VEREVÄLLE NAISELLE (HERKÄLTÄ POJULTA)
Tahdoit palavat kädet
soittamaan lihasi värähteleviä kieliä
Huusit ilmoille sielusi huudon
rakkaudelle!
Ja minä
herkkällä runoilijansydämelläni
yritin taipua ärjymään miehen lailla
Hieroin ruumistasi niin kuin sika kärsällä
tonkii paskakasaa, ja kas:
sytyinkin palamaan
Mutta olisit kertonut
että palavasta jää jäljelle vain tuhkaa,
onhan sinulla siitä kokemusta,
menneiden miestesi muistoalbumissa
Kuin värähtelevä luuranko
yössä seison ikkunasi alla
kerrostalon keltaista silmää katsellen,
siellä vimmaisesti naiskentelee sinua uusi karjusi
Rakkaudelle!
- - -
RAKASTAVA NAINEN PUOLUSTAUTUU
Kuule, mitä sinä rakkaudesta tiedät? Mitään.
Vai oletko tuntenut riuduttuvan ikävän?
Oletko tuntenut kuinka tuska lyö kidukset lukkoon
niin että joutuu avaamaan kaikki ikkunat
ja haukkomaan henkensä hädässä
että edes vähän saisi ilmaa?
Ei! Älä siis puhu minulle rakkaudesta.
Mistä tiedät kärsimysteni määrän?
Sielua silpovan häpeän ja kivut?
Tunnetko sinä muistojeni kartaston
jossa loputon hylkäämisen viivasto risteilee
muodostaen ammottavia haavoja?
Ja sinulla on otsaa tulla puhumaan rakkaudesta!
Minä rakastan niin että sieluni soi.
Soi kuin yliviritetty viulu katkeamaisillaan olevin
kielin – niin minä huudan hänen
kosketustaan, niin minun sieluni kaipaa!
Jokainen soluni minussa kurottaa häntä kohti -
Hän minua ei huomioi ja rakkauttani.
Hän minua ei ota vastaan.
Selväähän se silloin on, että minä, hylätty
tuskani ilmoille syöksen
häntä piirittäen -
yritän tulla ymmärretyksi!
Ja sinä, sinä minua tulet neuvomaan rakkaudessa, vaikene.
Sanot että minun pitäisi antaa hänelle tilaa.
Tilaa? Tulkoon tähän vierelleni, kyllä tässä
hänelle on tilaa, yltä kyllin, en minä häneltä
hänen tilaansa hitto vieköön riistä -
mutta kun hän ei tahdo tulla, hylkää ja hyljeksii.
Katala on mies, kova ja rakkaudeton:
puhuu tilan antamisesta niin kuin sinäkin -
yhdessäkö olette minua vastaan liittoutuneet?
Ymmärtämättömiä olette ja julmia, perin julmia!
Voi, kuinka sinä puhutkaan viisaita -
olet oikea fariseus!
Ymmärtämättömällä kielellä puhut rakkaudesta
josta et mitään ymmärrä.
Sanot että minun pitäisi antaa hänen olla -
Olla? Antaa hänen olla?
Sanot että minun pitäisi antaa hänen tehdä
omat ratkaisunsa?
Ratkaisunsa? Kyllä ne miesten ratkaisut tiedetään.
Luulin että hän olisi toisenlainen,
ei niin kuin ne aikaisemmat, jotka käänsivät selkänsä
vilpittömälle rakkaudelleni.
Minun rakkaudelleni, minun vilpittömälle rakkaudelleni!
Voi kuinka minuun koskee, te julmat haaskalinnut!
Mitä te ymmärrätte rakkaudesta!
Sieluani silpovasta ikävästä!
Olkaa vaiti, älkää puhuko rakkaudesta – sinä, joka et mitään
ymmärrä. Vaikene jo!
Avatkaa ikkunat! Avatkaa ikkunat, täällä on
niin vaikea hengittää!
Teidän rakkaudettomat sydämenne
riistävät minulta ilman.
Herätkää! Olkaa laupiaat ja herätkää!
Herätkää – antakaa minun rakkaudelleni mahdollisuus.
