisessä suhteessa, lähti minun mukaani ja olemme onnellisia. Tämä ei ilmeisesti kohdallasi ole näin mennyt??
Ex-miehen uusi nais ystävä ei ole hoito, minun entisen mieheni nykyinen nainen on lähes paras kaverini, ei hoito vaan oikein ihana ja mukava ihminen. Kasvakaa kaikkine hoitoinenne vaikka aikuisiksi oikeet aidot äidit ja lopettakaa exienne ja niiden nykyisten mollaaminen. teette itsestänne vai naurettavia.
Tuntuu taas kerran karkaavan mopo käsistä muutamalla exällä ja nyxällä. Tarkoitin että kumma kun teidän täytyy olla heti kutsumassa itseänne äitipuoleksi ja sekaantumassa joka asiaan vaikka ette titäisikään asiasta mitään, kun olette miehen sänkyyn päässeet.
Ja muuten SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ, JOHON KALIKKA KALAHTAA!
onhan se tosiaan niin jokaisessa uusperheessä että uusi nainen ei ole muusta kiinnostunut kun miehen lakanoiden väliin pääsystä.. Huh huh.. jopas fiksua puhetta taas yhdeltä eksältä. Meillä mieheni kanssa keskustellaan kyllä kaikesta, lapsista ja toistemme elämästä, niin entisistä suhteista kuin uudestakin. Exän tuntuu vain olevan vaikea onnemme hyväksyä se tuskin meidän vikamme.
ja mustasukkaiset yksinäiset naiset nyt on sellasia. Mut täytyy heit ymmärtää ongelmineen! Kovin ne hyökkää aina äitien kimppuun, joten ei voi olla muu syy kuin et itsetuntoa pitää kohottaa, ja kuvtella se äitiys vaikka toisten lapsilla,jos ei ole omia ja se mies ei hänen kanssaan halua lapsia! heh...
Vitsi te katkerat exät osaatte. Miehelläni kaksi lasta ja itselläni yksi, ja minä varmaan exäni lapsilla äidiksi vingun kun omia ei ole =D=D älkää oikeesti yleistäkö jos oma ukkonne on idiootti niin kyllä kuule 99% näistä isistä on fiksuja ja välittää lapsistaan ja näiden exienkin jokosta löytyy niitä fiksuja jotka ymmärtää ajatella lastensa parasta eikä tollaisia katkeria teiniäitejä mitkä on 18v tehnyt lapsen ja kuvitellut että onni alkaa siitä kukoistaa ja nyt sit täällä itketään miesten uusista "hoidoista" sun muusta jonninjoutavasta. Kannattaa jokaisen ensin itse kasvaa aikuiseksi ja alkaa sitten kasvattamaan lasta...
itse hoitaa lapsensa, osasivat jo avioliiton aikanakin, jos miestä ei sillonkaan lapset kiinnostaneet. Joskus on vaan parempi päästä huonosta miehestä eroon, ja elää vain latensa kanssa, ja antaa vahingon kiertää. Huonoilla isillä on näköjään ottajia.
ja huonosta parisuhteesta irroittautuminen tekee ihmisestä huonon isän? samalla kai äidistä huono äidin.
Nämä itseään täynnä olevat ex-ydinperheen äidit eivät vain pysty sulattamaan tosi asiaa että heidän lastensa elämään kuuluu siinä missä isä ja hän itse myös joku ulkopuolinen. Hänhän on itse suhteessaan epäonnistunut, miksi joku muu siis saisi onnistua saman miehen kanssa? Jauhavat lapsen edun ajattelemisesta ja ties mistä mutta tosipaikan tullen pelataan lapsilla, kiristetään ja uhkaillaan lapsilla. LAPSILLA jotka ovat syyttömiä koko aikuisten sotkuun. Lapsi laitetaan isän mukaan ilman vaatteita jotta isältä heltiäis muutama sentti taas äidin juopoitteluun ja omiin menoihin. Onko lapsen edun mukaista?
