vaikka olisi huonokin vanhempi parempi kuin ei mitään vanhempaa tai pelkkä sijaishuolto. tämä ei ole mielipiteeni vaan fakta siitä että elämässä menestyvät paremmin ne joilla huonotkin vanhemmat hoitaneet kuin ne jotka eristetty "turvallisiin "lastenkoteihin
ei rangaistusta
lapselle
10543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eristetty huonoihin lastenkoteihin?Mikä se sellainen tutkimus on ja mistä olet faktasi löytänyt?
Elikkä vaikka vanhemmat huonoja...minusta sellainen vanhempi on huono joka ei huolehdi lapsestaan,ei pelkästään sellainen mikä ryyppää ja hakkaa...mutta sinusta sellainenkin on parempi kuin mikään muu vaihtoehto?Ai niin se olikin "faktaa",eikä pelkästään sinun mielipide...
kun verrataan tätä nykyistä aikaa kaikkine epämääräisine "ei huolletta, ei huolehdita, ei laiteta rajoja, ei katsota perään jne..".
Mitenhän ne meidän isoäidit pärjäsivätkään niine suurine lapsilaumoineen ja kaikkine muine töineen, monesti ei jäänyt aikaa mihinkään pientenkään lasten "hoitoon ja huoltoon".
Lapset joutuivat jo hyvin varhain aikuisten töitä tekemään,
pelloille ja paimeneen, piikomaan jne,
allekin ja vähän yli 10 vuotiaina.
Monta kertaa nousee mieleen kysymys,
että kuinkahan sodan jälkeisistä todella kurjistakin ja "huoltamattomistakin" oloista lähteneistä lapsista tuli vauraan Suomen rakentajia.
Ja kuinka taas näiden "kurjien olojen" lapsien kasvattamista lapsista
tuli näitä "nokialaasten" kehittäjiä ja kaiken maailman muunkin huipputeknologian aikaansaajia.
Nyt ollaankin sitten tässä
"saivartelijoiden sukupolven" yhteiskunnassa, missä naapurit ja jopa sukukin työllistää sosiaaliviranomaisia kaikkine epämääräisine
"ollaan niin huolissaan, kun siellä perheessä sitä ja tätä ja vielä tuotakin puhutaan, sanotaan, pompotellaan, ei tehdä, tehdään
jne ja jne... lapselle".
Moni asia on sen jälkeen muuttunut. 20-luvun sukupolvi eleli vielä maatalousyhteiskunnassa, jossa isot suvut elivät lähekkäin ja tukivat toinen toistaan, jos siinä joku retku olikin joukossa, siihen kyllä mahtuikin ja suku piti hänestä huolta. 40-50-luvuilla syntyneet nokian kehittäjät olivat näiden lapsia. TUrvallisissa perhepiireissä kasvaneita, jotka työn perässä muuttivat kaupunkeihin 70-luvulla, heidän lapsensa, 70-80-luvuilla syntyneet ovat sitten niitä turvattomamman ja yksinäisemmän lapsuuden saaneita tämän päivän pikkulasten vanhempia, joilla ei sitten ollutkaan enään suurta turvaverkostoa ja sisaruskatrasta ympärillään. Kaupunkiin syntyneiden yksinäinen sukupolvi, joilla ei ole ison suvun turvasta kuin kalpeat tarinat jäljellä.
jätetyistä. Meidän vanhemmat ja isovanhemmat tekivät oikeaa ruumiillista työtä jo pienestä pitäen , samaa työtä mitä aikuisetkin tekivät ja heiltä odotettiinkin suurten lapsilaumojen keskellä jo pienestä pitäen työntekoa.
Sukua oli kyllä ympärillä, se on totta
ja varmasti autettiinkin omia ja vieraita toisella tavalla ja tyylillä kuin nykyaikana.
Pointtini oli tämä nyky-yhteiskunnan "saivartelu", huolletaanko perheissä lapsia sillä "oikealla" tavalla vai eikö huolleta.