Totelkaa minua, taipukaa
huutavan sydämeni vaatimuksiin, ja saatte nähdä
että minä annan teille kaiken
mitä tarvitaan, vapautta ja tilaa -
tulkaa, asettukaa vierelleni, antakaa minun näyttää
että kykenen siihen!
Antakaa minun! Antakaa minun! Antakaa minun!
Antakaa minun.
- - -
MAHDOLLISUUKSIA.
Pienenä tahdoin lentäjäksi.
Katselin taivaan suureen sineen ja
piirtelin mielessäni suurenmoisia maisemia
miltä kaikki näyttäisi sieltä.
Murrosiässä ajattelin:
voisinpa olla gynekologi!
Kasvoin sitten aikuiseksi,
maisemat alkoivat kummasti kutistua.
Niin se on että lentämiseenkin tottuu, ikävä kyllä.
Nyt minulla on uusi unelma.
Alan rakastella vanhuksia.
Kyllä vain!
Jokaista mummoa köyriessäni
lentäjänlakki päässä
kuvittelen millaisilta he ovat näyttäneet
40 tai 50 vuotta nuorempina.
Ja maailma on taas täynnä
ihmeellisiä mahdollisuuksia.
- - -
HURSKAS MIES (TARINA JEESUKSEN OPETUSLAPSESTA)
Kulkiessaan maan päällä
hän ruokki nälkäisiä ja paransi paljon sairaita.
Uskokaa häneen! Uskokaa kurjat, että pelastuisitte.
Sinäkin nälkää näkevä siinä,
sinä leipäjonossa seisova, avaa sydämesi – usko ja pelastu!
Kulkiessaan maan päällä
hän oli täynnä armoa ja totuutta,
hänen laupeutensa paransi särjettyjä sieluja.
Minä kuljen hänen seurassaan:
jätin vaimoni ja lapseni, että voisin paremmin
palvella häntä, keskittyä
seuraamaan häntä
oikein.
Ja tässä minä nyt seison traktaattieni kanssa -
ihmiset kulkevat ohi.
Omapa on vahinkonsa, kun eivät tahdo
ottaa vastaan tuota laupiasta mestaria -
häntä, josta olen heille koko päivän saarnannut
ojennetuin käsin.
Tulkaa, tulkaa ja avatkaa sydämenne, antakaa
minun ravita teidät hänen hyvyydellään!
Vaan ihmiset eivät tahdo kuulla.
Niin minä lisään äänenvoimakkuutta,
yritän kuin vasaralla iskeä rakkautta heidän käpertyneiden
sielujensa sisään.
Mutta nämä ovat paatuneita
eivätkä kuule.
Herra, anna heille anteeksi
kun eivät usko minuun.
- - -
ÄMMIEN JUTTUJA
Katukahvilan tiskillä pyydän kleptomaanin paninin.
Anteeksi, mitä?
Se on sellainen panini, että sinä laitat sen tuohon tiskille
ja kun käännät pääsi sujautan sen selkäni taakse.
- Et sinä ole minulle mitään paninia antanut, he hee.
Sellaisen ostaisin, yhden kappaleen kiitos.
Hymyillen koikkelehdin teekuppini kanssa kahvilan pöytään.
Kerron ystävälle:
Olimme Puijon näköalatornissa ja voitko
kuvitella, pääsylippu maksoi kaksi ja puoli euroa, pelkkä hissilippu
torniin, no, minä sitten sanoin lipunmyyjälle vakavalla
naamalla
- Anteeksi, saako tähän hintaan katsoa joka suuntaan?
He hee.
Olen huumorintajuinen, sutjakka mies -
huumonrintajuttomia ovat jotka eivät jaksa juttujani
kuunnella!
Tänäänkin monet nauroivat, sovittelin sanani oikeisiin paikkoihin
ja sain hersyviä nauruja liikkeelle.
On ollut oikein kiva päivä!
Iltakin olisi muuten mukava, kiva tässä lekotella
ja miettiä maailman menoa, mutta
kun tuo eukko lässyttää tauottomasti -
niitä tyhjänpäiväisiä ämmien juttuja.
