Etä isä pitää lapsia kesälomalla luonaan muutaman yön, ja tulee kertomaan miten häpeää lapsiaan, kun en ole osannut kasvattaa heitä ymmärtämään elämän kovia asioita vaan olen pitäny heitä pumpulissa. Koko suvun kesken ovat ruotineet tätä lasteni asiaa. Minun mielestä ala-aste ikäisen kun ei tarvitse vielä tietää kaikkia elämän julmuuksia, vaan oppivat ne itse aikanaan kun on sen aika. Lasten on saatava olla lapsia, eikä heidän tarvitse lapsina katsoa ja ymmärtää kaikkea sitä pahuutta mitä maailmassa on. On helppo arvostella toisen tekemää, kun itse on niin "aktiivinen" lasten asioissa.
Kaikkea sitä pitää
kuunnella...
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pääsääntisestihän pienten lapsien ei ole välttämätöntä vielä tietää sodista ym julmuuksista tms
Ja lapsihan on silloin valmis kuulemaan asioita,kun niistä osaa kysellä (ei tietenkään asiasta kerrota perinpohjaisesti,mut jotain kuitenkin)
Tosiasia on myös,et jo 7-9v lukee lööpeistä ym asiota,kaikelta heitäkään ei voi suojella,parempi silloinkin selittää jotain,kuin käskeä unohtamaan "aikuisten asiat"
Lapseni kaveri vielä 9v oli siinä uskossa,ettei lapsi voi kuolla,vain vanhat ihmiset kuolevat,se on minusta jo aika kamalaa,koska mitä itten lapselle enää selität,jos joku luokka toveri tms kuoleekin?Uskooko enää sen jälkeen mitään mitä vanhemmat ovat kertoneet..
Olemme puhuneet kyseiset asiat läpi. Molemmilla oli jossain vaiheessa kuolemanpelko vaihe. Juttelin asian ja kerroin sairaista lapsista ja auto-onnettomuuksista, mutta en niin että heille olisi siitä mitään pelkoa jäänyt. Ja sehän tässä onkin kun kaikkihan riippuu siitä MITEN asiat kertoo. Valehtelemaan ei saa lapselle ruveta, mutta ei kertoa pelotellen että "oppii elämän kovat asiat". Pahankin asian voi kertoa lempeästi, eikä suoraan töksäyttäen ja jättää sitten selittämättä miksi näin on tapahtunut. Se jää vaivaamaan muuten lapsen mieltä.
..exäni joskus sanoi kun piti lapsia viikon, mitä ei ollut tapahtunut ennen sitä, n. kahteen vuoteen, että kyllä huomaa että on yksinhuoltajan lapsia. Poika oli eskarissa joten kyllä siinä porukassa opitaan uusia juttuja, ei enää välttämättä Puuha-Pete ole se ykkönen. No, se oli silloin...hän on nyt jälkeenpäin sanonut että katkeruuksissaan sellaisia puheli, ja teki muutakin kurjaa, mutta nyt ovat asia hyvin hänen kanssaan. Uskon ja toivon että exäsi ajan myötä osaa arvostaa sinua lastesi äitinä.
Voimia sinulle:)
tuntuu vaan välillä niin pahalta kun saa sen kaiken niskaansa. Ja hyvähän niillä on että on suvulla jotain puhumista keskenään, jos ei ole muuta puheenaihetta kuin minun kasvatuksen ruotiminen. :) Erosta sattuu vaan olemaan jo 3vuotta ja miehellä on uusi perhekin, mutta silti jaksaa paneutua haukkumaan ja arvostelemaan minua ja yhteisiä lapsiamme... Se on kaikkein pahinta minun mielestäni, että hän sanoi minulle häpeävänsä meidän yhteisiä lapsia. Minusta se on todella julmaa jo lapsia kohtaan. Kai tämä on hänen tapansa opettaa heitä elämän koviin asioihin.
omasta kokemuksestani. Erosta on kulunut kahdeksan vuotta ja lasten isällä on ollut uusi perhe jo vuosia. Tästä huolimatta isä, hänen vaimonsa ja äitinsä pitivät tapanaan aina mummula-vierailuilla kerääntyä keittiön pöydän ääreen ruotimaan ja haukkumaan minua, minun elämääni, tapaani kasvattaa lapseni ym.
Kaikki tämä tietysti koko lapsilauman (isän ja minun lapset, isän uuden vaimon lapsi ja isän ja uuden vaimon yhteinen lapsi) kuullen. Kiusallinen tilanne lapsille, eivät halunneet kuunnella. Kertoivat kotona, että on kurjaa käydä mummulassa. Inhoavat äitipuoltaan (monesta muustakin syystä kuin tässä kerrotusta).
Kannustin pitämään yhteyttä isään ja muuhunkin sukuun kaikesta huolimatta. Neuvoin päästämään moiset puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos. Sanoin, ettei pitäisi välittää ja eivät kaikki aikuisetkaan aina osaa käyttäytyä fiksusti.
Lapset kasvoivat, eivätkä enää halunneet vierailla isänsä kanssa mummulassa, sittemmin harvenivat myös isän luona käynnit. Syitä oli monia, mutta yhtenä painavana syynä olivat nämä jatkuvat pahat puheet minusta. Ei kukaan lapsi halua kuulla vanhempaansa mollattavan.
Tarinan opetus lienee se, että toista vanhempaa haukkumalla ei voita mitään, mutta voi menettää lastensa kiintymyksen, arvostuksen ja halun viettää aikaa yhdessä.