Noo... ketkähän ovat itseään täynnä, taisit juuri kirjoittaa näistä puolista!!! Lasten elämä ei kuulu ulkopuolisille naikkosille! Mutta teidän on sitä niin perin vaikee ymmärtää, kun miehellä on ollut perhe ennen teitä! Ja on edelleen sidoksissa menneisyyteen, se on niin kova paikka kestää, että täytyy jollaa tavoin päästä mukaan kiipeemään siihen idylliin, vaikka kiusaamalla miehen ex vaimoa ja heidän yhteisiä lapsiaan.
Turha kuvitella, et teistä koskaan hyvää ajatellaan, ei vaimot ei lapset. Siihen ette kykene.
Niin lapset ovat syyttömiä teidän aiheuttamaan sotkuun, jos sen ymmärrätte, miksi ette siis ymmärrä olla pois heidän elämästään. Jos miehen olette ottaneet, lapset kuuluvat äideille. Kaikkea ei voi saada!
... jo kumpikin tahoillaan eronnut (jo useampia vuosia aikaisemmin) mies ja nainen (molemmilla lapsia) alkavat seurustella? Etävanhempi on tavannut koko ajan säännöllisesti lapsiaan ja tapaa edelleen vaikka muuttaakin yhteen vastakkaista sukupuolta olevan, myös eronneen ihmisen kanssa. Puolisot eivät todellakaan halua olla isä/äitipuolia puolisonsa lapsille, ovat isän/äidin uusi puoliso, talouden toinen aikuinen. Kumpikaan ei halua olla tekemisissä toistensa ex-puolisoiden kanssa. Lapsetkin ovat ihan tyytyväisiä, käyvät edelleen etävanhemman luona.
Kukas tässä on roisto/naikkonen/tai mitä muuta tahansa?
mutta kuka oikeesti kysyy, mitä lapsi haluaa? Monesti se vaan on pakko sopeutua. Sillonpa se on lapselle kostamista ym jos lapset pakotetaan alistumaan.
Jos isähaluaa olla lapsen kanssa, hän voi olla lapen kanssa ilman niitänaisiaan, mihin niitä tarvii???
Ei lapsen elämäään niitä kaivata. Lapsella on äiti, on mummia, kummeja. tätiä ym. sukulaisia.
En kertakaikkiaan jaksa ymmärtää, miksi nämänaiset niin innokkaasti haluavat sotkea toisten lapsten elämän????
Lapset pitävät siitä etävanhemman uudesta puolisosta, haluavat tulla etävanhemman luokse vaikka etävanhempi ei ole itse kotonakaan - siis LAPSET haluavat tulla ja viettää aikaa etävanhemman uuden puolison kanssa - vaikka tämä itse ei sitä haluaisikaan.
Se on totta, että erotilanteessa lasten on pakko elää sen kanssa, että vanhemmat eivät enää ole yhdessä, mutta eikä lapset sitten ihan oikeasti saisi pitää siitä vanhemman uudesta puolisosta? On sitten kyseessä äidin tai isän uusi puoliso?
Tuohon ei usko kuin naikkoset itse! Mutta kun ette jaksa sitä ymmärtää, niin minkäs sille tekee.
Lapset rakastavat vain isääja äitiä aidosti, eikä siihen kuulu vieraita ihmisiä.
Erotilanteessa lapselta ei kysytä, vaan oletetaan!