Tahdoit palavat kädet
soittamaan lihasi värähteleviä kieliä
Huusit ilmoille sielusi huudon
rakkaudelle!
Ja minä
herkkällä runoilijansydämelläni
yritin taipua ärjymään miehen lailla
Hieroin ruumistasi niin kuin sika kärsällä
tonkii paskakasaa, ja kas:
sytyinkin palamaan
Mutta olisit kertonut
että palavasta jää jäljelle vain tuhkaa,
onhan sinulla siitä kokemusta,
menneiden miestesi muistoalbumissa
Kuin värähtelevä luuranko
yössä seison ikkunasi alla
kerrostalon keltaista silmää katsellen,
siellä vimmaisesti naiskentelee sinua uusi karjusi
Rakkaudelle!
- - -
RAKASTAVA NAINEN PUOLUSTAUTUU
Kuule, mitä sinä rakkaudesta tiedät? Mitään.
Vai oletko tuntenut riuduttuvan ikävän?
Oletko tuntenut kuinka tuska lyö kidukset lukkoon
niin että joutuu avaamaan kaikki ikkunat
ja haukkomaan henkensä hädässä
että edes vähän saisi ilmaa?
Ei! Älä siis puhu minulle rakkaudesta.
Mistä tiedät kärsimysteni määrän?
Sielua silpovan häpeän ja kivut?
Tunnetko sinä muistojeni kartaston
jossa loputon hylkäämisen viivasto risteilee
muodostaen ammottavia haavoja?
Ja sinulla on otsaa tulla puhumaan rakkaudesta!
Minä rakastan niin että sieluni soi.
Soi kuin yliviritetty viulu katkeamaisillaan olevin
kielin – niin minä huudan hänen
kosketustaan, niin minun sieluni kaipaa!
Jokainen soluni minussa kurottaa häntä kohti -
Hän minua ei huomioi ja rakkauttani.
Hän minua ei ota vastaan.
Selväähän se silloin on, että minä, hylätty
tuskani ilmoille syöksen
häntä piirittäen -
yritän tulla ymmärretyksi!
Ja sinä, sinä minua tulet neuvomaan rakkaudessa, vaikene.
Sanot että minun pitäisi antaa hänelle tilaa.
Tilaa? Tulkoon tähän vierelleni, kyllä tässä
hänelle on tilaa, yltä kyllin, en minä häneltä
hänen tilaansa hitto vieköön riistä -
mutta kun hän ei tahdo tulla, hylkää ja hyljeksii.
Katala on mies, kova ja rakkaudeton:
puhuu tilan antamisesta niin kuin sinäkin -
yhdessäkö olette minua vastaan liittoutuneet?
Ymmärtämättömiä olette ja julmia, perin julmia!
Voi, kuinka sinä puhutkaan viisaita -
olet oikea fariseus!
Ymmärtämättömällä kielellä puhut rakkaudesta
josta et mitään ymmärrä.
Sanot että minun pitäisi antaa hänen olla -
Olla? Antaa hänen olla?
Sanot että minun pitäisi antaa hänen tehdä
omat ratkaisunsa?
Ratkaisunsa? Kyllä ne miesten ratkaisut tiedetään.
Luulin että hän olisi toisenlainen,
ei niin kuin ne aikaisemmat, jotka käänsivät selkänsä
vilpittömälle rakkaudelleni.
Minun rakkaudelleni, minun vilpittömälle rakkaudelleni!
Voi kuinka minuun koskee, te julmat haaskalinnut!
Mitä te ymmärrätte rakkaudesta!
Sieluani silpovasta ikävästä!
Olkaa vaiti, älkää puhuko rakkaudesta – sinä, joka et mitään
ymmärrä. Vaikene jo!
Avatkaa ikkunat! Avatkaa ikkunat, täällä on
niin vaikea hengittää!
Teidän rakkaudettomat sydämenne
riistävät minulta ilman.
Herätkää! Olkaa laupiaat ja herätkää!
Herätkää – antakaa minun rakkaudelleni mahdollisuus.
Totelkaa minua, taipukaa
huutavan sydämeni vaatimuksiin, ja saatte nähdä
että minä annan teille kaiken
mitä tarvitaan, vapautta ja tilaa -
tulkaa, asettukaa vierelleni, antakaa minun näyttää
että kykenen siihen!
