Moni varmaan on huomannut metsässä yksin kulkiessaan oudon painostavan tunteen, aivan kuin joku seuraisi. Minä ainakin.
Kyseiselle ilmiölle on monia selityksiä. Mitenkä henkiin sun muihin uskovat sen tulkitsevat?
Kyseiselle ilmiölle on monia selityksiä. Mitenkä henkiin sun muihin uskovat sen tulkitsevat?
Vastaukset 11
Vanhimmat
tottunut hiljaisuuteen niin se alkaa kuvittelemaan jotain mitä ei todellakaan ole. Ei siihen mitään mystiikkaa liity.
Eräs selitysmalli on, että viet ajatuksiasi mukanasi. Ne saattavat olla perässä kulkevat "aaveesi". Nykyihminen on tottunut pohdiskelemaan ja analysoimaan, joten ajatusmaailmakin on vilkas. Tämän vilkkauden huomaa kun hiljentyy tai on yksin. Herkät ihmiset saattavat tuntea esim. pientä kihelmöintiä päänseudulla ja niska-hartiakipuja, jos ei ole tottunut säännöllisesti rentoutumaan ja hiljentämään ajatusmaailmaansa.
Se painostava tunne jonka tunnet metsässä on pelko.Siinä ei ole mitään mystistä,muutkin tuntevat pelkoa pimeässä,jotkut vain enemmän.
sinusta jos sinulla on kyseinen painostava tunne. Älä mene metsään ennen kuin pyydät siltä luvan siihen!
Sangen mielenkiintoinen ajatus. Selitäppä sitten miten pyytää metsältä luvan?
Siis miksi metsä vaivautuisi kuuntelemaan ihmistä?
Metsässä on kaikkein eniten henkiä. Onhan siellä vanhoja ja viisaita puita ja eläimiä yms...
Eivätkös kivet ole vielä vanhempia kuin puut?
Mitä on elämä tai elottomuus. Emmekös me kaikki ole osa jotain suurempaa? Miksei siis rannan hiekka saa ihmistä pelkäämään?
Ja sen vielä sanon, että ikä ei tee viisasta. Sen tekee jokainen itse. Ainakin niin minä olen päättänyt.
Kai ne kivet vanhempia itseasiassa on.
Ehkä vaan tietyt asiat ovat "jotain suurempaa".
En itse ole vielä päätellyt onko kivi ja puu yms tärkeitä ja millä kantilla.
Ikä ei tee viisasta, mutta se antaa enenmän opettelu aikaa ja kokeumusta.
Itsekin ajattelen että ihminen tekee itsestään viisaan ihan itse. Itsekin olen vielä nuori ja väitän olevani viisaampi kuin isi!
on kokonaisuudessaan valtava energia"paristo". Jokainen puu, kivi, eläin jne. ovat yksi osa kokonaisuudesta, jota nimitetään metsäksi. Se on iso harmoninen kokonaisuus, joka eräällä lailla toimii kuin ihmisen keho; jokaisella osalla on oma tehtävänsä.
Energeetisesti ajatellen, ihmisen oma energiataso kohdatessaan metsän vastaavan, on häviävän pieni. Siitä tulee painostava, joillakin ehkä alisteinenkin tunne.
Viimeksi kun olin metsässä, virittyneessä tilassa, koin mahtavia elämyksiä. Koin eri puita, kasveja, luonnonhenkiä vuorotellen.
Kun lähdin pois metsästä, enkä enää ollut tekemisissä yksittäisten entiteettien kanssa, koin koko metsän energian takanani valtavana, vuoren lailla kohoavana painostavana tunteena. Pakko oli katsoa, mutta eihän sieltä mikään/kukaan kurkkinut.. :)
Kerran se outo painostava tunne voimistui melko pelottavaksikin:
Kävelin koirani kanssa metsässä kun tunsin aivan selvästi jonkun tarttuvan kädestäni. Ensimmäinen mielikuvani oli, että kuljin hetken aikaa käsi kädessä nuoren naisen kanssa. Mitään ei kuitenkaan vierellä näkynyt.
Uskon todellakin että metsä on täynnä kaikenlaisia seuraajia. Osa myös ihan tavallisia lintuja, oravia ja jäniksiä...
eläinten seurailu herättää mielenkiintoisia ajatuksia.
Itse olen kotoisin Lahden seudulta ja tottunut kulkemaan metsissä. Normaalisti et metsässä paljoa eläimiä näe, se on fakta.
Nyt muutin tänne pääkaupunki seudulle vuosi sitten ja täällä sitä vilskettä ja vilinää on! jäniksiä pomppii siellä sun täällä, oravia joka puussa ja siilejäkin olen nähnyt useita. Ja laululinnut ovat vallanneet kaikki mahdolliset pienet metsiköt.
Mitä ihmettä ne täällä lähiöissä oikein tekevät? Ajatus eläimistä tarkkailijoina asettaa tämän kysymuksen omasta mielestäni aivan uudeen valoon ;)