Mitäs sit kun isällä on uusi puoliso joka asuu saman katon alla? kelalta tuet toiseen kämppään missä mies voi tavata lapsiaan vai? JA PÄTEKÖ TÄMÄ SAMA MYÖS NIIHIN EXIIN ELI ÄITEIHIN!!! Sosiaalinen elämä noiden puheiden perusteella myös kiellettyä heiltä. Ei se lapsi siellä äipän luonnakaan toista ukkoa tarvitse, onhan sillä isä, ukkeja, setiä yms. Eikös se näin siis mene? Ääni muuttuu muijalla heti kellossa kun tapaa jonkun äijän, siitä ollaan heti kyllä isää tehtailemassa lapselle mut auta armias jos miehellä on uusi puoliso niin se on vähintään maailman loppu ja lapsen elämä on pilalla (vaikka tosiasiahan on se että lapsella ei ole mitään hätää ex on vain mustasukkainen ja pienessä päässään kehittelee näitä juttujaan)
Tääl näyttää jotku nyxät valittavan ku ei hyväksytä jne. Haukutaan exiä, kuin ne ois kaikki täysidiootteja ja nyxät vaan tietäis kaikesta kaiken. No, mä oon lapsi (14v) ja mun iskän vei joku nainen, joka alkoi sitä tekstiviesteillä iskeen. Sit ehotteli tapaamisia ja iskä lähti sen naisen matkaan. Oon yrittäny pitää iskään yhteyttä, mut se ei aina vastaa mun viesteihin tai soittoihin. Eikä koskaan tiä millon nähtäis seuraavan kerran. Niin, että kyl toi naine on rikkonu mun perheen ja vieny multa iskän. Äiti suree, mut mä vihaan sitä naista!
Sun isääs ei kukaan ole väkisin raahannut sieltä kotoa pois...Ei millään pahalla mut niin se vaan on.Itse se on lähtenyt ihan omilla jaloillaan... kaikki ihmiset karkailis koko ajan jos ois sellasia, et kun joku vähän vinkkaa tai vaikka sit laittelee niitä viestejä niin tosta vaan lähdetään... Ethän sä voi tietää kaikkee sun vanhempien välisiä asioita ja mistä kaikki on johtunu... Teet vaan itselles kaiken vaikeemmaksi kun syytät kaikesta sitä uutta ihmistä.Tuskin hän nyt isääsi vankina pitää.....On varmaan vaikeaa hyväksyä isäsi tekoa,mutta itse hän niin on päättänyt toimia,luulisin.
Munkin exällä oli lapsemme tärkee aina nelivuotiaaksi asti........mut sitte kaikki muuttui ku meni naimisiin. Uusi puoliso ei sitänyt poikaamme, hänen mielestä ei lapsella ollut isää vaan siittäjä joten hän opetti iskän vihaamaan lastaan ja onnistui todella hyvin isä ei halua tietää lapsestaan mitään eikä myös lapsenlapsistaan vaikka niitäkin on siunaantununut muutama, joten joskus on niitä huonojakin äitipuolia. Onneks löysin uuden miehen joka rakastaa sekä lasatani että lastenlapsia on hyvä ukki ja isä. Aikaa on kulunut jo yli 30v mut silti isä ei halua tietää lapsesta mitään joten joskus uusi puoliso osaa tehdä tuhoa, mut onneksi näin on harvoin. Minun miestäni ei vienyt kukaan lähdin itse ja aloitin uuden elämän. Poikani oli 10v kun löysin uuden "isän" . Usein kuitenkin mietin miksi isä voi "unohtaa" lapsensa mut näin vain voi käydä.
... teille nyt sentään niin ilkeitä olla? Että ihan Kaiken Pahan Alku Ja Juurikin?
Ei kuulkaas. Tuo kuulostaa itsekehulta, eikä ollut alunperin sellaiseksi tarkoitettu, eihän?
Ai, että miestäkö ei voi viedä? Kyllähän Sinä sen tiedät että Voi! Minäkin, vaikka olen jo Sinua vanhempi, tiedän, että miehen voi viedä. Huvittavaa, että veimme molemmat saman miehen, eikös olekin?
Et Sinä ole ollenkaan Pahan Alku. Olet Hyvän Alku.
Näin kummallisia oli tapahduttava, että ymmärsin asian. Kiitos Sinulle Uuden Oven Avaamisesta.
Mutta senhän jo tiesitkin, että kannamme mukanamme tekojemme SEURAUKSIA, jotka saattaavat ilmetä joskus väsyneiden jätettyjen ikävänä toimintanakin.
Jos jaksat kestää Kaikki Seuraukset, alat olla tiellä, jossa rakastuminen voi muuttua rakkaudeksi. Itsesi kehittämisen tiellähän oletkin jo...