Antakaa minun! Antakaa minun! Antakaa minun!
Antakaa minun.
- - -
MAHDOLLISUUKSIA.
Pienenä tahdoin lentäjäksi.
Katselin taivaan suureen sineen ja
piirtelin mielessäni suurenmoisia maisemia
miltä kaikki näyttäisi sieltä.
Murrosiässä ajattelin:
voisinpa olla gynekologi!
Kasvoin sitten aikuiseksi,
maisemat alkoivat kummasti kutistua.
Niin se on että lentämiseenkin tottuu, ikävä kyllä.
Nyt minulla on uusi unelma.
Alan rakastella vanhuksia.
Kyllä vain!
Jokaista mummoa köyriessäni
lentäjänlakki päässä
kuvittelen millaisilta he ovat näyttäneet
40 tai 50 vuotta nuorempina.
Ja maailma on taas täynnä
ihmeellisiä mahdollisuuksia.
- - -
HURSKAS MIES (TARINA JEESUKSEN OPETUSLAPSESTA)
Kulkiessaan maan päällä
hän ruokki nälkäisiä ja paransi paljon sairaita.
Uskokaa häneen! Uskokaa kurjat, että pelastuisitte.
Sinäkin nälkää näkevä siinä,
sinä leipäjonossa seisova, avaa sydämesi – usko ja pelastu!
Kulkiessaan maan päällä
hän oli täynnä armoa ja totuutta,
hänen laupeutensa paransi särjettyjä sieluja.
Minä kuljen hänen seurassaan:
jätin vaimoni ja lapseni, että voisin paremmin
palvella häntä, keskittyä
seuraamaan häntä
oikein.
Ja tässä minä nyt seison traktaattieni kanssa -
ihmiset kulkevat ohi.
Omapa on vahinkonsa, kun eivät tahdo
ottaa vastaan tuota laupiasta mestaria -
häntä, josta olen heille koko päivän saarnannut
ojennetuin käsin.
Tulkaa, tulkaa ja avatkaa sydämenne, antakaa
minun ravita teidät hänen hyvyydellään!
Vaan ihmiset eivät tahdo kuulla.
Niin minä lisään äänenvoimakkuutta,
yritän kuin vasaralla iskeä rakkautta heidän käpertyneiden
sielujensa sisään.
Mutta nämä ovat paatuneita
eivätkä kuule.
Herra, anna heille anteeksi
kun eivät usko minuun.
- - -
ÄMMIEN JUTTUJA
Katukahvilan tiskillä pyydän kleptomaanin paninin.
Anteeksi, mitä?
Se on sellainen panini, että sinä laitat sen tuohon tiskille
ja kun käännät pääsi sujautan sen selkäni taakse.
- Et sinä ole minulle mitään paninia antanut, he hee.
Sellaisen ostaisin, yhden kappaleen kiitos.
Hymyillen koikkelehdin teekuppini kanssa kahvilan pöytään.
Kerron ystävälle:
Olimme Puijon näköalatornissa ja voitko
kuvitella, pääsylippu maksoi kaksi ja puoli euroa, pelkkä hissilippu
torniin, no, minä sitten sanoin lipunmyyjälle vakavalla
naamalla
- Anteeksi, saako tähän hintaan katsoa joka suuntaan?
He hee.
Olen huumorintajuinen, sutjakka mies -
huumonrintajuttomia ovat jotka eivät jaksa juttujani
kuunnella!
Tänäänkin monet nauroivat, sovittelin sanani oikeisiin paikkoihin
ja sain hersyviä nauruja liikkeelle.
On ollut oikein kiva päivä!
Iltakin olisi muuten mukava, kiva tässä lekotella
ja miettiä maailman menoa, mutta
kun tuo eukko lässyttää tauottomasti -
niitä tyhjänpäiväisiä ämmien juttuja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että edes joku jaksaa lukea! Aikas paljon ylisanoja tuossa naisen osuudessa. Tai toisaalta; kirjoita miten vaan, sillä tietyt nimimerkit voi jättää jo väliin.