Mitä mieltä te muut olette vaikeaasti vammaisista?
Mä en ole niitä vastaan, mutta onko se oikein pitää elossa sellaista ihmistä joka on ihan vihannes, eli joka ei mistään mitään tiedä tai voi edes liikkua? Eikö silloin olis parempi päästää se pois maailmasta?
Nää ei niin vaikeat tapaukset sitten taas.. osa on kovinkin tlyjä ja happamia kun tarjoaa apua, esim. kun näkee jos on vaikeaa päästä jonnekin ja osa taas hyvinkin mukavia.
Mä en ole niitä vastaan, mutta onko se oikein pitää elossa sellaista ihmistä joka on ihan vihannes, eli joka ei mistään mitään tiedä tai voi edes liikkua? Eikö silloin olis parempi päästää se pois maailmasta?
Nää ei niin vaikeat tapaukset sitten taas.. osa on kovinkin tlyjä ja happamia kun tarjoaa apua, esim. kun näkee jos on vaikeaa päästä jonnekin ja osa taas hyvinkin mukavia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minun mielestäni vihanneksille paras vaihtoehto olisi eutanasia,siis ihmiselle joka on jo täysin pihalla tästä mailmasta.
Mutta,sellaiselta ihmiseltä kun ei voi saada vastausta haluaako hän kuolla vai elää.
Eikä Suomessa eutanasiaa edes tehdä.
Syvästi kehitysvammaisena tuskin on mitään mieltä elää,mutta minkäs teet,heitäkin syntyy.
Lievemmin vammaisten töykeydestä senverran ,että meitä on moneen junaan.Silti on hienoa että autat,auta jatkossakin kyllä sitä arvostetaan!
jos politas tai vammainen ei ite pysty omaa tahtoa ilmaisemaa, kukas sen ilmaisis. Ja kuka on loppujenlopuksi vaikeavammainen. Kadulla voi tulla ihan vammattoman näköistä porukkaa vastaa, mutta aivokäyrä voi näyttää melkein suoraa viivaa. Monella vaikeavammaisen näköisellä monesti ajatus toimii. Jos se päätösvalta päivin päättämisille annetaan lääkäreille, nykyään kun alkaa noissa keskus-sairaaloissa on alkanut pyörimään ulkomailta tulleita lääkäreitä joilla vammaisiin suhtautuminen on sillä tasolla, että otetaan nokkiinsa jos vammainen yleensä tulevat potilaaksi ja viemään hänen kallisarvoista aikaa paremmalta potilailta, niin heillä se liipasin sormi vois olla aika herkässä :)
...eli hoitotestamentti tehtynä.
Koska, mulla on neliraajahalvaus vaara ja se tulee olemaan kahden ylimmän niskanikaman kohdalta. Tämä tarkoittaa sitä, etten pysty puhumaan, nielemään, hengittämään enkä tietenkään mitään muutakaan. MUTTA pää toimii.
Ja juuri SIITÄ syystä tein hoitotahdon, etten järjissäni joudu tuossa tilassa elämään. Jos pää ei toimisi, olisi se kai aivan sama elääkö vai ei, ainakin mulle, omaisille voi olla ikävämpää.
Toinen mulle "luvattu" vaihtoehto on äkkikuolema ja se on se toivotumpi.
Ise olet luonnon ja eläimien suojelija ja pohdit elämän oikeutusta ja olisit valmis lopettamaan mielestäsi "epäkelvon" ihmiselämän ? Hassu katsanta kanta kertakaikkiaan...
Jos tuolla logiikalla jatketaan niin ollaan aika lähellä vahvemman oikeutta, koskien kaikkea elämää.
-Rämpylä
Niin..."Nää muut tapauksethan" on ihan oikeita persoonia, ei pelkästään vammaisia. Mikä jotain ärsyttää esim. avun tarjoaminen, saattaa toiselle olla hyvinkin mielekästä.
Mielipide on jokaisella oma, niinkuin vammattomillakin ihmisillä.
On kamalaa lukea viestejä, joissa puhutaan vaikeavammaisista vihanneksina, termiä kun ei pidä käyttää kenestäkään ihmisestä. Olen itse ollut vaikeavammainen koko ikäni. Liikun pyörätuolila ja tarvitsen apua päivittäisissä askareissa, mutta en ole avuton ja pystyn käyttämään päätäni jopa paremmin kuin moni ns. terve kanssakulkijani. Ihmiselämän arvoa ei voi mitata fyysisen tai psyykkisen terveyden perusteella. Vaikeavammainen henkilö voi elää hyvän elämän, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Järki voi juosta, vaikka ihminen ei pystyisikään kävelemään tai puhumaan normaalisti. Eutanasiaa voi mielestäni miettiä vain aivokuolleiden kohdalla, ja sitä me vaikeavammaiset emme todellakaan ole. Itselläni om tekeillä väitöskirja, että se siitä "pihalla olemisesta"!
Minäkin olen KELA:n ja lääkärinlausunnon mukaan vaikeavammainen, mutta pystyn silti elämään aika itsenäisesti omassa kodissa, käyn täysipäiväisessä palkkatyössä ja koen olevani onnellinen. Minulla on ystäviä ja elämää kodin ulkopuolella.
Elämänkumppania en ole vielä löytänyt, mutten minä sen takia koe elämääni epäonnistuneeksi. Ja onhan tässä alle kolmikymppisenä hyvin aikaa.