Siihenhän tässä nykyajan, esimerkiksi lastensuojelussa, on keskitetty koko huomio. Tietenkin toivoisi, että esimerkiksi kaikki vanhemmat joilla on alkoholin, huuneiden tai muiden litkujen kanssa ongelmia, saisivat yhteiskunnalta apua ja tarvittavaa tukea, jotta pääsisivät omilleem ja saisivat elämänsä tasapainoon.
Puhuin tästä "saivartelijoiden" sukupolvesta, joilla on aikaa ja haluakin keskittyä perheiden elämän tapoihin ja tyyleihin tavalla, jota ennen olisi pidetty yksityisyyden loukkaamisena.
Mutta nykyään kun yhteiskunnalla on "lupa" sanoa sitä ja tätä ja kaikki on yhteistä "omaisuutta" jopa perheet lapsineen, niin ollaan ylitetty hyvien tapojenkin rajoja.
Mutta tämä apu ja tuki asia nuorten lapsiperheiden kohdalla on tosi.
Yhteiskunta on lainsäädännöllä siihenkin asiaan aikoinaan tuonut omalta osaltaan helpotusta; sosiaalilainsäädännön avulla. Mutta kun tämä nykyinen "apu ja tuki" järjestelmä pyörii vain rahan avulla, niin siitä onkin tullut lasten huostaanottojärjestelmä.
Eli tuki ja apu mitä tarjotaan nuorille lapsiperheille
menneen sukupolven "tyylistä" poiketen
on tällä hetkellä lasten huostaanotto!
Juuri tätä olen minäkin monesti miettinyt. Isä saattoi rintamalla kaatua ja äiti jäi suuren perheen kanssa yksin.
Lapsista kasvoi kunnollisia ihmisiä, kun ei joka ripsaukseen ja rapsaukseen puututtu!
Omallakin kohdallani tein virheen (elämäni kamalimman virheen) ottamalla yhteyttä sosiaalitanttoihin??
Tuo isokin auttaminen oli juuri lapsen ja minun erottamiseni.
Sillä kuviteltiin saavutettavan paljon hyvää??
Kun perheiden annettaisiin keskenään ratkoa pulmiaan ja tuettaisiin oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, saattaisi tämä sijareiden rahastusbisnes loppua.
Tässähän ei ole mistään muusta kyse kuin rahasta.
Helppo tapa ansaita - lötköttää kotona??
Ei sotalasten äidit laiskotelleet, eikä hakeneet apuja.
Mutta eipä ollut yhteiskunnalla elätettävänä näitä laiskoja SIJAISPERHEITÄKÄÄN!!
Että kotoa pois pääseminen voi olla lapsen hengen pelastus?
kun miehelleni joka on alkohiolisoitunut ja psyykeongelmainen määrättiin lapseni oikein kiireellisellä huostanotolla pois kotoa... kummassahan paikassa vaara todellisempi?
jos et itse ymmärrä lapsesi parasta on parempi että joku tekee päätöksen puolestasi.
kyllä vähän epäselväksi, mitä siinä todella oli tapahtunut. Asuiko pariskunta yhdessä vai mikä oli tilanne?
Mutta oli tilanne mikä vain, sijarin vastaus on takuuvarmaa aina samaa tyyliä: "jos et itse ymmärrä lapsesi parasta on parempi että joku tekee päätöksen puolestasi."
mies ajoi mut lapen kans ulos, tai lähdin mielelläänkin kun lasta pahoinpideltiin.
sossun mielestä taas mies on hurmaava meitsi murhaava.
eli ei se mitään ett mmies sai isot mustelmat aikaseksi ja isänsä samaan tyyliin,kuten arvasittekin hän sai monta todistajaa ja mulla ei puolustajaa.. kas tulinpa runolliseksi mutt ku mulle määrättiin tapaamisoikeuksien rajoitukset ja miehelle ei... mun kanssa ei neuvotella ettei totuus tulisi ilmi kass kun virhe on kerran tehty se pitää piilottaa viimoseen asssti.